sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Uudempi vuosimalli

Tämmöistä Hollolan rekossa juuri joulun alla. Paikallinen lumikasa hiukan laittoi parkkeerausta ahtaammalle, mutta röykkiön vajaaikäisille myyntiapulaisille tai asiakkaille tarjoama korkeatasoinen ajankulu korvasi mahdolliset haitat täysimääräisesti.
Hyvän Tuomaan tulosta on jo toista viikkoa ja paha Nuutti (Älkää Nuutit ottako henkilökohtaisesti, sillä lausunto on tarkoitettu yleiselle tasolle ylläpitämään muinaisia sananparsia.) saapuu myös 2018 vuosimallin kalenterien mukaan vasta parin viikon päässä. Joulu on siis vielä ilonamme. Näin lapsityövoimallisessa taloudessa sen tietysti parhaiten huomaa joululoman jatkumisesta ja siitä, että sen loman tähden vallitsevan viikonpäivän nimeä joutuu aina vähän miettimään.

Sama uuden vuoden menu tarjoillaan kuivitetussa tilassa katon alla, mutta ulkona syöminen vaan sopii paremmin näitten rouvien tyyliin. Pitävät yllä luonnonlapsen imagoaan. Katsotaan, muuttuvatko mieltymykset, kun raketit alkavat räiskyä.
Tästä voi kirjaimellisesti laittaa hymyä huuleen,
jos joulukuusi tuntuu liian kruusaltulta.
Ilmeestä päätellen pursotusmestari on tehnyt
peilikuvansa.
Lehmille on tehty uuden vuoden kattaus. Menu on sama kuin joulunakin: säilörehua ja heinää. Tuntuu maistuvan, joten mitä sitä muuttelemaan. Toivottavasti keskittyvät syömiseen ja märehtimiseen, eivätkä anna pikkuasioiden häiritä. Aina 31.12. ajankohtainen pikkuasia on rakettien räiske. Pauke ja välähtely on lehmän hermoista huolimatta joskus joillekin eläimille liikaa.

Täällä ei pitäisi isompaa murhetta olla, koska eläimet osaavat olla myös rakennuksessa, jonne välke hiukan vähemmän näkyy. Sijaintikaan ei onneksi ole minkään runsasrakettisen asutusalueen välittömässä naapurissa. Sellaisiakin tapauksia on, missä talonväen uuden vuoden yön ohjelma on häärätä valaistun, pörisevän traktorin kanssa eläinten joukossa. Tutut valot ja äänet hiukan häivyttävät eläinten arveluttavana pitämää pauketta ja välähtelyä. Vaihtoehto on saattanut olla se, että tammikuun alku on keräilty sonneja pitkin pitäjää. Täällä on toistaiseksi selvitty tilanteen tarkistamisella. Toivottavasti tänäkin vuonna.

tiistai 19. joulukuuta 2017

Ei se mihinkään mene...

Enimmäkseen hämärähommia tämä tienteko tähän vuodenaikaan.
...mutta sitä pitkin pääsee. Tämä oli tietenkin vastaus kysymykseen "Mihin tämä tie menee?" Parantuneet liikenneyhteydet vallitsevat. Noin vuosi sitten aloiteltu Tupala E -liittymän teko saatiin päätökseen. Tai ei nyt ihan päätökseen, mutta isompaa ryminää ei työmaalla enää aiheuteta. "Oikeilla" tietyömailla näkee jyriä, joilla soraa tiivistetään. Tältä työmaalta sellainen puuttui ja tiivistäminen jatkuu painovoimaisesti, eli murske saa talven aikana painua. Painovoima on mainio työkalu, ilmainen ja kaikkialla saatavilla.

