Uuden vuoden klapit

Uuden vuoden siistiminen, kun joulusiivouksen jäljet ovat jo
havaitsemattomissa. Nompparellin (vas.) porukka on saanut etuosan pahnat
järjestykseen, mutta takarivin pojilla näyttäisi olevan vielä röykkiön loppu
tasoitettavana.

Uuden vuoden sääennuste aiheutti varautumistoimia. Klapia laatikkoon,
laatikot pulkkaan ja klapit keittiöön. Kaikenlaisia riskejä otetaan, mutta
puuroton aamu olisi jo liikaa. Tuulisen yön jälkeen sähköllä saattaa
olla hyppymatkaa. Tee ajateltiin tehdä termoksesen valmiiksi jo illalla.

Tänään on ollut vuoden vaihtumiseen liittyvien rituaalien vuoro. Kirjattiin ylös traktorien ja kuivurin tuntilukemat, sähkömittarin lukemat, laskettiin paalit jne. Rituaalivälineiksi riittivät kynä ja paperi, ääntä lähti lähinnä avustavasta työvoimasta. Sitä lähtee erityisesti silloin, kun avustava työvoima (2 kpl) on keskenään erimielistä tai vaihtoehtoisesti hyvin innoissaan jostain. Kautta maailman suositut myöhempään vuorokauden aikaan sijoittuvat äänekkäät mutta ruutiset rituaalit jätämme suosiolla niille, jotka eivät ole koskaan viettäneet uuden vuoden päivää hiihdellen jäljittämässä metsään paukkuja karanneita nautoja. Emäntä ei ole, mutta isäntä on nuoruudessaan sitäkin lajia kokeillut. Kyytöt ovat pysytelleet kotona, mutta eivät ne lehmän hermoistaan huolimatta uuden vuoden öinä varsinaisesti ole levollisuutta huoukuneet.

Paalien laskennan tulos vahvisti aikaisemman arvion, että niukasta sadosta huolimatta rehu ei lopu ennen kuin uutta taas kasvaa. Teurasruuhkan muodostamiselle ei siis sen puolesta ole tarvetta. Tähänastinen syksy ja alkutalvi on tosin syöpötelty ylivuotisia heiniä. Viime suven korsiin siirrytään vasta nyt. Toivottavasti turpien omistajat ilahtuvat tuoreemmasta rehusta ja toivottavasti pötsit eivät tykkää pahaa menneen kesän säillä sokeripitoiseksi kasvaneesta heinästä.

Vähän vielä jouluhymyjä, kun loppiaiseen on vielä turvaväliä.

Uuden vuoden tienooseen on luvattu lumisateella terästettyjä kovia tuulia osin epätyypillisestä suunnasta. Oivallista säätä istua pirtissä, paitsi että pirtti käy koleaksi, jos tuuli ja lumi järjestävät sähkölle hyppymatkaa. Sähkö ei kumminkaan ymmärrä hypätä juuri lämpökeskuksen stokerin virtapireihin. Lämpö siis tulee hakkeesta, mutta hake siirtyy varastosta palelemaan sähkön voimalla. Itse asiassa lämpökeskuksella oli juhlapyhän aattojen tapaan pientä remontin tarvetta, joten varaajassakaan eivät ole lämmöt valmiiksi korkeimmillaan.

Klapit ja halot liikkuvat onneksi lihasvoimalla ja niitten liikuttaminenkin lämmittää. Agregaattia tarvitaan vasta sitten, kun lehmien juomasammioissa alkaa pohja häämöttää. Ihmisten vedet hakee lyhyen aikaa vaikka ämpärillä purosta. Lehmien litramäärillä olisi kyllä vesitornissa puolensa - painovoima - niin kauan kuin sitä riittää - tehoaa vaikka sähkö olisi poikkikin. Laiskemmat naudat tosin nytkin särpivät välillä lunta silloin, kun eivät viitsi löntystellä juoma-altaalle. Suositusta lumen syönnin välttämisestä ne tuntuvat noudattavan yhtä hyvin kuin noin kolmi-nelivuotiaat yleensä.

Kohti lanttulaatikkoa

Valopäät pimeänä. Terveisiä Töölön rekosta! Näin me yleensä pukeudumme kaupungissa käydessä. Huopatossut eivät näy kuvassa.

Knehtilän joulumarkkinoille olimme
saaneet Korvatunturilta henkilökuntaa
lainaan. Kuvan tonttu päivysti
maistiaistiskillämme molempina
markkinapäivinä -
grillimakkarataukojansa
lukuunottamatta.

Hyvä Tuomas joulun tuopi. Kiirehdimme tämän tunnetun airuen edelle ja veimme tai toimme joulun palasia osallistumalla joulukuun reko-myynteihin ja joulumarkkinoihin. Nyt Tuomaan päivän häämöttäessä ollaan jo asetuttu kotinurkkiin ja nostettu pakastimet pois autosta. Täältä kotoa on jostain syystä haettu lanttuja ja jauhoisia perunoita normiviikkoa enemmän.

Reko-keikat tehtiin isännän kanssa ihan kahdestaan, mutta Knehtilän joulumarkkinoille ilmoittautui molempiin päiviin mukaan hiippalakkinen joulutonttu. Aidot Korvatunturin tontut ovat kuulemma yleensä ikivanhoja. Tämä mukaamme lähtenyt taas oli niin uutta mallia, että oli kehittänyt oma-aloitteisesti itselleen osallistumismotivaation päivän päätteeksi luvassa olevasta glögistä ja joulutortusta, ehkä pihalla myynnissä olleella grillimakkarallakin oli osuutta asiaan. Tontun mukaan ottamiseen taas oli helppo motivoitua kuvittelemalla, että riittävän monta kertaa myyntipuheitamme kuultuaan, tonttu hoitaa markkinat ja me isännän kanssa maistamme vaikka sitä makkaraa ja katselemme, mitä muuta on myynnissä. Toistaiseksi muuhun tarjontaan tutustuminen on jäänyt aika vähiin.

Markkinoitten jälkeen kruisailtiin vielä Helsingissä ja Lahdessa lihalastin kanssa, mutta nyt voisi keskittyä lanttulaatikkoon ja kirjanpitorästin purkamiseen. Meillä paistetaan kyllä lanttulaatikkoa muulloinkin kuin jouluna, mutta juhla eroaa arjesta sillä, että sekaan lorautetaan maidon sijasta kermaa. Tuo toinen mainittu keskittymiskohde - kuittien naputtelu - ei varsinaista joululomatunnelmaa tuo, mutta eipä näyttänyt sopineen kesäohjelmistoonkaan. No, ehkä sen voi tehdä tonttulakki päässä glögimuki tietokoneen vieressä. Ei teekään ole koskaan näppäimistölle kaatunut.

Näitä oli jossain vaiheessa olevinaan paljon suhteessa jäljellä olevaan myyntiaikaan, mutta nyt on joka palalle löytynyt pyhiksi pöytä.

Käry kävi

On se vuodenaika, jolloin toteaa, että tänäkään vuonna joulukortteja ei tullut väkerrytettyä ajoissa. Pääasiallinen syy lienee nuorison iän myötä lisääntynyt kritiikki taiteellisia kykyjään kohtaan. Osalla vaikuttaa ehkä sekin, että kännykkää ja askartelutarvikkeita on hankala pitää yhtä aikaa kädessä. Postilaatikosta on toistaiseksi löytynyt vasta firmojen tervehdyksiä ja kalentereita. Oman tervehdyksensä lähetti myös ely-keskus. Lähetys sisälsi pari paperipumaskaa ja palautuskuoren. Jouluiseksi oli luokiteltavissa postitusajankohdan lisäksi pumaskojen päälle kirjoitettujen "jää tilalle"- ja "palautetaan ely-keskukseen" -tekstien värivalinta.

On myös mahdollista, että lähetyksen syy ei ollut joulun lähestyminen, vaan raadollisesti se, että loppukesällä teurastetun hiehon osalta osa paperitöistä oli unohtunut ja tehty viiveellä. Ely-keskus siitä nyt kainosti huomautti. Unohduksen hintalappukin varmaan joskus selvinnee.

