sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Numeropeliä

Maisema syyskuun loppupuolelta.
Helmikuun lopun harrastukset ovat numeerisuudessaan aika pysyväisluonteisia. Verotuksen kuitit olivat kirjanpitoon näpyteltynä kohta viime vuoden viimeisen tiliotteen ilmestyttyä. Sen jälkeen emäntä päätti hengähtää veroasioista ja itse ilmoituksen tekeminen jäi odottamaan eräpäivän lähestymistä.

Kuittien näpyttely on samaa toistuvaa sopivan tililajin valitsemista pitkin vuotta, joten vaikkapa yleisimmin esiintyvien tilien numerot ovat apteekin hyllyllä vähän kuin kertotaulu. No, ei nyt sentään. Kyllä kertotaulu on hyllytavarana aivan omassa sarjassaan. Vähemmän rutinoitumaan pääsee tilinpäätöksen teko, johon ryhdyttiin nyt helmikuun lopulla takarajan häämöttäessä. Rutinoitumisen estää se, että tätä huvia tulee annosteltua itselleen vain kerran vuodessa. Operaatiossa tarvittavien kirjanpito-ohjelman kohtien käytöstä on yleensä noin 52 viikkoa aikaa ja sen tähden kaikenlaisten korjauserien ja veronlaskennan kohdalla joutui taas miettimään, miten se viime vuonna kirjattiin, mistä kohtaa ohjelmaa kirjaus tehtiin ja mistä sai näkyviin haluamansa tiedon. Ohjelmaan oli tietysti tullut vuoden aikana päivityskin, joka hieman muutti joitakin näkymiä. Taas kerran kaiken arvelee vuoden päästä muistavansa heittämällä. No, tämä nykyinen ohjelma on käytössä vasta toista vuotta, että ehkä yksityiskohdat ihan oikeasti vuoden päästä muistaa paremmin.
Mammat päivänpaisteessa. Hyvä, että edes joku joutaa ulkoilemaan,
eikä kaikkien tarvitse istua  ruudun ääressä veroilmoittamassa.
Tarkkaan ottaen veroilmoittamaan tuli ryhdyttyä vasta hiihtoreissun jälkeen,
joten ei varsinaisesti valittamista. Olisi sitä ehkä tullut hiihdettyä vähän
enemmän, jos ilmoitus olisi ollut jo jätettynä.

Verottaja odottaa dataansa serveri sauhuten helmikuun loppuun mennessä. Ehkä myös verottajan kirstu odottaa saataviaan. Tässä vaiheessa pääsemme alv-tilityksen verran helpottamaan valtion lainanottotarvetta. Se summa ei vielä kirstun päällä istuskelijalle korkean paikan kammoa aiheuta, kun pohja toistaiseksi vain painuu syvemmälle.

Tilinpäätösoperaatioihin kuului tietysti myös kirjausten tarkastaminen näppäilyvihreiden varalta. Oli niitäkin. Molempiin suuntiin, sekä omaksi että yhteiseksi eduksi. Jätin tilastoimatta, kumpi olisi jäänyt ilman tarkistusta voitolle. Lopulta päästiin muistelemaan, miten ilmoitus sähköisesti lähetettiin ja miksi ohjelman tarjoama y-tunnus ei suostu vaihtumaan henkilötunnukseen. Vaihtumattomuus esti lähettämisen. Suostuihan se joskus sata tai pari sataa klikkausta ja useita latautumisen tuijotteluja myöhemmin. Paperisen tunkeminen kirjekuoreen ja pudottaminen sopivalla reissulla postilaatikkoon olisi tältä kohtaa käynyt nopeammin.


tiistai 13. helmikuuta 2018

Vedenpitävä vai virranviemä

Tulisikohan tästä vettäpitävä systeemi? Takana näkyy tärytyskone, jolla korjattua rakennelmaa vielä tiivistetään.
Patoamisharrastusta päästiin tai siis jouduttiin jatkamaan. Työmaan kokemusta omaavien patoamiskokemus oli sulasta, savisemmasta maasta ja "kuivasta" paikasta. Puronmutkistuksessa maalaji oli vähemmän savinen, jäisinä lohkareina ja lisäksi työskenneltiin virtaavassa vedessä. Alkuperäisestä operaatiosta kertyi siis kokemusta ja tiedot laajenivat. Nyt muutamaa patoa jouduttiin virittelemään paremmiksi.

Pumppu se tämäkin. Vesi liikkuu puolentoista kuution kauhalla aika rivakasti padon puolelta toiselle.
Alkuperäisten rakennelmien koeponnistus tuli sateen ja suojakelin muodossa samaan aikaan, kun kaivinkone poistui työmaalta. Välittömästi, ennen kuin minkäänlaista painumista tai tiivistymistä oli ehtinyt tapahtua tai rakenteita varmistamassa käytetty suodatinkangas asettua. Pari patoa oli madaltunut niin, että tarkoitettua korkeuseroa ei niillä enää syntynyt ja muutama muu falskasi vähän vähemmän. Työmaalle toimitettiin hiukan toisenlajista maata ja tärytyskone. Suodatinkankaan asennuksesta isäntä kertoi keksineensä heikon kohdan. Ehkä hän paljastaa sen muillekin työmaalla olijoille.

