Kevät ja kolmas leipomus

Pikkuväkeä, emoja ja hoitotätejä: vasemmalta Rajajoen Äyräpää, Uralin Yukon (näkyy vain takapää), Uhkean Ylpeä ja Sopan  Ärtsåppa (Joo, pitäisi olla tavallisella oolla, mutta oli niin hauska käyttää ruotsalaista ååta.)

Joku pikakelauskevät meneillään. Tai siltä ainakin tuntuu. Joulu oli justiinsa ja joinain vuosina tästä reilun parin viikon päästä on oltu kylvöillä. Lunta tuli vajaa viikko sitten aika ryöpsäys. Seuraavana päivänä oli asiaa kaupunkiin ja jopa valtatie 12 oli yhtä lumimöykyrää. Isännän miesmuistiin, joka kyseisen reitin kohdalla ulottuu parikymmentä vuotta emännän naismuistia pidemmälle, ei ollut arkistoitu vastaavaa röykytystä kyseiseltä kohteelta. Siinä töyssytellessä keskityttiin kuitenkin positiivisiin asioihin, joista tuli mieleen mm. se, että kananmunat Lahden ReKoon kulkevat kyseistä reittiä vasta seuraavana päivänä, jolloin olosuhteiden voisi olettaa olevan selvästi sileämmät. Emäntä keskittyi lisäksi zoom-palaveriin. Käsiala ei olisi ollut kovin luettavaa, jos muistiinpanoja olisi pitänyt tehdä. 

Mutta siitä keväästä. Varma kevään merkki eli vasikoiden putkahtelu on vauhdissa. Nimien suhteen on meneillään Y-, Ä-, Ö-vuosi, mikä tuottaa paikoin pieniä haasteita. Esimerkiksi leipomussuvusta odotetaan poikivan kolme eläintä. Sultsinalla on jo Öylätti, Unelmatorttu taitaa saada piakkoin Öörfiilan, mutta mikä tulisi Tortun poikasesta?

Maanantaiaamupäivä meni luomutarkastajan seurassa.
Papereita on pinottu ja käyty läpi, joten nyt odotellaan laskua
Ruokavirastolta. Mahdollisesti myös soittoa ely-keskuksesta,
josta usein on haluttu varmistaa, että tarkastihan
tarkastaja myös sen tai tämän tai tuon, kun sitä, tätä
tai tuota ei ollut pöytäkirjaan erikseen merkitty. 

Mihinkään vuodenaikaan viittaamaton tapahtuma tältä viikolta taas oli vuosittainen luomutarkastus. Tänä vuonna se osui juhlistamaan hääpäivää. Edellisvuoden tarkastus oli melkein yhtä romanttinen. Se sattui elokuulle, ja heitti vain pari päivää isännän ja emännän kihlauspäivästä. Luomusarjan mapit ja paperipinot, jotka tietysti ovat kutakuinkin samat, myös meille huonommin mieleen jääneinä päivämäärinä, sai nyt siirtää sivumpaan Nyt vaan täysillä odotellaan kasvukautta ja vielä muutamaa vasikkaa.

Seiska ja Ykkönen lumitöissä. Nyt kolme päivää myöhemmin tässä kohtaa ei ole enää lumesta tietoa. Kevään myöhemmät vasut perehtyvät hankiin paremmin vasta reilun puolen vuoden iässä - toivottavasti eivät aikaisemmin. 

Lämpimiä ajatuksia

Hakerankakasan koko suhteessa pitkän aikavälin sääennusteisiin on arveluttavan pieni. Noitten pitkän aikavälin ennusteitten perusteella ensi syksyn jälkeen olisi nimittäin uusi talvi tulossa. Onneksi lapsityövoima ainakin toistaiseksi suhtautuu myönteisesti moottorisahan käyttöön.