Ristiintarkastustyypin 1 valvonta-ajo 6480 tuotti tulosta.

Eläimen poisto pitää ilmoittaa nautarekisteriin kolmen päivän kuluessa. Tämä oli hoidossa. Kyseinen Muhkea-hieho oli kuitenkin listattuna myös sopimukseen alkuperäisrotujen kasvattamisesta. Sopimuksen olemassaolo ja siihen kuuluvien lehmien henkilöllisyydet eivät poistopäivänä ilmeisesti ollut päällimmäisenä mielessä. Itse asiassa taisimme lehmän autoon saatellutta isäntää lukuunottamatta muut olla kummipojan syntymäpävillä.

Perjantain toimintaa purolla. Ympäristökeskuksesta käytiin
mittailemassa ja vaa'ittamassa patojen ja rantojen korkeuksia. Tarkoitus on
seurata lähteekö virta syömään vai onko eroosiosuojauksissa onnistuttu.

Tällaisen sopimuseläimen poistamisesta ja sen korvaamisesta toisella olisi pitänyt ilmoittaa ely-keskukselle 15 päivän kuluessa tapahtumasta. Itse muistin määräajan olevan kymmenen päivää, mutta se on näemmä muuttunut suopeampaan suuntaan. Reilu kuukausi myöhemmin Muhkea ja paperityöt kuitenkin putkahtivat jostain mieleen ja tarkistin, että sieltähän se sopimuslistalta löytyy, enkä ole ilmoittanut sitä korvatuksi. Sitten piti vain valita, mikä reilusta puolesta tusinasta korvaavaksi kelpaavasta eläimestä korvaajaksi merkitään. Tämän viiveellä mieleen tulon olivat viraston tietokoneet nyt huomanneet.

Ajankohtainen kuva, joka liittyy tekstin aiheeseen vain hyvin välillisesti.
Lämpötila on vallinnut myös nollan alapauolella.

Byrokratiaa pitäisi vähentää, mutta jostain syystä tätä "sopimusta alkuperäisrotujen kasvattamisesta" ei voida tehdä niin, että sovitaan, mikä määrä sopimuskelpoisia eläimiä kasvatetaan. Sen sijaan jokainen eläin pitää olla sotunumerollaan yksilöitynä ja eläimen poistaminen aiheuttaa aina muutaman paperin tai pdf:n lähettämisen ely-keskukseen. Joku virkailija ne sitten vastaanottaa ja sopiviin tiedostoihin merkitsee. Tämän lisäksi sopimuskauden päätteeksi tehdään selkoa eläinten sukupuolielämästä edellisen viiden vuoden ajalta. Rastitetaan siis lomakkeeseen, onko ne astutettu vai keinosiemennetty ja onko tuloksena ollut vasikoita vai ei. Ja nämäkin kai sitten joku tarkastaa. Tai sitten ne vaan siirretään sopivaan arkistoon. Jälkimmäinen voisi olla kansantaloudellisesti järkevämpää. Muhkean tilalle tuli muuten nätti ruskeanvoittoinen Onega-hieho.

Ylimääräisen liikunnan välttelyä

Lehmävasikat Pulina ja Putukka terassilla.

Liki puoli vuotta kestäneen itsepalvelujakson jälkeen ovat kuivitus- ja ruokintaharrastukset  taas palanneet päiväjärjestykseen. Talonväki suurinpiirtein muistaa, mitä tehdään, mutta isojen poikien kavereiksi siirtyneillä pikkuhärillä on vielä harjoittelemista. Isoilla pojillakin tuntuvat sisäruokintakauden taidot olevan suven jäljiltä ruosteessa. Mokomat lähtivät mukaan pikkukavereitten toilailuun.

Isäntä oli kuivittamassa sonneja; langat auki hallin päädystä, kuormaajan ja kuivikkeen kanssa sisään, karistelu pitkin karsinaa ja seuraavan kauhallisen haku. Poikien hallissa pysymistä kauhan täytön aikana katsotaan perään, jos joutilas paimen sattuu hallia läsänäolollaan kunnioittamaan. Usein ei satu. Langat saavat ylimääräisen liikunnan välttämiseksi yleensä olla operaation ajan auki. Potentiaalisilla paimenilla oli tälläkin kertaa muita kiireitä. Langat jäivät sulkematta, sillä pojilla on yleensä homma sorkassa ja seurue pysyy tontillaan kauhan täyttämisen ajan.

Tästä peruutetaan pois hakemaan lisää kuivikkeita. Sivistynyt nauta
ei poistu tontiltaan sillä aikaa, mutta sisäruokintaopintojen
alkuvaiheessa suoritus ei ollut ihan täydellinen.

Laitumella pääosan elämästään viettäneiltä viimekeväisiltä vasikoilta sisäruokinta-alan opinnot ovat  ilmeisesti sen verran alussa, että ammattitaitoon ei olisi kauden tässä vaiheessa parannut luottaa. Kuivitustieteen ensimmäinen prinsiippi (naudan näkökulmasta) kuuluu, että kuivikekauhan täytön aikana jatketaan märehtimistä tai pöllytetään juuri levitettyä ensimmäistä kauhallista. Tämä alkeiskurssitason tieto oli osalla kavereista jäänyt hiukan teoreettiselle tasolle. Teoriaa käytäntöön soveltavia harjoituksia oli tietysti ehtinyt lämpimän syksyn seurauksena olemaan kovin vähälukuinen määrä. Niinpä turvekauha numero kaksi kohtasi lauman irtohärkiä hallin päädyssä.

Suurimmalle osalle oli onneksi takaraivoon iskostunut se ruokintatieteen perusprinsiippi, että vallitsevaan vuodenaikaan ei kannata kovin kauas omille teilleen lähteä. Enemmistö käänsi kurssia 180 astetta ja palasi halliin. Nopealiikkeisin kaveri eksyi oviaukolta, minkä jälkeen isäntä eksyi soittamaan emännälle, joka lähti irtohärkää vastaan. Härkä palasi halliin kuivurin puolen päädystä ja isäntä ehti vastaan toisen päädyn ovelle. Tapauksen taustoista tässä vaiheessa tietämätön emäntä tietysti oletti, että poika ohjataan karsinaan hallin sisällä olevasta portista, kun taas isäntä oli ajatellut käyttää auki olevaa kuivituspäätyä. Operaation jatkosta keskusteltiin yksipuolisesti vajaalla lauseella hallin päädystä toiseen. Tämä johti tietysti siihen, että emäntä ymmärsi tilanteen väärin ja kiiruhti toiseen päähän ilman härkää. Härkä teki ruokintapöytien välissä pari ylimääräistä kunniakierrosta, muttei lähtenyt enää ulos. Lankojen sulkematta jättämisellä ylimääräistä liikuntaa välttänyt isäntä nimittäin hölkkäsi taas ulkokautta hallin toiseen päähän.

Loru lounastaa.

Katetaan katon alle kaikille

Tämä kännykän kameran pyytämättä tarjoilema panoraamakuva on hallin viereiseltä laitumelta. Aitalankoja omatoiminen kyuvaohjelma ei kuitenkaan osannut laittaa suorina jatkumaan. Marraskuukin näyttää parhaita puoliaan.

Laidunkausi teki tässä talossa uuden ennätyksensä. Sonnit kotiutettiin vihreältä niityltä vasta marraskuun puolivälin jälkeen. Ruohon kasvu on kyllä ollut aika olematonta jo jonkin aikaa, mutta alaa oli käytössä sen verran, että itsepalvelusyötävää vielä riitti.

Hiehoja ja varttuneempia lehmiä lounaalla hallissa rouvien ruokasalin
puolella. Olohuone häämöttää puisen väliseinän takana.

Hölkättävää pojilla oli joitakin satoja metrejä ja reitti vakiosta poikkeava. Siltikään ei pääse kertomaan jännittäviä tai jälkikätten koomisia "nauta väärässä paikassa" -kertomuksia. Kaikki meni juuri niin kuin oli suunniteltu. Vähän pojat pysähtyivät seurustelemaan aidan yli lehmävasikoiden kanssa, mutta jopa yleensä naama väärään suuntaan oleva Nuttu päätyi kotikarsinaan ilman ylimääräisiä koukeroita.

