Palautumispäivä

Mustat lampaat ovat hyvinkin tunnettuja. Tässä ei kuitenkaan
eläinlaji täsmää. Joku eilinen vieras kertoi, että hän olisi aidan
tykönä osannut tehdä "mikä ei kuulu joukkoon" -tehtävän.
Nukku-Matti on tämän poikaporukan kesyin kaveri. Herrat olivat
emännän tämänpäiväisen luontoretken ensimmäinen kohde.

Luonnon päivä oli eilen. Kiitoksia vaan kaikille vierailleille. Tänään on toivuttu eilisestä eli siirretty katseluetäisyydellä olleet eläimet kauemmille laitumille, syöty puffetin tähteitä ja tiskattu termoskannuja. Kahta jälkimmäistä oli  molempia riittävästi tarjolla. Kaikkien juhlien parhaita puolia on se, että seuraavana päivänä ei yleensä tarvitse tehdä ruokaa. Näyttää pätevän myös juhlittaessa Suomen luontoa.  No, sieni-kesäkurpitsakeittoa kyllä vähän tehtiin, kun molempia aineita sattui löytymään.

Yksi lapsukainen halusi mieluummin leppäkerttupipon,
joten emäntä sai tämän.

Iltapäivällä sää suosi, joten emäntä jatkoi luontoteemassa ja lähti käppäilemään metsään. Juosta ei tähän aikaan vuodesta kannata. Tyrkyllä on sekä mustikoita että vadelmia. Jos niitä pysähtyy syömään kovin hikisenä, tulee vilu, ja syömisen joutuu keskeyttämään ennen aikojaan. Jäisi vitamiineja ja hyvää makua saamatta. Noin tunnin matkaan menikin sitten tällä menetelmällä reilu puolitoista tuntia. Mutta ei ollut kiire, kun iltaruuaksi oli valmiina pasteijoita.

Ei ole kovin kiireistä toimintaa, kuten päiväyksistä näkyy. Parin päivän viive
postin luvussa on siis aika pientä.

Ulkoilun ja jälkien korjaamisen lisäksi on tutustuttu viime päivinä kertyneeseen postiin. Viikolla on luonnonpäivävalmistelujen lisäksi kyyditty kylmettynyttä sonnia kotiin kilon palasina sekä parina iltana tarjottu ReKo-asiakkaille tilaisuus ihailla emännän uutta pipoa ostosten noudon lomassa. Isäntäkin retkeili pari päivää poissa maisemista. Postiin perehtyminen oli kaiken muun ohjelman ohessa jäänyt vähän ylimalkaiseksi. Eipähän ollut mitään kiireellistä tullut, kuten kuvasta näkyy.

Pakollinen pysähtymisemerkki.

Nämä ohitettiin. Ei niitä kaikkia ehdi poimia. Eilisen
 luonnonpäivän perinnebiotooppikierroksilta osa
ihmisistä palasi sienisaaliin kera.

Kyläile kyytöillä

Tämä perinnebiotoopin puron rannalta toiselle johtava  vedenylitys-
avustin on niille, joilla ei ole vedenkestäviä sorkkia. Tyyppikäyttäjä
on kädellinen. Me nelijalkaiset tässä mieluummin vain arvioimme
rakenteiden ominaisuuksia.

On taas se aika vuodesta, joka viime vuonna oli tähän aikaan. Viikon päästä lauantaina vietetään
viidennen kerran Suomen luonnon päivää. Päivän status on noussut edelliskerroista, sillä nyt se on kalenteriin merkitty liputuspäivänä. Huljalan Tupala on alusta alkaen osallistunut juhlintaan kutsumalla kyytöille vieraita. Herra härkäpapu ja rouva Hamppu ovat nekin olleet tavattavissa kotioloissaan eli arkisesti varpaat mullassa. Käytös on kylläkin kyyttöjä yksitotisempaa seurattavaa. Vastaavasti ominaisuudet selfietaustana ovat selvästi vakaammat.

Nompparelli nyt,
yksivuotissynttärit ovat
ensi torstaina.