Talvihakkuut, joita varten talven aikaisemmissa numeroissa jäädyteltiin uran pohjia jäivät vähän viime tinkaan, mutta kyllä työmailla pohja vielä kantoi, kun koneet sinne ilmestyivät. Vielä viimetingempaan tuntuvat jääneen omat polttopuutarpeet. Kevät yllättää lämmittäjän tai jotain sinne päin, vaikka rankakasan ja lämmön yhteenkuuluvuutta on hyvin tiedostettu. Viime viikolla ehdittiin kaikkien muiden rientojen jälkeen  sitten sitä rankakasaa kasvattamaan. Näitten lämpöajatusten kohde oli aika kostealla pohjalla, joten ehdittävä oli ennen suurempaa sulamista. Samalla laitumen laidassa olevassa sonnien suosimassa puusaarekkeessa maisemat avartuvat. Osaa lapsityövoimasta oli jo vähän aikaa poltellut päästä tekemään moottorisahalla jotain hyödyllistä ja nyt tarjoutui siihen mainio tilaisuus. Koulunkäynti vain tuppaa haittaamaan harrastuksia.

Yukon - tässä vielä ilman nimilappuja - voi sitten kesän mittaan
isotella muille vasikoille olevansa vanhin ja viisain. 

Toinen osa lapsityövoimaa sai hiljattain oman kännykän, mikä tietenkin on vähentänyt mielenkiintoa kaikkeen muuhun. Toisaalta kaveri mainitsi laitteen huonoimmaksi ominaisuudeksi sen, että isä voi soittaa siihen ja käskeä hommiin. Se, että äitikin voi näin tehdä, lienee sitten toiseksi huonoin ominaisuus. Tätä ominaisuutta hyödyntämällä saatiin kuitenkin työmaalle kuormaajakuski, joten edellytykset viettää ensi talvea lämmitetyssä pirtissä  paranevat koko ajan. Kai siellä isännällekin jotain tekemistä jäi. Tumput suorana olisi ollut tylsää.

Ajankohdan sesonkia ovat myös vasikat. Tähän mennessä saldo on kolme. Viime viikolla näki päivänvalon Yukon - jokisukua, Uralin vasikka. Joku moottoripyörähenkisempi olisi varmaan nimennyt Yamahaksi, mutta emäntää innostaa enemmän maantieto. Eilispäivän uusia tuttavuuksia olivat  sitten Yukonin eno, Rajajoen Äyräpää sekä Uan Yö. Kaikkien isä on meille toissasyksynä muuttanut Ukko.

Lunta ja ulkoilijoita metsässä

 Suosi tässä nyt mäntyä. Lauma neljällä sorkalla liikkuvia vegaaneita on ainakin suosinut.

Raidankeuhkojäkälä oikeaoppisesti
raidan rungolla. Minne tästä, kun
raidasta aika jättää?

Ollut aika lämmintä ja lumet ovat selvästi ohentuneet. Metsään mennessä siitä ohenemisesta ei osaa olla ihan yhtä vakuuttunut. Pihassa taas on paksuuntunut sohjo. Kuivurin alakerrassa sulamismärkyys on tavoitellut papusäkkien pohjia. Saivat evakuointimääräyksen, jota kiltisti etukuormaajan koukussa noudattivat. Meneillään olevaa hiihtolomaa on siis vietetty hiihtorajoitteisesti. Lumi on ollut sen verran märkää, että voiteluohjeita olisi kai pitänyt kysyä vesihiihtäjiltä. 

Metsälumen syvyyttä on käynyt testaamassa lähinnä isäntä. Käy kuulemma kuntoilusta. Metsässä on katseltu reittejä tuleville hakkuille ja merkkailtu jätettäviä tai poistettavia puita. Vähän turhan paljon on ollut hirven ja peuran jälkiä. Kuusen tyvilahon, kuivempien kesien ja tuulisempien säiden vuoksi pitäisi suosia mäntyä ja lehtipuita metsänuudistuksessa, mutta suosiolle kävelee  neljällä sorkalla melkoisia rajoitteita. 

Lehtipuita suositellaan myös luonnon monimuotoisuuden vuoksi. Isännän nyt talsiman palstan yksi asukki on  silmällä pidettäväksi luokiteltu raidankeuhkojäkälä. Se majailee oppikirjojen mukaisesti vanhan raidan kyljillä. Raita on jo nähnyt toiseksi ja kolmanneksikin parhaat päivänsä, joten jäkälälle olisi ajankohtaista katsella uutta kotia "jälkikasvulleen". Niitä uusia koteja vain on hiukan huonosti tulossa. Lehtipuun taimet ovat alueella voineet sanoa hyvästit tulevaisuudelle esim. kookkaana raitana, sillä ne on lumirajasta käyty turpaleikkurilla järjestään parturoimassa. Viitisenkymmentä vuotta sitten hirviä talvehti maassa noin neljännes nykyisestä ja valkohäntäpeuroja oli pieni murto-osa tämän päivän määrästä. Näkyyhän se sitten muuallakin kuin pakastimissa. 