Palmukaalia saa vielä suoraan maalta.
Saatavuutta uhkaa kolme p:tä: peurat,
puput ja pakkanen. Tämäkin kaali
kyllä kestää pakkasta, mutta kärsii
siitä enemmän kuin lehtikaali.

Poikien edellä hölkännyt isäntä oli ainoa joka hengästyi. Sen puolesta olisivat voineet siis tulla vähän hitaamminkin. Mummo ja emäntä liittyivät saattueeseen vasta hallin ovelle johtavalla loppusuoralla. Lapsukaisia oli pyydetty kohottamaan valmiutta, jotta tulisivat seisoskelemaan kädet levällään todennäköisimpiin harhautumispaikkoihin. Heitä ei kuitenkaan ehditty edes hälyttää paikalle, kun pojat jo olivat perillä. Sama Strömsö-meininki jatkui seuraavan illan teuraslastauksessa. Scanialla joulumarkkinoille lähtevät härät olivat autossa noin kolme sekuntia ovien auki saamisen jälkeen. Nyt täytyisi vaan tietää, jatkuuko moinen menestys vai alkaako pyrkimys kohti arkisempia keskiarvoja ja valita hommat sen mukaan.

Menestystä riitti vihannespuolellekin. Viikolla haimme aukioloaikalapun pois tienvarresta ja heti tuli lauantaina asiakkaita. Muuten marraskuun vihannesväki on pistäytynyt aukioloaikojen ulkopuolella. Saattoihan vilkastuminen tietysti johtua sään kirkastumisestakin eikä tienvarsi-informaation määrän kääntäenverrannollisuudesta asiakasmäärään. Joka tapauksessa aukiolo siis jatkuu joustavalla sopimuksen mukaan -periaatteella. Tämä joustava järjestelmä ei kuitenkaan toistaiseksi sovi innovatiivisena pidettyyn internet-maailmaan. Esimerkiksi Google kyllä mielellään kertoo meidän olevan auki tai kiinni, mutta kaavoihin kangistunut kaveri tuntee vain kellon. Olisin kohteliaasti pyytänyt tätä laajojen kansanjoukkojen tuntemaa 24/7 päivystävää opasta kertomaan etsiskelijöille tämän soita ja sovi -aukioloajan. Ei onnistunut, joten viesti oli ilmeisesti liian monimutkainen välitettäväksi. 

Kuka päättää aikatauluista?

Kreijan "pienokainen" maidolla. Tuon kokoiselle mötkäleelle
maidottoman marraskuun ei pitäisi olla ongelma.

Tällä kertaa lehmä. Talon väki sopeutuu.

Perjantai-iltapäivällä kotiutuva koululainen tiedotti hallipihalla vaeltelevista irtonaudoista.
Koululainen kiskoi haalarit päälle, emäntä perästä. Sen verran hidastelua matkalle, että napattiin matkanvarrelta paremman puutteessa luuta parantamaan ominaisuuksia aidan pätkänä.

Operaatiosta selvittiin kuitenkin lähes hiettömästi. Valmiiksi pihalla ollut isäntä oli myös havainnut oman tiensä kulkijat. Spurttaamalla ylämäkeen laitumen halki ehti tukkimaan  aitauksien välissä menevän metsäatuotien, jonne seurue suuntasi. Emännän ylämäkispurtti turvasaappaissa ehti parahiksi tukkimaan paljain sorkin vastaavan harjoituksen tehneen lauman paluun samaa tietä takaisin, jolloin porukka siirtyi sujuvasti avatusta portista hallin viereiselle laitumelle.

Kesän jatkuminen on hiukan haitannut metsänhoitoon ehtimistä, mutta
jotain pientä sentään tapahtuu. Raivaussahuri kivisennäköisessä kuusikossa.

Aikaisemmin samana päivänä oli mietitty, koska eläimet otettaisiin sisälle ja vasikat vieroitettaisiin emoistaan. Oli päätetty ottaa viikonloppu rauhallisemmin ja sen jälkeen levännein voimin ryhtyä operoimaan. Paikkaa vaihtaneen lauman pääluku huomioon ottaen hallin viereinen laidun oli kuitenkin turhan pieni samoin kuin tältä laitumelta käytettävissä oleva hallin puolikas. Piti siis korjata aita ja palauttaa eläimet takaisin isommalle laitumelle tai järjestellä osa porukasta toisen puolen karsinoihin. Kokonaistyömäärän minimoimiseksi päädyttiin jälkimmäiseen ja pyhäinpäivä muuttuikin sitten osin työpäiväksi. Pyhätyölisää tilillä tuskin kuitenkaan havaitaan.
 
Kevättalviset vasikat ovat siis nyt ehtineet viettää pari päivää kasvissyöjän elämää. Huhuilu on ollut aika äänekästä aidan molemmilla puolilla. Emojen ja vasikoitten väliseen aitaan lisättiin vielä yksi hyvin näkyvä lanka varmentamaan dieetin muutosta. Maito epäilemättä edelleen maistuisi. Tutkimusten mukaan sekä emot että vasut stressaantuvat vieroituksesta vähemmän, kun ne pääsevät näkemään toisensa. Siinä on nyt kuljeskeltu aidan viertä molemmilla puolilla. Maitohuhuilu alkaa huomen illalla olla aika vähissä. Se voisi pitemmän päälle stressata talonväkeäkin, mutta tänne toisella puolella rakennusta olevaan toimistokammariin isompi meteli aiheutuu puuromansikoita jakavien herrojen eriävästä näkemyksestä koskien jaon tasapuolisuutta.

Kaksin kotona

Taivas on yleensä sininen yläpuolella. Ruohosta taas laajoissa piireissä tiedetään, että se on vihreämpää aidan toisella puolella. Tästä kuvasta on siten helppo päätellä, kumpi on toinen puoli. Vihreyden ajallsta ulottuvuutta on kuluvana vuonna piisannut.

Tämä on soveltavaa maatalouteknologiaa. Kela on tarkoitettu
kasteluletkun rullaukseen, mutta nyt siihen pyöriteltiin kasvimaalta
pois kerätty ötökkäverrko. Lämpötila alkaa olla lukemissa, jossa kärpäset tai
gammayökköset eivät kiusaa. Verkon käsittely oli paljon
vaivattomampaa silloin, kun se oli pakkauksessaan ja kuiva.

Isännän alkuviikko meni lietteen levityksessä. Emäntä viihdytti itseään järjestämällä veromappeja, jotka ovat maan sulattua kyllä täyttyneet, mutta mitään muuta niille ei sitten olekaan tehty. Näistä eriosoitteisista töistä päästiin eilen samalle työmaalle, kun kerättiin talteen viimeisiä kaaleja ja porkkanoita.

Lapset olivat lähteneet syyslomailemaan länteen ja mummo ja ukki itään. Isäntä ja emäntä siis viettivät laatuaikaa aivan kahdestaan. Länteen suuntautunut syyslomamatka edellytti reilun kolmen tunnin linja-automatkustusta, mihin esikouluikään ehtinyt nuorukainen tietysti ymmärtää varustautua eväillä. Tässä tapauksessa kaveri pesi ja kuori kasan porkkanoita, joiden seuraksi otettiin kilon kiinankaali. Jäi kysymättä, mitä niistä oli perille tullessa jäljellä ja riittikö velipojalle tai samassa kyydissä menneelle isosiskolle.

Näiden viimeisten vihanneskeräilyjen seurauksena kasvimaan itsepalvelutarjonta on kutistunut. Persiljan, purjon, mangoldin, palmu- tai lehtikaalin, punajuuren ja palsternakan ystävillä on vielä mahdollisuus tee se itse -henkiseen itsensä toteutukseen. Lehtikaalin osalta kauden viimeistä satoa voi aikanaan todennäköisesti saapua keräämään vaikka hiihtämällä, elleivät sitten rusakot ehdi ennen. Sukset saattaisivatkin olla varma ratkaisu, sillä kasvimaalle vievän peltotien talvikunnossapito on tarpeen- tai tarpeettomuuden mukaista.