Merja-Kristiinan vasikka, Nompparelli, oli aivan pränikkä
viimevuotisessa luonnonpäivässä.
Nimi valittiin vierailijoiden ehdotusten joukosta.

Rouva Merja-Kristiina, Nompparellin emä,
on talon vanhin lehmä.

Tähän astisilla kerroilla Suomen luonto on ollut pävälleen hyvin myötämielinen. Taivas on esitellyt vain poutapilviä ja viimevuotinen kova tuulikin kaatoi puita aitalangoille vasta hiukan vieraiden lähdön jälkeen.

Luonnon päivää ja avoimia ovia on tänä vuonna jo kertaalleen harjoiteltukin vajaa kuukausi sitten hiukan toisen otsikon alla. Sillä kerralla saatiin pari sadekuuroa, joten nyt osaamme sateen sattuessa toimia myös sateessa. Testatusti. Heikoiten menestyi viljelykasvinäyttelyn sokerijuurikkaan vieressä päivystäneen sokeriastian sisältö. Yleensä siihen on iskenyt lähinnä lapsityövoima, jolle pullan ja muffinssien anniskelu on jossain vaiheessa lopetettu.

P.S. Teksti laadittu kyyttöpasteijan tuoksun leijaillessa keittiöstä. Maistamaan pääsee siis 26.8. klo 12 - 15. Kiitoksia vaan kaulinta pyörittävälle lapsityövoimalle.

Pieniä pyöreitä mustia

Kuskin on tolppien liepeillä syytä muistaa tyhjennystorven olemassaolo.

Talossa siirryttiin taas öljyalalle. Rypsin puinti alkoi eilen ja toivottavasti päättyy tänään. Aamuinen sade valitettavasti pitkitti yökasteen aikaista taukoa. Tällä pitkittyneellä tauolla aika on saatu kulumaan laitumien puhdistusniitolla, joten peukaloiden ei ole tarvinnut vaivaantua pyörimään.

Rypsin siemen on pientä, joten kärryn täytyy olla tiivis.
Vieno ropina kärryä lähestyessä kiinnitti emännän
huomion. Onneksi biohajoavaa pikatiivistysmateriaalia
oli runsaasti käden ulottuvilla. Apilat olisivat olleet
tietysti heiniä koristeellisempia.

Usein syysrypsi on puitu jo heinäkuun puolella, mutta tämänvuotisesta puimurin startista ei päässyt kalenteria tarkistamaan. Tai jos erehtyi tarkistamaan, niin koululaiselle voi tulla parin viikon diftongi- ja derivaattavajaus. Viime vuosina koululaisten kesäloma on loppunut pari viikkoa rypsin puinnista. Tänä vuonna rypsipelto ja luokkahuone korkattiin samana päivänä.

Tällä kertaa heinäkuussa vielä tilattiin varaosia paljastuneeseen tyyppivikaan. Osan vaihto vaati huoltomiehen mukaan kuumennusta, pitkää vääntövartta ja paljon rumia sanoja. Kysyin isännältä, osaako hän viime mainittuja, kun kotikäytössä niitä ei esiinny. Oli kuulemma kahdella ensimmäisellä varusteella selvitty. Neuvon antaneella huoltomiehellä ei ilmeisesti ole yhtä pitkää vääntimen jatketta käytettävissä.

Rypsi talvehti kohtuullisesti, joten rikkaruohoista ei ollut kiusaa kuten viime vuonna. Hiukan saunakukkia ja hierakkaakin. Nekään eivät olisi näkyneet, jos kasvusto olisi pysynyt pystyssä. Lakoontui kumminkin jonkin verran. Tosin loppuvaiheessa saunakukat eivät enää pistäneet silmään, kun ne olivat pudottaneet lehtensä ja rypsi tuleentunut.

Rypsin, kuten muidenkin ristikukkaisten, siemenet ovat liduissa. Kasvusto oli sen verran tuleentunutta, että siemenet tuppasivat varisemaan aina litua aukaistessa.