Kaiverruksia

"Veistelyn" jäljet nousivat paikoin irti. Tämän tähden pelto jyrättiin (jyrä pilkistää oikeasta laidasta) toimituksen jälkeen. Pinnan pitää olla tasainen, jotta ensi vuonna voidaan taas käyttää niittokonetta ja heinävispilää.

Sinimailanen yritti kasvaa varpaat vedessä. Ei onnistunut. Tarttis tehrä jottain. Jottain on tehty. Ensiavuksi kasvatettiin jokunen vuosi sitten kuminaa, jonka juuriporkkana poraa peltoon pystysuoria reikiä veden poistumista edistämään. Kuminasta on muistoja edelleen. Se ei nimittäin pellosta noin vain häivy ilman kemiallista avustusta. Kumina heinän seassa ei lehmien erityistä herkkua ole, mutta tuo kemiallinen apu ei menisi luomusuunnitelmassa läpi. Ei varsinainen ongelma kuitenkaan. Lehmän turpa kyllä valikoi, jos valikoimaa on. Suotta tulee tietysti talveksi paketoitua ne vähemmän maittavat korret. Kumina ei ole ainoa epäsuosittu. Savikka ja hevonhierakka silloin, kun niitä mukaan eksyy, jätetään yhtälailla ruokintapöydälle.

Harvemmat välit ovat jankkurin tekemiä. Itse konetta voi katsoa suurennuslasilla tämän kuvan takaosasta tai peruskakkuloilla alempana olevasta videosta.

Ensiapu ei ihan riittänyt, sillä pellon pohjalla on paikoin tiivistynyt kerros, jonka edessä jämerämpikin juuri voi unohtaa, missä suunnassa maan keskipiste on. Tämä tiivis kerros oli se märkien vuosien ongelman aiheuttaja. Sen päälle vesi jäi seisomaan muualla kuin salaojien kohdalla. Tiiviys haittaa myös kuivina vuosina. Kosteat kerrokset ovat silloin syvällä, mutta kasvin juuret eivät uletu niihin, jos tiivistymän yläpuolella vastaan tulleen seinän - vai ehkä pikemminkin lattian - vuoksi on tullut mutka matkaan.

Tiivistymän kimppuun käytiin heinän teon jälkeen. Märempänä vuonna operaatio olisi saanut vielä odottaa, mutta näillä nurkilla veden ylenmäärä ei ole tällä kaudella ollut ongelma. Poutajaksot olisivat kyllä voineet olla vähän pitempiä, jos toiveita olisi saanut esittää. Onneksi säätila vallitsee ihan toivomatta. Ei joudu harmittelemaan, että olisi pitänyt toivoa sittenkin vähän toisenlaista.

Pelto jankkuroitiin. Jankkuri tekee peltoon syviä rakoja harvakseltaan. Rakojen on tarkoitus olla niin syviä, että tiivistymä rikkoutuu. Tällöin vesi pääsee painumaan tiivistyneen kerroksen alle. Myös syvemmälle pyrkivät kasvien juuret pääsevät ujuttautumaan jankkurin tekemiin rakoihin. Parempi kuivuminen ja juurien kasvu toivottavasti pehmentävät tiivistymää myös rakojen välistä. Homman onnistuessa mailasella eivä sukat enää kastu ja se alkaa toivottavasti viihtyä koko lohkolla. Eikä se sujuvampi vesitalous muitakaan kasveja haittaa.

Ikävä lapsia

Osa lapsityövoimasta oli täysimääräisesti käytettävissä avoimien ovien päivän valmisteluihin.

Heinän teko oli aika kiireistä, mutta ohjelmaa pukkasi viime viikollekin ihan riittävästi. Lauantaiksi olimme ohjelmoineet itsemme mukaan avoimet maatilat Päijät-Hämeessä -tapahtumaan. Lisäksi olimme luottaneet pienokainen numero kakkosen kykyyn läpäistä rippikoulun loppukuulustelut ja saaneet siitä hyvän syyn käskeä (emännän kielikorvalla vieraat käsketään eikä kutsuta) sunnuntaiksi talon täyteen vieraita.


Mainittu pienokainen oli osan viikkoa rippileirillä turvassa kotitöiltä. Kuukauden päivät maailmalla viettänyt isompi pienokainen taas kotiutui vasta juhlien jälkeisenä päivänä eli eilen. Mahdollisuudet lapsityövoiman käyttöön olivat siis tavallista rajoitetummat. Varsinkin kun noin rippikouluikäluokassa esimerkiksi siivousvälineistöön kuuluu rätin ja pölynimurin lisäksi vakiona kännykkä. Vierestä havainnoimalla digitalisointi ei näyttäisi ainakaan lisäävän työsaavutusta.

Sirkkeli roikkuu vaijerin päässä. Pilvinenkin taivas on niin kirkas, että itse työkalu jää pimeäksi kuusten latvojen joukkoon.

Viikonlopun urakoinnista selvittiin tavanomaista suuremmasta aikuispainotteisuudesta huolimatta ja oli kiva nähdä, että kyytöt, niityt ja viljelykasvit kiinnostivat ihmisiä kauempaakin. Seuraavat vastaavat kekkerit, ilman rippijuhlia tosin, pidetään Suomen luonnon päivän merkeissä 26.8. Tervetuloa silloin ne, jotka eivät nyt kerenneet tai joilta nyt jäi säänmukaisten varusteiden puutteessa mm. märkää ruohoa tarjonnut perinnebiotooppikierros tekemättä.