Muitakin vihanneksia on saatavilla, mutta niitten osalta joutuu tyytymään tilan vaihtelevalla henkilökunnalla toimivaan palvelumyyntiin. Tee se itse -mallissakin sää alkaa rajoittaa aukioloa. Kerättyjen viherrysten säilyminen on parempaa, kun ne poimii vasta kohmeen sulattua. Sormet saa kyllä palelemaan, vielä lehtien sulamisen jälkeenkin.

Oman väen ruokailusta voidaan sadonkorjuun perusteella sanoa, että tulevana talvena syömme runsaasti punakaalia, purjoa ja perunaa. No, ero muihin vuosiin on kai lähinnä kaalin valtavärissä. Lisäksi aivotyön tarve kauppareissuilla vähenee, kun ei tarvitse miettiä, miten pyöreän kaalin kerän ja kulmikkaat piimäpurkit saa mahtumaan pyörän koriin niin, että kaali on kääritty pakkaselta turvaan. Kyllä on elämä nyt helppoa.

Kuvan lajin sesonki taitaa lähestyä. Voidaan käyttää taide-esineenä tai syödä. Makukin on kehittynyt nyt muutaman viikon varastoinnin aikana. Tule hakemaan omasi. Käyttöohjeita tästä linkistä.

Juuria mullasta

Ukki ohjastaa siivettömäksi kynittyä kaksisiipistä auraa. Emäntä ja
isäntä huiskivat multaa toistensa naamoille. Sellerin juurakon mukana nousi
yleensä kiloittain kosteaa maata. Näitä multamötiköitä nostelleessa
tapansa mukaan riittävän lämpimästi pukeutunut isäntä totesi, että
ilman villahousuja olisi tällä kertaa tarjennut.

Viime perjantaina oli ohjelmassa lähes vuosittainen Päijänteen ympäriajo. Pohjoiseen päin mentiin itäpuolta ja takaisin tultiin lännen kautta. Tunnetumpaan Päitsiin erona oli lisäksi kulkuneuvon suurempi rengasmäärä ja se ettemme tulleet ollenkaan kuraisiksi. Haalarit pääsee likaamaan ihan kotihommissakin. Emäntä ja isäntä siis virkistäytyivät pistäytymällä Kone-Agria-näyttelyssä Jyväskylässä. Positiivisesti ajatellen olimme lomalla, koska matkailtiin ihan kahdestaan.

Näyttelyreissun kanssa päällekkäin osui myös tilamyynnin virallinen aukioloaika. Virallisuus ei ole kovin vakavaa, sillä edellisellä viikolla myynti oli suurempaa ennen ja jälkeen aukiolon kuin sen aikana.

Isäntä kävi juuri aamulla parturissa, mutta sellerillä on vielä aika pehko.

Vanhemman nuorison pitkien koulupäivien ja palloiluharjoitusten vuoksi myymälänhoitajiksi päätyi pari alaluokkaikäistä nuorukaista - erittäin mielellään. Valikoituneista yksi osasi lukea ja kirjoittaa. Keskiarvo on kai silloin se, että toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa. Jälkikäteen tiedustelin asiakkailta näkemyksiä palvelun laadusta. Näkemykset lämmittivät mieltä. Positiivisina puolina mainittiin myös se, että kumpikaan herroista ei kastellut asiakkaita vesipyssyllä. En tiennyt sellaisen kuuluvan kalustoonkaan. Edellisen viikonlopun talkoissa tyhjentynyttä sinappipulloa olin tosin nähnyt käytettävän vastaavaan toimintaan - siis veljen ei asiakkaan kasteluun.

Esikoulussa on tehty esim. "Etsi samanmuotoiset" -tyyppisiä
tehtäviä. Tämä tehtävätyyppi näyttäisi olevan
hallinnassa. Ilmeiset kiinankaalit siipien alla sitä maailman
taivailla huristellaan.

Tällä viikolla korjataan satoa. On mietitty, mihin kaalit mahtuvat ja pohdittu, miten lukuisilla
juurillaan tiukasti maahan takertuneet sellerit saisi vähimmällä vaivalla ylös. Kuultujen vihjeitten perusteella haettiin lainaan kaksisiipinen aura, josta siivet irroitettiin. Auran irti kohottamat sellerit ravisteltiin sitten vähempimultaisiksi, listittiin ja kerättiin talteen.

Juuresten lisäksi loppusyksyä ilahduttaa kiinankaali. Paino sanalla ilahduttaa. Kiinankaalista riemuitsemisessa kunnostautuvat erityisesti samat tyypit kuin viime perjantain myymälänhoidossa. Nuorimmaisella rouskutus keskeytyi yhtenä iltana viimeisen kaalinpalan mentyä suuhun. Emäntä ehdotti, että poika hakisi kylmiöstä seuraavan ja jatkaisi urakkaansa. Ehdotus otettiin ilolla vastaan. Tosin rouskuttaja sanoi hakevansa varmuuden vuoksi kaksi. Takaisin tultiin sitten suippo pötkylä kummassakin kainalossa. Noutaja kertoi paluumatkan kulkeneen erityisen joutuisasti, koska hänellä oli nämä suihkumoottorit. Iloa riittää siis sekä sisäisesti että ulkoisesti nautittuna. Laskeutumisen jälkeen jatkui rouskutus.  

Talvi tulee - emme ole valmiita

Vielä vihertää tälle porukalle vaikkeivät golf-kentällä käykään.
Säilörehukauden aloittamiseen lienee kuitenkin jo henkisesti
varauduttu. Muutos on vähintään yhtä suuri huoltojoukoilla.

Viimeviikkoinen pakkasaamu muistutti sesongin lopun lähenemisestä. Nyt ei varoittelusta taas ole tietoakaan, vaan mittari on toistakymmentä astetta plussalla. Valmistaviin toimenpiteisiin ryhtymistä on kuitenkin vähintäänkin ruvettava suunnittelemaan, ellei peräti toteuttamaan.

Matoja sellerin juurakoissa. Erottuisivatkohan ne paremmin musta-valkotelkkarista.
Kukaan ei taida tätä lähetystä sellaisesta kuitenkaan katsoa.

Tämä tarkoittaa käytännössä muun muassa sitä, että loput juurekset ja perunat pitäisi saada pellolta pois ennen kuin ne jäätyvät sinne kiinni. Tänään käytiin apumiehen kanssa jo vähän harjoittelemassa sellereillä. Erityisen runsaasti tarjolla oli työn iloa. Tylsälle aikuiselle sellereitten määrä ja kokokin olisivat kelvanneet ilonaiheiksi. Vähemmän urautunutta esikoululaista sen sijaan riemastuttivat sellereiden juurissa pyörivät madot. Yhtään alle kaksimatoista ei tullut vastaan. Määrä siis laskettiin jokaisesta. Emme muuten ajatelleet osallistua nopein työsaavutus -kisaan - ainakaan tällä matotekniikalla.

Sellereitten lisäksi kiinni saatiin valkoisia ja punaisia kaaleja sekä kasa palsternakkoja ja porkkanoita. Eivät ne varsinaisesti karata yrittäneet, joten kiinniotto oli aika helppoa. Pyydystämistä helpottaa sellereihin verrattuna sekin, että niillä on  juuria vähemmän. Sellerin  mukana irtoaa yleensä ensin ainakin ämpärillinen maata juurakon seuraksi. Muistan vanhemman lapsityövoiman edustajan nuorempana nimittäneen sellereitä parroiksi. Aika kuvaavaa.

Viikonloppuna harrastettiin talkoita. Ympäristökeskuksen pitää tiedottaa projekteistaan jollainen talvinen puronmutkistuskin oli. Tiedotustilaisuudeksi oli suunniteltu kutusoraikkotalkoot. Tehtiin siis ämpäreillä ja lapioilla homma, joka olisi käynyt nopeammin kaivurilla sekä syötiin hernesoppaa - kyyttöhernesoppaa. (Ohje: Keitä ensin päivä luita ja siivilöi liemi. Valmista soppa tähän liemeen.) Osanotto ei ollut kovin runsasta, mutta asian hyvä puoli on se, että tällä viikolla ei ole toistaiseksi tarvinnut tehdä ruokaa. Sekä lounaaksi että päivälliseksi on ollut tarjolla hernesoppaa. Kouluruokaa nauttivat koululaiset ovat tietysti joutuneet pärjäämään pelkällä päivällissopalla.