Tässä valaistuksessa ja ympäristössä voi olla linssin läpi hankala nähdä puut metsältä, mutta ura moitteettomana runkona on vähintäänkin viivästynyt.

Kuusettuu tämäkin, jos valtionkarjan laiduntaminen vain jatkuu.

Merkkioperaatio

Vähän huonosti kuvia mistään maataloustöistä -  varsinkaan mitään kivan värisiä. Hallissa tulee häärättyä, mutta siellä on valon suhteen hankalaa. Tähän aikaan vuodesta koitetaan tehdä pois toimistotöitä, mutta ei hieman sekajärjestelmällinen toimistokaan ehkä kaikkein kuvauksellisin kohde ole. Emäntä oli eilen Lahden rekossa vakaana aikomuksena ottaa sieltä kuva. Vakaa aikomus kuitenkin jostain syytä unohtui, kuten edellisellä viikolla Helsingin reissulla. Toimistotöiden lisäksi emäntä on saanut valmiiksi uudet vanttuut. Luokiteltavissa kai keittiötyöksi, koska puikkojen heiluvat pääasiassa keittiön keinutuolin mattoa kuluttaen.

Lupaavasti alkanut joululoma keskeytyi viime

Korvassa kellertää ihan pränikkä korvamerkki.
Naaman pesu ei kuulu sonnien päivärutiineihin.
Härät toimivat juuri päinvastoin; niillä naaman
likaaminen ei kuulu päivärutiineihin.

viikolla, aivan kuten edellisessä numerossa arvioitiin. ReKo-kuorma saatiin jaeltua Helsingin nurkkiin ja tällä viikolla oli Lahden ja Hollolan vuoro. Seuraava sonnikin saatiin korvamerkkiharjoitusten jälkeen matkaan, eli jatkoa on luvassa. 

Vuorossa oli meille vasikkana muuttanut ja kolme kesää siitossonnina  palvellut Sauli. Kausi päättyi vähän aikaisemmin kuin kaimalla. Sauli oli pahaksi onnekseen pudottanut molemmat korvamerkkinsä, toinen oli jättänyt korvanreunaan halkeamankin. Tässä kunnossa ei vuosikausiin ole ollut teurastamolle asiaa, vaikka eläimen henkilöllisyydestä ei sinänsä olisi minkäänlaista epäselvyyttä. 

Teurastamolle eläin kuitenkin piti saada, sillä isossa sonnissa on vähän liikaa syötävää omalle väelle, vaikkei peuroja ja rusakoita olisikaan pakastimen täytteenä. Ei auttanut muu kuin keinolla tai toisella saada ainakin yhdet merkit pojan korvaan.  Keino oli kyllä tiedossa; korvamerkkipihdit. Esim. paalinarulla ripustaminen korvan ympärille ei kelpaa.  Ison sonnin merkkioperaatioihin ei onneksi ole kovin usein jouduttu. 

Kerran merkki on saatu yllätystekniikalla ruokailemassa olleen eläimen korvan pudonneelta merkiltä jääneeseen reikään. Siitossonni oli sekin kaveri. Eikä sen jälkeen ainakaan vuoteen luottanut meihin. 

Sauli oli onneksi varsin säyseä kaveri. Ei ole tapana panikoida, eikä panikoinut nytkään käsittelyparressa. Sulkumekanismi soveltuu paremmin lehmille - niillä on niskassa kapea kohta. Säätövara riitti onneksi parilla kuormaliinalla varmistettuna myös kyyttösonnille. Enää ei tarvinnut jännittää kuin sitä, miten korvamerkkipihdin piikkiosa menee korvasta läpi - vanhaa reikää ei enää ollut. Varapiikkejä oli kolme kappaletta, mutta onneksi niitä ei tällä kertaa tarvittu. 

Ajoneuvoon nouse!