Varsinainen sähkölinja on nyt paremmassa turvassa, mutta tällä aitalinjalla sähkönkulku heikkeni. Jännite on aidoissa aika heikko, kun muutama tällainen pehko johtaa sähköt maihin. Aitalangat näkyvät oikeassa alakulmassa.

Muuten täällä on vietetty helikopteriviikkoja. Ensimmäisessä näytöksessä sähkölinjoille tunkevia puunoksia sirkkelöitiin helikopterivoimin. Linja kulkee kyyttöjen laiduntaman niityn ja perinnebiotoopin poikki, joten sekä kaksi- että nelijakaisilla oli tilaisuus seurata helikopterointia aitiopaikoilta. Oksia putoili aitalangoille sähkönkulkua heikentävä määrä, joten lehmillä olisi ollut vaivaton tilaisuus aitionsa laajentamiseen. Jättivät onneksi käyttämättä. Olimme nimittäin lähdössä etelään lihanhaku- ja rekokeikalle homman ollessa vielä kesken. Selvittiin kuitenkin ilta ilman naapureiden raportteja nautojen arveluttavasta sijainnista.

Helikopteri tankkaamassa lisää lannoitetta. Muutama vuosi sitten sirottelimme uteliaisuuttamme lannoitusalalle etukäteen vateja, vaikkei pilotin kartanlukutaitoa epäiltykään. Kävimme sitten katsomassa, miten oli osumia kertynyt. Joka vadissa oli akeita niin kuin pitikin.

Toisessa helikopterinäytöksessä kannustimme erään metsäpalstan tukkipuujoukkuetta. Ottelua on jäljellä vielä vuosikymmeniä. Kilpaileva joukkue kentällä koostuu kuitu- ja energiapuusta. Palstaa + mukana olevia naapuripalstoja siis lannoitettiin. Oikea-aikaisella lannoituksella oikeassa paikassa saadaan puuta järeytymään niin että tukkipuun osuus aikanaan tulevassa hakkuussa kasvaa. Suomen metsistä on 2000-luvulla lannoitettu vuosittain 20000 - 50000 hehtaaria - promille, jopa kaksi kokonaismetsäalasta. Noin kolmannes - neljännes näistä on terveyslannoituksia. Näissä metsälle tarjoillaan jotain kyseisellä metsätyypillä niukkaa hivenainetta, tyypillisesti booria, jonka puutos näkyy esim. monilatvaisina puina. 

Suorat mutkiksi

Tässä lumen sulamisen aikaisessa kuvassa vanha uoma erottuu hyvin.
Oikaistu puro virtaa taaempana, edessä vanhoja mutkia, joihin vielä
ajoittain kertyy vettä.

Perinnebiotoopin purolle on suunniteltu muodonmuutosta. Niityn halki virtaava puro oli aikoinaan malliltaan vähän kuin Po-joki Isä Camillon kylän liepeillä - mutkikas. Kahdeksankymmentäluvun alkupuolella suunniteltiin kohteen metsitystä, minkä vuoksi purolle kaivettiin oma oikotie - suora uoma niityn poikki kulkevan sähkölinjan vierelle. Metsitys kuitenkin jäi ja laidunnus jatkui.

Vanha konsti oli varmatoiminen. Inventointikohdat oli tarkoitus merkitä
gps-laitteella, joka ei sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta
suostunut yhteistyöhön. Inventointilinja merkittiin siksi vasemmalla
näkyvällä narulla, jonka alta kasvit määrävälein selvitettiin.
Kohteeseen palataan tulvimisten jälkeen.

Ihmettelevätkö kasvintutkijat kasvissyöjiä vai päinvastoin?

Suoralla kaahatessaan vesi virtasi nopeammin ja uoma alkoi syvetä. Nykyinen uoma onkin selvästi vanhojen mutkien pohjaa alempana. Mutkien aikoinaan vallitessa vesi tulvi matalien uomien ulkopuolelle. Veden seistessä yläjuoksulta virran mukana tulleita ravinteita ehti painua tulva-alueilla kohti pohjaa. Tulvaniitty sai lannoituksensa ja  jaksoi kasvattaa lehmille syötävää. Mommilanjärvi alajuoksulla jäi vähemmälle. Periaate oli siis käytännössä sama, joka aikoinaan piti faaraoiden Egyptin mahtavana vehnän tuottajana. Niili (keskivirtaama n. 2830 m3/s) piti väen vatsan riittävän täytenä pyramidien rakentamiseen. Kumianojan (keskivirtaama n. 2830 rkl/s) tehoilla luodaan vähän vaatimattomampia rakennelmia. Pyramidin kohdalla rakennuslupakin tyssäisi todennäköisesti viimeistään nykyisiin ilmanvaihtonormeihin.


Nyt suunnitteilla on puron ennallistaminen mutkaiseksi - takaisin vanhoihin uomiinsa. Patoamista ja eroosiosuojausta ja paluu tulvaniityksi. - Ilman pyrdamideja. - Hankkeesta on laadittu viralliset suunnitelmat ja osana projektia on nyt inventoitu niityn kasveja. Kasviston seuraamista on tarkoitus jatkaa niin, että nähdään, miten tulviminen vaikuttaa lajistoon. Mielenkiintoista.