Rakastuneet taimenet tervetuloa! Soraikkopaikassa pitää käydä riittävä virta, jotta sora pysyy puhtaana. Lisäksi lähellä pitäisi olla kaloille sopivia suojapaikkoja. Taimenen alkuja tapaa purolla lähes joka kerta, mutta tuleekohan niitä nyt lisää.

Hämärähommia ja vähän sadettakin

Eilen oli ohjelmassa viilentyneen härän kotiutus reko-kierroksen kautta. Startti oli jo aamupäivällä. Ensin jätettiin muutama laatikko vihanneksia (mm. myöhemmin mainittavat salaatit) Hollolan puolelle. Sitten suunnattiin leikkaamolle, josta kruisattiin Hyvinkäälle Knehtilän tilalle täydentämään siellä asiakkaita palvelevaa kyyttöpakastinta. Aikaa oli sopivasti leikkaamon sulkemisen ja Töölön rekon alun välillä. Paikalla tavattu juuri Helsingistä palannut Knehtilän isäntä kertoi matkansa kestäneen, koska liikennettä oli välillä pysäytetty. Syynä olivat ilmeisesti kaupungissa samaan aikaan pistäytyneet Obama ja Medvedev. Tämähän tiesi meille kiirettä. Nyt pitäisi päättää, kummalle loput härästä kannattaa myydä, Obamalle vai Medvedeville. Kumpi olisi mainosarvoisempi asiakas? Tietysti Töölöön ehtimiseenkin piti jättää riittävä ruuhka- ja pysäytysvara. Ja ehkä vierailujen turvatoimista vastanneet komisariot eivät olisi pitäneet kyyttöhuutokauppaa riittävänä syynä päästää kyseisten herrojen puheille.

Reissuun lähtö oli aamupäivällä. Ensimmäisen kolmenkymmenen kilometrin jälkeen tuli mieleen, että matkaan lähteväksi kasatuista varusteista saappaat ovat edelleen kotona oven suussa. Iltapäivällä körötettiin kolmostietä kohti Töölön rekoa ja tuulilasi kertoo, että tässä vaiheessa saappaita oli pikkuisen ikävä - noin ennakoivasti siis, autoon sisälle ei vesi sentään tule.

Kyyttö jäi kotimaan kulutukseen ja helsinkiläiset saivat osansa. Kauppamatkailun vuoksi lastenhoito toteutui teleliikenneyhteydellä. Ensimmäinen soittaja tiedusteli tarkennuksia pinaattilettujen valmistusmenetelmään. Kaikkea pinaattia ei siis ole myyty, vaan varsinkin vähäikäisimpien kotikuluttajien riemuksi sitä riittää runsaasti myös kotikulutukseen. Toisen soittajan ongelma taas koski hiiliatomeidenn grafiitissa muodostamien sidosten ominaisuuksia. Kuinkahan laajaan aihekirjoon olisi päästy, jos myös lopuilla neljällä olisi ollut kiireellistä kysyttävää.

Isäntä kuutamourakoimassa.

Päivät ovat jo aika lyhyitä. Keväällä kylmän yön edellä harsoja leviteltiin luonnonvalossa lähelle puolta yötä. Muutama päivä sitten oli vähän vastaava keikka. Illalla tuli tieto isomman salaattisatsin tarvitsijasta. Sääennuste lupasi kylmää yötä, joten päätettiin ryhtyä turvatoimiin salaatinkerien kuntoluokan varmistamiseksi. Lyhyt päivä oli auringon puolesta jo päättynyt. Kohtuullisen täysi kuu tuurasi päivävuoroja tekevää valaisinkollegaansa siinä määrin, että operaatio oli kuutamokeikka ihan sanan konkreettisessa merkityksessä. Tilattujen kerien kerääminen samantien valmiiksi vaikutti vaivattomammalta ratkaisulta kuin harsojen levittely. Tai kyllä harsojakin leviteltiin, mutta ei sitten niin paljoa. Nykyaikaisten otsalamppujen valovoimasta huolimatta kerien ulkonäkö vielä tarkastettiin äsken mainitun päivävuorolaisen palattua sorvin ääreen.

Ostitko tilalta?

Lehtikaalien joukkoon on ilmiselvästi piilotettu aarre. Aarteen näyttäjä
näyttäytyi osta tilalta -päivään nähden dagen efter, joten emme pystyneet
tätä mielenkiintoista tietoa hyödyntämään markkinoinnissa. Tosin ei ole
varmuutta, tuoko aarre juurten tuntumassa makua vai sivumakua.

Viikonloppu vietettiin osta tilalta -päivän merkeissä. Meille tämä tietysti oli myy tilalta -päivä. Oli ihan mukava välillä pystyttää vihannestiski kotiin kylmiön eteen sen sijaan, että pakkaa sen ensin pakettiautoon ja sitten purkaa ja taas pakkaa ja purkaa. Lihapakastimen siirtely on sentään helppoa. Ei ole siis torikauppiaan rutiineja ja ammattitaitoa ehtinyt kertymään.

Perjantai-iltana tuli hetken mielijohteesta leivottua
kurpitsapiirakka, joka laitettiin tarjolle osta tilalta -kahvioon.
Ajatus oli syödä yli jääneet itse saunasta tultua. Iloisesti
yllättäneen asiakasmäärän ansiosta tuumasta
toimeen ei kuitenkaan päästy, tai siis toimi vaihtui uuden
piirakan leipomiseksi seuraavana päivänä. Tämä ei
varsinaisesti ollut ongelma. Raaka-aine ei ole loppumassa.

Viime vuonna tilaisuus oli aika rauhallinen ja nytkin oli suunniteltuna, mitä kerkeää tekemään samalla, kun päivystää asiakkaita. Suunnitelma meni mönkään. Paikalliset tiedotusvälineet olivat ottaneet tosissaan tapahtuman levittäytymisen pitkin maakuntaa. Maakuntalehden perjantainen numero oli poiminut netin osta tilalta -sivulta alueen kohteet ja niiden esittelyt.

Tästä esittelystä muutaman päivän reissussa ollut isäntä luki, että meillä on päivän kunniaksi tavattavissa luomulehmä ja leikkuupuimuri. Emäntä vain oli alkusointuja keksiessään unohtanut, että talon puimurin puolikas odotteli poutaa naapurikylällä. Sääennuste sentään oli tarkistettu, että puimassa ei olla.

Lehden lisäksi asiasta intoutui maakuntaradio. Perjantai-iltapäivällä emännälle soitettiin ja kysyttiin, voiko tilalle tulla meitä jututtamaan saman illan osta tilalta -aiheiseen lähetyksen pätkään. Aina valmiina, vaikkemme koskaan partiossa ole olleetkaan. Isäntä tunnusti tämän puimurin matkoilla olon radioaalloilla, joten koneen kotiutuksen perään kyselijöitä oli seuraavana päivänä useampia. Emännän ja isännän kanssa samalta vuosikymmeneltä oleva vanha puimuri oli onneksi jätetty taloon silloin, kun nykyään aktiivipalveluksessa oleva puolikas ostettiin. Varalle jättämisessä oli kyllä ajateltu esim. viipyviä varaosia tai yhtäaikaista käyttötarvetta toisen puoliskon omistajan kanssa. Nyt se tarve oli kuitenkin markkinointilupausten lunastaminen ja tulihan sillä hyvä mieli muutamalle noin metrin mittaiselle. Luvatun (tämäkin lupaus piti) sateen vuoksi puimuri tosin jätettiin ajamatta hallista pihalle, jotta sen katselu olisi miellyttävää myös sille huoltajalle, joka ei halua kiivetä hyttiin.