Tässä häämöttää joululoman loppu - siinä tapauksessa, että loma tarkoittaa sitä, että ei kierrellä rekoissa (termi ei liity kuvan kulkuneuvoon) tai päivystetä myynti-ilmoituksia. Onneksi isännällä on nuo oranssit haalarit, niin näkyy pimeässä kuvassa edes jotain. Sinne ReKoon on toiset samanlaiset mutta vähemmän raikkausrajoitteiset.

Ajoneuvoon nouse! Sen verran hyvin valaistu reitti, ettei
pitäisi kompuroinnista olla pelkoa.

Joulun jälkeen on liha- ja vihannesmarkkinoiden suhteen vietetty hiljaiseloa. Myyty on, tottakai, jos joku on tullut ostamaan ja laareista on toivottua tuotetta löytynyt. Lihojen suhteen tosin joulun jälkeen on pystytty vastaamaan vain aika suppeisiin toiveisiin. Tämänpäiväisten parin ajoneuvoon nousun jälkeen valikoima taas ensi viikolla laajenee.

Nyt on tämän ReKo-hiljaiselo-muotoisen  lomailun vuoro jäädä. Viime viikolla tuli tilattua teuraskyyti. Kelien puolesta hieman jännittävä ajankohta. Viime viikolla pitäjässä jäi eräiden pikkuteiden varsilta koulukyytejä ajamatta liukkauden vuoksi. Teurasautotkin sattumoisin usein ajelevat näitä hiukan pienempiä, mutkaisempia ja vähemmän sannoitettuja teitä myöden. Se helpotus niillä tietysti on koulukyyteihin verrattuna, että harvemmin tarvinnee kyytiläisen ottamisen vuoksi pysähtyä ylämäessä olevalle linja-autopysäkille. Tiellä pysyminen tietysti on aiheellista molemmille. Tässä pysyttelyssä oli onneksi onnistuttu, sillä kyyti saapui tänään kuten oli sovittu ja ReKo-aloitusaikataulu voidaan pitää suunnitelmien mukaisena. - Näillä näkymin Töölössä parin viikon päästä.

Tänään myös vähän siivoiltiin. Pölynimurin lähestyessä sohvalla löhöäjien on aiheellista nostaa jalkojaan. Naudalla jalkoja on neljä, joten suoritus olisi merkittävästi vaativampi kuin ihmisellä. Siksi löhöäjät on teljetty pois ruokasalin puolelta pölynimurin korvikkeen tehdessä tehtävänsä.

Lumiviitta ja kuuraparta

Hiehon kesyttäjä ahkeroimassa. Vieroitetut lehmävasikat Femma, Vatruska, Väinämöinen ja Veiksel kesyyntymässä. Vikinällä prosessi on ilmeisesti keskeneräisin, koska väistää linssiä toisten takana. 

Elämä on viime päivinä ollut aika lumista ja sen verran viileää, että tänään tuntui suorastaan kesäiseltä hiihdellä vallitsevassa miinuskolmesäässä. Oli melkein kuin ei olisi ulkona ollutkaan, kun kotia tuli. 

Alkuvuoden projekteihin on kuulunut vasikoiden vieroitus. Yleensä vieroitus on ollut loppusyksystä, mutta nyt on parina vuonna loppusyksyn toimertuminen ilmeisesti heikennyt, kun operaatio on siirtynyt vuoden vaihteen toiselle puolelle. Vasikat, maitoparrat, siitä tuskin pahaa tykkäävät, joten ei ole siksikään itseämme erityisemmin marraskuussa operaatioon patisteltu. Enempää ei kuitenkaan viivytellä, sillä emot tarvitsevat kuitenkin taukonsa ennen seuraavaa ikäluokkaa, jota maaliskuussa odotellaan.

Sitten on myös raivaussahailtu, vaikka pakkasta
on riittänytkin. Pakkasen sivuvaikutukset
ilmenevät mm. kuurapartana. Lietevaunun
pesun oheistuote on puolestaan kuraparta.