Etualalla kivillä painotettuna "tukikangasta". Kangas pysäyttää päälle
tulevan soran uppoamista pohjamaahan. Ilman kangasta tehtäessä
kantavan kerroksen olisi oltava reilusti paksumpi.
Edellisessä elämässään nykyinen tiemme on suurelta osin ollut pre-Päijänne-tunneli. Se kohta maankuorta, joka on kaivettu päivän valoon, jotta helsinkiläiset saisivat janonsa tyydytettyä ja pyykkikoneensa käymään. Tunnelin kaivumaita on edelleen tunnelin suuaukkojen tuntumassa. Suuaukkojahan on työteknisistä syistä pitkin matkaa Päijänteen ja pääkaupungin välillä. Yksi tällainen sijaitsee tilusten välittömässä läheisyydessä ja sieltä nyt ajeltiin alun kolmatta päivää sopivasti möykkyistä maata tien kantavaksi kerrokseksi pois kuoritun pellon pinnan tilalle. Nyt ovat sorat paikallaan ja pinta tasoiteltu ja laskukin laitettu maksuun. Aika valmista siis.

Teistä muihin liikenneasioihin. Lapsukainen laittoi emännän pohdittavaksi mielenkiintoisen kysymyksen. Miten Aku Ankan auton rekisteri merkittäisiin roomalaisilla numeroilla. Onko se "kolme iitä, yks ii, kolme iitä (III I III)" vai "kolmeseetäyksäkskolmeiitä (CCCXIII)"? Lopullista kantaani en ole vielä muodostanut. Kysymys ei onneksi ole aivan päivän polttava, sillä muinaiset roomalaiset eivät tunteneet A. Ankkaa, vaikka esim. Pompejin yleisten käymälöitten seinäkaiverruksista voisi päätellä heidän olleen kaikin puolin nykyajan hermolla.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Varauduttu jouluun

"Hyvät kuulijat..." No, ei vaan. Leukojen asento
vähän hämää. Märehtimässähän Muhkea oli eikä puhetta pitämässä.
Joululta alkaa tuntumaan, vaikkei lanttulaatikko vielä tuoksukaan. Emännälle joulupöydän kolme välttämättömintä tekijää ovat lanttulaatikko, sallatti ja silakka. Kaikkia niitä voi kyllä syödä muulloinkin. No, perunalaatikko on myös hyväksi.

Kyytön kaupittelussa jouluun valmistautuminen tarkoittaa sitä, että suunnitellaan reko-reissut ja teurasauton käynnit niin, että kyyttöä joulu/pikkujoulupöytään kaipaaville ei tarvitsisi tarjota eioota. Sitten kun tulee taas vasikan nimien E-vuosi, voi tietysti tarjolle tulla Eioota. Mahdollisen Eioon teurasikään taitaa kuitenkin mennä vielä kymmenisen vuotta.

Rajoitteita suunnittelulle aiheuttaa se, että pakastimen kansien pitäisi mennä kiinni myös leikkaamolla käynnin jälkeen. Lihojen nouto leikkaamolta taas olisi tehokasta saada samalle päivälle etelään suuntautuvan reko-kierroksen kanssa. Näin saadaan autoilu vähän vähemmäksi, kun auton kuljetus ei varsinaisesti ole agronomin koulutuksella osaamisemme ydinaluetta. Bottakset ja Räikköset hallitsevat sen paljon paremmin ja saavat siitä sitä paitsi paljon paremman korvauksenkin. Ajokit heillä tosin ovat niin ahtaat, että eivät pääse reissaamaan romanttisesti kahdestaan emännän (omansa) kanssa toisin kuin Tupalan akronoomit. Pääosin Lahden moottoritietä kulkeva lihareittimme ei ehkä täytä kaikkia romanttisen matkailun kriteerejä, mutta seura on kai pääasia. Ja jää siinä jokunen polttoaine-euro tilille ja pienhiukkanen vapautumatta, kun hoidetaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Härkäpapua ja hampunsiemeniä. Näistä ei
taida kumpaakaan perinteisissä
jouluresepteissä olla, mutta onneksi
ihmiset eivät ole urautuneita.

marmoroitunut
Pakattua kyyttölehmän entrecôtea. Kuvan palanen on jo mennyt
parempiin suihin, mutta sekä sonnin että lehmän kappaleita, entrecôteakin, on vielä tarjolla ennen joulua.