Näillä eväillä osta tilalta -väkeä ilmaantuikin sitten selvästi edellisvuotista enemmän ja suunnitellut oheistoiminnat siirtyivät suunniteltua myöhemmäksi. Kahviota varten edellisenä päivänä leivotuille pullille kaivettiin jatkoa pakastimesta ja kasvimaalle körötettiin useamman kerran hakemaan lisää myytävää. Varastoonkin oli haettu tuotteita aika varovasti. Päivän mittaan oli kiva myös kuulla, että moni oli joko käynyt jollain toisellakin tilalla tai oli menossa. Eivät menneet hukkaan tilallisten vaivannäkö eivätkä ne paikallisten medioitten ponnistelut seudun eläväisyyden eteen. Samoissa merkeissä varmaan tavataan ensi vuonna. Sitä ennen tietysti jossain muissa merkeissä tai ilman merkkejä. Tattari saatiin tänään puitua loppuun, joten nyt on tämän vuosituhannen Sampokin kotiutettu sen nelisenkymmentä vuotta vanhan Claysonin kaveriksi.

Tattarin nielijä työssään.

Tattarin talletusta

Puimurin tuutista tullutta tattaria. Alapuolella tämänvuotista ja ylempänä
otos aikaisemmalta vuodelta. Savikan siemeniä näkyy molemmissa, mutta
määrässä on eroa.

Tattarit piti puida menneellä viikolla, mutta kesken jäi. Parhaannäköinen lohko ei ollut vielä valmista. Vähemmän parhaat lohkot korjattiin, mutta toimenpide saattoi olla lähempänä kadon- kuin sadonkorjuuta. Tavaraa kyllä kertyi, mutta siitä valtaosa oli savikkaa, jolle edelleenkään ei ole kaupallista käyttöä. Maistelin kyllä kuormasta. Maku oli ihan siedettävä, mutten luottanut markkinointikykyihini niin paljon, että olisi ollut järkeä ryhtyä kuivaamaan poislajiteltuja kuutiometrejä. Ties vaikka tarvitsisi vielä uuselintarvikeluvankin.

Savikka piti saada pois tattarin seasta ennen kuivuriin päästämistä. Tässä
siemeniä lasketaan seulan läpi. Seulan alustasta savikoita tyhjennettiin kairalla
etukuormaajan lumikauhaan. Aika räpeltämistä. 

Savikan sekainen tattari työllisti kuivauksessa ylenmäärin. Nihkeä siemenmössö ei suvainnut valua ja liikkua laitteistossa, vaan holvasi missä vain mahdollista. Jos muinaiset roomalaiset eivät olisi holvirakennetta aikanaan keksineet, olisi inspiraatio varmaan tullut jollekulle märän viljan kanssa kaatosuppilon vieressä hikoilevalle. Tai ehkä sille palelijalle, jonka talo lakkasi lämpiämästä, kun hake holvasi siilossa.

Mistä se savikka sitten kiusaksi tuli? Kylmänarka tattari voidaan kylvää vasta, kun kristallipallo, sammakonkoipi tai Pekka Pouta kertovat viimeisten hallojen menneen. Tänä vuonna työhön uskaltauduttiin toukokuun lopussa. Sateeton hellesää oli tuolloin kuivattanut maata niin paljon, että itäminen oli hidasta ja epätasaista. Itämisen jälkeen tuli vielä pari kylmää yötä, jolloin myöhemmin itäneet pienimmät tattarit paleltuivat. Harvaksi jääneessä kasvustossahan oli sitten tilaa oloihin täydellisesti sopeutuneille oheiskasveille. Kylvön viivästäminenkään tuskin olisi auttanut, sillä pouta jatkui ja maa kuivui entisestään. Väärä kasvi siis tälle vuodelle. Viljely ei suinkaan ollut taitamatonta. Sitä tässä seliteltiin.

Vasemmalla kurpitsalyhty versio 2. Oikealla oleva versio 1, jonka hymyä voisi luonnehtia jo aika hyytyneeksi, tehtiin puolitoista kuukautta aikaisemmin. Kuten kuvasta voi uskoa, kurpitsasta 95 % on vettä. Arvelin oranssiksi ehtineitten kurpitsoitten käyvän paremmin kaupaksi, joten kaiverruslupa tuli vielä vihreälle kurpitsalle, jonka ei enää arvata ehtivän valmiiksi.

Vihannes- ja lihateltta

Kasvis&kyyttö-telttamme Lahen luomu&luonto -festivaalilla. Teltasta ei tosin näy kuin katoksen takareunan alaosa. Etureuna on maisemoitu rullaantumattomalla kyyttö-roll upilla (=vanerilevy) sekä isännän floristin kykyjen tuottamalla viehättävällä kukka-asetelmalla: hamppua, punaista lehtikaalia, auringonkukkaa ja pari nippusidettä. Jos toteutus olisi jäänyt emännälle, olisi nippuside todennäköisesti korvautunut paalinarulla.

Hyvältä tuoksuu. Tokaluokkalainen tuli kerran näitä keräiltyään
nipun kanssa auton kyytiin ja ihmetteli, mikä täällä
tuoksuu. Tuoksunlähteen diagnosoituaan ehdotti sitten,
että otetaan valkosipuleita mukaan, kun mennään pitkälle
automatkalle.

Viikonloppuna tuli käytyä festareilla. Soittoharrastuksille ei oikein ole viime vuosina ollut aikaa ja mallasohran viljelykin loppui kohta kymmenen vuotta sitten, joten emme olleet esiintymässä emmekä pitäneet kaljatelttaa. Tapahtuman järjestäjien tavoitteena lieni myös saada tilaisuuteen yleisöä, joten muusikon paikkaa tuskin olisi ollut tarjolla, vaikka soitannollisia harrastuksia olisi ehtinyt jatkamaankin.

Eilen lohkoa vaitaneitten poikien lounasneuvottelu. Märehtijällä
lounastapaaminen voi hyvin olla myös  ruokailun jälkeen. Märepalaa
vaan pötsistä ylös, niin ei tarvitse suu tyhjänä neuvotella. Etualalla
selin johtaja Nurmi. Herra Oleksi oli ottanut paikan
mainoskärryn varjosta pari metriä kuvan ulkopuolelta.

Olimme siis Lahen luomu&luonto -festivaalilla ja teltaltamme sai vihannesten ja lihan lisäksi hamppua ja papua. Tuotteiden nautinta-aluetta ei ollut rajattu, vaan ne sai poistua nauttimaan teltan ulkopuolelle. Luulen, että suurin osa asiakkaista käytti ne vasta festivaalialueen ulkopuolella. Tästäkin toiminnasta piti toki tehdä terveysvalvontaan ilmoitus, mutta luulen, että byrokratia oli kevyempää kuin kaljateltan pitämisessä.

Festivaaleilla oli ihan kivaa, mutta keikkabussin pakkaaminen otti kyllä voimille, kun ei oikein tiennyt mitä ja minkä verran kannattaisi ottaa ja miten ne paikan päällä järjestellään.  Menekki otettiin varman päälle ja vain palsternakat loppuivat kesken. Pinaatin ja maissin kysynnän yliarvioinnin positiivinen puoli oli se, että ylijääneet tuli säilöttyä omiin pakastimiin. Varta vasten ei varmaan olisi eilen toimertunut, mutta nyt on pari kolme lisäpinaattikeittoa taas turvattu. Pienokaiset hurraavat tässä kohtaa. Myös pinaattiletuille hurrattaisiin.

Tänään on sitten palattu päiväjärjestykseen ja ajettu puimuri pellolle tattaria pyydystämään. Härät morjestettiin kasvimaalle mennessä ja sieltä tullessa. Kasvimaalta kerättiin yhtä ja toista. Isompien ja pienempien kurpitsoitten lisäksi saaliiksi tuli muun muassa valkosipuleita. Paljon paremman tuoksuisia kuin ne vieruspenkkiläisen syömät. Tiedä sitten, mitä vieruspenkkiläinen sanoo, kun emäntä on näitä leipänsä päälle urakalla leikellyt. Festivaalieväsleipien päälle laitettiin asiakaskadon pelossa vain juustoa ja kurkkua.