Katteellaan padot sitten suvemmalla tuumaavat Lempaala ja Näkkäri kuusen juurella. Näkkäri (oik.) on kyyttöhiehoksi aika muhkea. Osansa muhkeuteen lienee ensi kuussa odotettavalla iloisella perhetapahtumalla. Perhetapahtuman puuttuva osapuoli iloitsi tapahtumista jo etukäteen joulu- ja uudenvuoden pöydissä.
Patokohennukset testaa kevättulva aikanaan. Toivottavasti ei ihan vielä. Vesimäärä on todennäköisesti suurempi kuin menneessä talvitulvassa. Toivottavasti suurempi on silloin myös vettäkestävien patojen määrä.

tiistai 6. helmikuuta 2018

Nurmi muttei Paavo

Nurmi etualalla, taustalla noin vuotta nuorempi Oleksi. Pojista ei meinannut saada kuvaa edestä päin. Turvat tuppasivat kääntymään juuri aidan taakse saapuneita lehmiä kohden, jolloin häntäpää osoitti kameraan. Valokuva nimensä mukaisesti tarvitsisi valoa, mutta sitä oli ilta-aikaan vähän heikosti tarjolla.
Teurasauton vierailusta huolimatta karjan pääluku kasvoi eilen, vaikkei poikimisia vielä ollutkaan ohjelmassa. Viime kesänä taloon tuli Oleksi hoitamaan ensi suven sulhasmiehen virkaa. Oleksin toistaiseksi nuoresta iästä johtuen pojalle oli kuitenkin suunniteltu virkaveljen hankkimista. Tämä valittu virkaveli karautti pihaan eilen - in cognito hevosautossa - pari hovirouvaa seuranaan. Nurmi tuli taloon. Nimi toivottavasti ei ole enne. Ainakin toivon, ettei Nurmi aiheuta talonväelle ylimääräistä kestävyysjuoksuharjoittelua.

Kaatunut puu. Edellisjakson puroprojektissa syntyneitä uusvanhoja mutkia voi ylittää näinkin, kun siltoja ei joka paikassa ole ja jää ei kanna. Kaveri selvisi kylmättä kylvyttä. Nurmi tarkastanee nämä maisemat, kun taas vihertää. Valkeuden ravintoarvo on turhan vähäinen.
Aakkosjärjestyksen hallitsevat voivat päätellä, että Nurmi on Oleksia vanhempaa vuosikertaa. Nuorison suhteen en tästä aakkosjärjestyksen tunnettuudesta ole enää varma, kun nykymaailmassa kuukle ja muu tekoäly niin usein hoitaa aakkospuolen on sitten kysymys puhelinluettelosta, kartan hakemistosta tai sanakirjasta.

Mainitut hovirouvat olivat kaksi toivottavasti kantavaa hiehoa hallin nykyasukkaiden sukukirjoa täydentämään. Matkan päätteeksi rouvat siirtyivät kaltaistensa seuraan ja Nurmi Oleksin kaveriksi hallin päädyn terassilliseen poikamiesboksiin. Oleksille hienoja käytöstapoja opettamassa ollut Nukku-Matti-härkä taas palautettiin suurempaan seurueeseen, jossa se laidunkaudenkin vietti.

Tulokkaiden sopeutumisen lisäksi viime päivinä on saanut seurata juoma-altaiden sopeutumista vallitsevaan säähän. Pakkasta on ollut ja sopeutumista edistää kummasti tarkoituksenmukainen lämmityskaapeli. Ihan täydellistä apua siitä ei kuitenkaan ole ollut, vaan suluutta on avustettu kiikuttamalla aamun aluksi pari kastelukannullista kuumaa vettä niukemmalla käytöllä oleviin altaisiin.

Sulana pysyminen vaatisi altaiden riittävää käyttöä, ts. juojia pitäisi olla enemmän, niiden pitäisi olla janoisempia tai altaita pitäisi olla vähemmän. Juomarien lukumäärää allasta kohden rajoittavat kuitenkin hyvinvointimääräykset. Pienikokoinen kyyttömamma ryyppää janonsa sammuttamiseen riittävät litrat aika nopsaan. Tällöin pääsee syntymään pitkiä juomataukoja, jolloin vesi ehtii jäätyä. Tätä ongelmaa ei syntyisi, jos pääluku koostuisi 600-700-kiloisista kymmeniä litroja päivässä lypsävistä ammattitaitoisista lypsylehmistä. Ne tarvitsevat oikeastikin umpikyyttöä enemmän juomapaikkoja, koska niillä menee altaalla pidempään, kun tankattavia litrojakin on moninkertainen määrä. Normille lienee kuitenkin yksinkertaisempaa laskea lehmiä kuin juomiseen käytettyä aikaa, jolloin vallitsevan todellisuuden ei ole annettu häiritä normin laatimista.