Vallinnutta lumimäärää ja lämpötilaa on hyödynnetty tekemällä kirjanpitotöitä - pärjää huomattavasti kevyemmällä vaatetuksella kuin ulkotöissä, vaikka toimiston lämpötila kyllä muuttuu samansuuntaisesti ulkoilman lämpötilan kanssa. Isäntä lupaili taannoin siivota toimistoa sitten, kun maassa on riittävästi lunta ja 20 astetta pakkasta. Lapsityövoima, jota syyhytti päästä tutkiskelemaan erilaisia toimistoon kertyneitä materiaaleja, muistutteli tästä, kun lämpömittarit hövelisti mainitun lämpötilan saavuttivat. Homma alkoi ja on edennyt siihen vaiheeseen, että pöydillä ja lattioilla on paalinarulla (mitä monikäyttöisin tuote, joka sopii myös lähes kaikkeen korjaamiseen) niputettuja lehtipinoja. Toivottavasti pakkaset kestävät riittävän kauan, jotta ei tarvitse kuukausien päästä vaihtaa joulukoristetyylistä nauhaa niihin pinoihin. Emäntä onneksi sai verokirjanpidon melko valmiiseen malliin ennen operaation alkua. Sille ei tarvita nyt erityisesti tilaa. Ja joutui emäntäkin siihen siivoamiseen osallistumaan. Isäntä kiikutti tutkittavaksi pinoja, joista esim. erinäisten puulaakien kokousten esityslistoja nokytluvulta päätyi lämmityskäyttöön. 

Siivoaminen on ihan kivaa. Erityisesti silloin, kun joku muu sen tekee. Tästä voi edellisen kappaleen perusteella päätellä, että emännän talvi on ollut vallan mainio - varsinkin sen jälkeen, kun verokuitit sai kasaan. 

Lunta on. Yksityiskohta valokuvateoksesta "Sokerijuurikkaan viljelyn nykytila Huljalan Tupalassa".

"Asfaltoimassa"

Ura on mutta kantavuutta toistaiseksi vähän niin ja näin.

Isäntä on pari päivää askarrellut metsäpalstalla. Suopläntille on tulossa hakkuu. Pohjassa on niin sanotusti kosteutta havaittavissa. Operoidaan talvisaikaan, ettei tarvita kuoroa Väinämöisiä laulamaan kalustoa suosta ylös. Traktorit ja metsäkoneet ovat Joukahaista selvästi painavampia, joten pelkän solistin kapasiteetti ei ehkä riittäisi.

Nyt tästä on ajettu, eli ns. Stalinin asfaltin valmistuminen
varmistuu. Traktorin nokka maastoutuu muuten aika
hyvin aidoista materiaaleista tehdyssä fysikaalisesti
hajoavassa lumipuvussaan. Sää oli vallan nätti.

Lähipäiville on luvattu suon kantavuutta edistäviä lämpötiloja. Hötö lumi taas heikentää alhaisten lämpötilojen myönteisiä vaikutuksia. (Tämä on positiivista ajattelua. Alhaisten lämpötilojen vaikutuksen lehmien juoma-altaisiin ja niiden työllistävyyteen eivät ole myönteisiä.) Hötöyden päälle siivottiin ensin raivaussahan kanssa uria auki pienemmästä risusta. Tämän päivän homma oli avittaa painovoiman vaikutusta lumikerroksen paksuuteen, eli urilta ajeltiin lunta lyttyyn niin, että pohja pääsee jäätymään. Piti tehdä tänään. Huomiseksi tai ylihuomiseksi luvatut lämpötilat eivät varsinaisesti kutsu starttaamaan traktoria. Tulee sitten koko pakkasjaksokin hyödynnettyä. 

Edellisen kerran kappaleella häärättiin vajaa viisitoista vuotta sitten. Puusto on vähän toisen näköistä kuin silloin. Seuraavaan kertaan mennee saman verran, jos puun puskeminen jatkuu samaan malliin. Puskemista edistävät muun muassa alueen ojat. Niistä taas on tarpeen päästä sievästi yli. Tämä estetiikkavaatimus saadaan toteutumaan rumpuputken pätkä ja risuja -menetelmällä. 

Tämän päivän reissu meni mainiosti, eli ei tarvittu sitä Väinämöistä omallekaan kalustolle. Mukana olleen lapsityövoiman mielestä vitsikkäin vaihe oli, kun kotiin tullessa ajettiin kaupan kautta - traktorilla. Uuden vuoden juhlintaa varten ostetulla pommacilla saattoi olla osuutta riemuun. Hyvää vuoden vaihdetta Huljalan Tupalasta!  

Pioneeritoimintaa. Oja siinä on, mutta yli päästään.