Muffinsseja, puintia ja hölkkää

Suomen luonnon päivän lähilehmät Huljalan Tupalassa: Vas. Palturi, Juuri, Nätti, Plätti ja Loru. Paali oli tuotu paikalle, jotta innokkaimmat karjanhoitajakandidaatit pääsisivät itseään toteuttamaan. Päivän mittaan itsensätoteuttajia oli siihen malliin, että heinäröykkiö aidan sisäpuolella ei jäänyt tähän. Tarkkaan ottaen herrat Palturi ja Plätti eivät tietenkään ole sen paremmin lähi- kuin etälehmiäkään vaan sonnivasikoita. Sukupuolineutraali ilmaus olisi nauta.

Sukalainen härkäpapumuffinssi mallia mansikkakausi.
Eilen oli punaherukoita.

Suomen luonnon päivää juhlittiin taas muun muassa luomutilavierailujen merkeissä ympäri valtakunnan. Tupalassa on mukana menossa oltu ensimmäisestä kerrasta alkaen. Kaksijalkaisten lisäksi ensimmäisen luonnon päivän osallistujista tavattavissa olivat myös Jääski, Juuri, Jyhve, Jakris Kaarna, Korea, Kymppi ja Kreija. Lapsityövoiman nuorimmainen kuudenneskin osallistui aktiivisesti ensimmäiseen tilaisuuteen, joskin muistikuvia epäillään hatariksi. Nykyisessä elämänvaiheessa autobiografinen muisti kuitenkin jo pelaa. Kaveri on nimittäin kuukausitolkulla muistanut kysellä, koska taas on muffinssipäivä. Ruskeat muruset herran naamassa pitkin päivää osoittivat, että nimitys ei hänen näkökulmastaan ollut tuulesta temmattu.

Sampon puinti Sampon kopista katsottuna. Uusi Sampo-
härkäpapulajike oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa viljelyssä.

Paitsi avoimien ovien valmistelua on viikolle osunut sadonkorjuuta ja eläinten järjestelyä. Härkäpavun puinti aloitettiin tiistaina. Silloin puimuri käytiin tosin vain kääntämässä pellolla, kun lasinpyyhkijöiden käyttö ei riittänyt pitämään kasvustoa puintikunnossa. Lyhyt mutta märkä sadekuuro yllätti. Näistä yllätyksistä olisi ollut enemmän iloa pari kolme kuukautta aikaisemmin. Lähipelto on nyt putsattu, mutta harjoitukset jatkuvat.

Tästähän kaikki ymmärtävät, miten lajittelu tapahtui.

Eläinten järjestely alkoi mainiosti. Tarkoitus oli ottaa sonnit pois lehmien laumoista ja
sonnivasikalliset lehmät lapsukaisineen eroon seurueista, joissa on lehmävasikoita.

Muuten meni hyvin, mutta siinä vaiheessa, kun herra Nurmea juoksutettiin lehmien tyköä hallille muitten herrojen seuraan tapahtui ratarikko. Ratana ollut tilustie kulkee metsälaitumen ja pellon välissä. Reitti suljettiin puolesta välistä siinä vaiheessa, kun Nurmea eroteltiin lehmien joukosta. Ihan siltä varalta, että yhden sonnin sijasta aitauksesta tuleekin ulos yksi sonni ja parikymmentä lehmää. Tämän välisulun avaaminen pysäytti hyvin oikeaan suuntaan edenneen menon. Aidan aukaisemista odotellessa Nurmella oli aikaa huomata metsälaitumen laidassa korkeammalle nostetut langat. Metsän laidassa on muutama mehiläispesä ja alempia aitalankoja on niitten vierestä nostettu mehiläishoitajan työergonomian parantamiseksi. Siitä mehiläishoitajan mentävästä aukosta viidensadan kilon sonni sitten pitkästyksissään sujahti metsän puolelle samalla hetkellä, kun reitti eteenpäin olisi ollut auki.

Ongelma oli se, että metsälaitumella olivat samanaikaisesti astuttamatta jätetyt lehmät ja hiehot. Onneksi kiimassa oli juuri se hieho, josta olimme katselleet, että tuo olisi sittenkin voinut olla astutettavien puolella. Hellekesän jäljiltä kaikki tarkoitetut eläimet tuskin tiinehtyvät, joten mahdollinen lisävasikkakin on oikeastaan ihan tervetullut. Lopulta ongelmaksi jäi siis se, että emännän ja isännän päivälliselle pääsy viivästyi ja harjua tuli kiipeiltyä ylös ja alas huomattavasti useammin kuin vallinneessa hellesäässä olisi ollut mukavaa.

Kauhallinen C-vitamiinia.

Kosteutta havaittu

Kynnetään hikevää maata. Tarkasti katsomalla havaitsee pisaroita lasissa.
Konepelti ei kunnolla kastunut, mutta tällä tuloksella pääsi tällä kylällä
kevyesti kesän sateisimpien päivien topteniin.

Tästä pitäisi rypsin lähteä itämään. Kyntäessä pöllyää - luokitellaan
epätavalliseksi. Kuva eri pellolta kuin edellinen.

Edellisessä numerossa oli rypsejä kylvämättä ja siinä vaiheessa loppujen pelättiin joutuvan viettämään talvensa siemensäkin ahtaudessa. Viime sunnuntain erikoinen luonnonilmiö - 19 mm sade - antoi kuitenkin rohkeutta jatkaa vapautusoperaatiota ja nyt  on pientä siementä levällään hehtaaritolkulla. Vallinneitten olojen jälkeen tuolla millimäärällä ei kovin pitkälle pötkitä, joten ilmiön toistuminen olisi suotavaa. Mielellään tietysti yöaikaan jotta puinnit eivät kärsisi. Naapurikyllällä tuli muuten samassa hötäkässä kolmisenkymmentä milliä enemmän.

MF 35:n stuin aloitti päivänsä kasteenraikkaana, mutta kyseinen viehättävä olotila lopetettiin trasselilla, työhousujen takakappaleilla ja auringonpaisteella.

Syksy antaa merkkejä itsestään. Esimerkiksi kaste on vahvempi ja pysyy pidempään. Kolmevitosta (=pieni, söpö traktori) ei ollut tullut parkkeerattua aamuauringon ulottuviin. Aamulla liikkeelle lähtiessä sai sitten miettiä, riittääkö työhousujen imukyky vai pitäisikö hakea riepu. Kesäkurpitsan keruussa olisi kyllä saanut pyllistellä aurinkoon päin, jolloin housut olisivat varmaan aika pian kuivuneet, jos niitä olisi käyttänyt kasteisen penkin kuivaamiseen. Verstaalta löytyi kuitenkin lähes rasvattoman näköistä trasselia riittävän läheltä. Työhousut säilyivät kuivana. Penkki muuten uusittiin jokunen vuosi sitten. Sitä ennen istuin piti ennen sadetta huolellisesti peittää, koska päällinen oli rikki ja sadevesi olisi imeytynyt fylleihin. Alkuperäinen ahterin alusta lienee ollut metallinen.

Vihannemainosta täydennettiin lisäkilvellä. Kaksi uransa lopettanutta komeron ovea siirrettiin kykyjensä mukaiseen työhön. Isäntä maalasi ensin kyltin ja soitti sitten emännälle kysyäkseen, olihan se 25. päivä. Vihannesten lisäksi paikalla ovat tietysti kyytöt, muut viljelykasvit, koneet ja puffetti.

Trooppisia ongelmia

Palonaukaisutekniikkansa kullakin. Härkäpavussa on
aterioinut gammayökkösen toukka. Pahimmilla paikoilla
on tänä kesänä Suomessakin tullut hehtaaritolkulla selvää
jälkeä. Samoin on käynyt esim. salaattipelloilla.

Ei täällä nyt tietysti ihan trooppista ole, varsinkin sademäärän puolesta trooppinen on hyvinkin harhaanjohtava termi. "Trooppisia ongelmia"  kuulosti klikkauttavammalta kuin "Kuumuuden haittavaikutuksia", joten niistä haittavaikutuksista raportoidaan harhaanjohtavan otsikon alla.

Hyönteisistä ei tunnetusti puolen vuoden päästä ole häiriöksi ainakaan ulkotiloissa. Nyt kun lämmintä on ollut ylenpalttisesti jo toukokuusta lähtien, niin näitä pakkasen pelkääjiä on saatu vakiovalikoimasta poikkeavissa esiintymissuhteissa.

Esimerkiksi gammayökkönen on kotonaan Välimeren molemmin puolin, mutta ikäluokka 2018 näyttäisi reputtavan maantiedossa aika pahasti, kun ovat suunnanneet tänne Itämeren liepeille. Kyseisiä yökkösiä vaeltelee kyllä Suomen suveen joka vuosi, mutta yleensä kai suurempi osa ei selviä matkasta, koska harmia niistä ei juuri ole ollut. Tänä vuonna on. Rypsi, härkäpapu, kaalit, salaatit jne. Viljat eivät ole ykkös- eikä kakkossuosikkeja, mutta nekin kuulemma tarvittaessa kelpaavat.

Yökkösen toukalla on ollut vessahätä. Mustat ovat
papanoita, ruskeat pilkut suklaalaikku-nimistä kasvitautia,
joka tuleennuttaa pavun. Pavun lehdellä jätöksistä ei juuri
ole haittaa. Salaatin kerän houkuttelevuus kyllä kärsii
lehtien välissä olevista pipanoista, vaikka ne huuhtomalla
lähtevätkin.

Täälläkin on useampana iltana talsittu katsomassa härkäpavun kuulumisia ja laskettu yökkösiä ja reikiä lehdissä sekä etsitty koteloita lehden alapinnalta. Pavut rupeavat onneksi kuivumaan siinä määrin, että ne eivät toukalle enää maita. Toukkien torjuntaan on saatavilla biologinen, luomussa hyväksytty valmiste, bakteeri joka emäksisessä toukan suolistossa erittää toukalle haitallisia aineita. Tehoaa siis toukkiin, muttei perhosiin, muniin, tai koteloihin. Lisäksi bakteeri ei kestä UV-valoa. Vaikutusmahdollisuudet ovat siten aika rajalliset. Pöpöt ruiskutetaan illalla, kun päivä ei enää porota ja toivotaan, että toukat ehtivät ennen puhdistavaa päivän valoa syödä lehtiä. Torjuntakynnys jäi onneksi ylittymättä.

Toinen harmi tulee pikemminkin epätrooppisuudesta, kuivuus ei ole sademetsäalueen juttu. Pitäisi kylvää rypsiä, muttei voi. Kylvöaika alkoi kyllä jo jokin aika sitten. Rypsipellosta on ensin pöllytelty rikkakasvien juurakoita huonompaan kuntoon. Tämä homma on kuivassa onneksi tuloksekkaampaa kuin viime suven sateissa. Vähärikkakasvisuus ei kuitenkaan riitä. Satokasviakin tarvittaisiin. Kylväminen onnistuu kyllä teknisesti, mutta itämiseen tarvitaan vettä. Siis satokasvi tarvitsee. Esimerkiksi jauhosavikka havaintojen mukaan ei. Sääennusteet ovat lupaavasti näyttäneet kunnon kuuron muutaman päivän päähän jo useamman päivän ajan. "Muutaman" lukuarvo ei kuitenkaan ole pienentynyt. Sunnuntain sade siirtyy maanantaille, maanantain tiistaille jne. Paitsi tietysti silloin, kun ennusteet kuivuvat kokonaan tai on riittävästi heinää luokona, jolloin kuuro aikaistuu. Sekin konsti tehosi viime vuonna varmemmin.  

Vähän lehmäkuulumisiakin. Varkaissa. Oksa (vas.) on kyllä vasikkana puolisen vuotta saanut emoltaan maitoa. Vanha konsti on jostain syystä palannut mieleen. Nämä Lorun maidot kuuluisivat Palturille (edessä). Hännän liikkeestä näkee, ettei isompi kaveri ole kaikkea vienyt eikä Palturin pumppu höri tyhjää. Maitovarkaisiin mennään silloin, kun lehmän oma vasikka on juomassa, jolloin emo pysyy paikallaan. Maitovarkaan paikka on takana ja sontainen naama aiheuttaa syytä epäillä -kynnyksen ylittymisen.

Myymälä auki

Toimintaohjeita, hinnasto ja työvälineet pöydällä.
Alumiinivalmisteinen, mekaaninen,
uusiokäyttökassajärjestelmä pöydän edessä. Vaihtoehtoisesti
voi saaliinsa kanssa ajella pihaan, jossa kassajärjestelmään
kuuluu hyvin aidonkuuloinen puhesyntetisaattori ja
vaihtorahatoiminto. Yöaikainen toimintavarmuus on kuitenkin
heikko. Elektroninen versio on siirtää vihannesten hinta tilille.

Avoimien ovien päivänä lanseerasimme tänne itsepalvelun luvattuun maahan yhden itsepalvelun lisää. Katsotaan, mitä tulee. Kasvimaalla on nyt ohjeistettuna, miten keräät itse varmasti tuoreen vihannessatsin ja välität siitä vähän valuuttaa meille. Valtatie 12:ta ajelevien on kohteeseen helppo poiketa. Vielä yritämme keksiä tiemestarin hyväksymiä viitoituksia opastamaan vitamiinitasapainostaan huolehtivat ohikulkijat perille. Kasvimaalle voi siis poiketa hakemaan mieleisiään kauden vihanneksia ja jättää vihannesten hinnan tonkkaan/tilille/tai tulla maksamaan pihaan, jos luulee jonkun olevan hereillä.

Rehu-/hakekärry kesätyöpaikassaan. Tämä on parkkeerattu laitumen
reunaan kasvimaan läheisyyteen toivoen, että tekstit ehtii valtatienopeudesta
lukemaan.

Opasteasiaakin saatiin eilen ja tänään konkreettisesti eteenpäin. Uransa rehukärrynä aloittanut, mutta viime vuosina haketta siirtänyt, Ylö 7500 haettiin hakekasan paikalta pihamaalle ja pestiin pölyt pois. Sen lisäksi haettiin rautakaupasta pari purkkia maalia lisäämään nykymaailman musta-valkoisuutta. Noin yleisellä tasolla emäntä uskoo kyllä ehdottomasti kirjavuuteen ja harmauteen, ellei nyt sitten puhuta harakoista tai frakeista. Värit valittiin tässä tapauksessa kuitenkin optisin perustein. Emäntä laati kirjainten mitoitus- ja sijoitusohjeen ja valvoi, että isäntä mittasi oikein sekä lopuksi vielä (isännän pyynnöstä) tarkkaili, kaukovaikutelmaa. Lopputulokseen ei jäänyt kirjoitusvihreitä, ja pensselillä yletyttiin kirjainten yläreunaan asti, joten yhteistyötä saattoi pitää sangen onnistuneena. Lapsetkaan eivät ensimmäisen kolmen vartin aikana häirinneet tätä romattista kahdestaan oloa aamuauringon välkkeessä. Se välke kyllä hiukan häiritsi toteutusta, mutta siitä selvittiin aurinkolaseilla ja myöhemmässä vaiheessa kärryn siirtämisellä.

Lauantain vierailupäivänä oli vilskettä kiitettävästi. Ei järjestetty suotta, mikä lämmitti mieltä. Seuraava harjoitus on Suomen luonnonpäivän merkeissä 25. elokuuta. Tervetuloa! Uusia vihanneslajeja valmistuu siihen mennessä, vasikat kasvavat ja biotooppikin näyttää taas vähän erilaiselta, kun syksy lähenee.

Kilpailu kovenee. Puffetin kylkeen ilmestyi Jaakon raparperipiirakkamyymälä -niminen liike. Nimi kertoi firman liiketoiminnasta kaiken oleellisen. Piirakkaa myytiin sekä paikan päällä syötäväksi, että mukaan. Markkinanäkymiin optimistisesti suhtautuva pienyrittäjä (130 cm ja risat) teki loppuun myyty -kyltinkin valmiiksi jo edellisenä päivänä.