Talvi II

Kuvaruutukaappaus tuoreesta sääennusteesta. Punainen lämpötilakäyrä
näyttäisi sukeltavan nollan alapuolelle. Kuivikkeen menekki kohtuullistuu
vähäksi aikaa. Kun nyt osuisi ennuste oikeaan.

Kauden ensimmäinen talvi tuli ja meni. Kuivasta syksystä suoraan pakkasiin olisikin ollut vähän liian hyvää ollakseen totta. Palanneen kurakauden myönteinen puoli oli tietysti se, että totta ovat nyt ne miltei koko kesän odotetut salaojat.

Nyt on maisema sen verran valkoinen, että kakkostalvi voidaan tulkita meneillään olevaksi. Toivottavasti kevääseen mennessä ei päädytä kovin korkeaan järjestysnumeroon. Vallitsevasta sääennusteesta päätellen numero kakkonen suvaitsee vallita pari seuraavaa viikkoa. Turvetta urakalla kauhonut etukuormaajatraktori huokaisee helpotuksesta. Ja varsinkin sen kauhakoneen kuski. Lehmätkin toivottavasti tykkäävät. Varmuutta asiasta ei saa, sillä "Arvoisa rouva Lehmä, pidättekö enemmän pakkassäästä vai suojakelistä?" -kysymykseen vastataan yleensä märehtimällä. Kyyttö on itäsuomalainen rotu, joten vastuu vatauksesta lienee kuulijalla. Samanlaisia vastauksia olen tosin saanut vaikka puhutellun rouva Lehmän esiäidit olisivat märehtineet Juhana herttuan tai Aurinkokuninkaan valtakunnassa.

Viime kevään vasut ovat kasvaneet tällaisiksi palleroiksi. Talvikarva saa pienokaiset näyttämään pykälää muhkeammilta. Ihan kuten toppatakki emännän. Tässä vaiheessa vasta odoteltiin aurinkoa...

...joka hetken päästä näyttäytyikin. Paistaa se aurinko
rypsipeltoonkin. Lumen peittämä rypsipelto pilkottaa pihapuiden
ja auringon valo pilvien takaa. Näkymä parvekkeelta.

Lehmät ovat siis talviasennossa. Samaa ei voi sanoa mansikkamaasta. Talviharso odottelee vielä myttynä asennustaan. Levitysiltapäivä oli jo suunniteltu kauden ensimmäiseksi talveksi, mutta suunnittelun laadussa täytyi olla ilmeisiä puutteita. Mansikkamaa ei ole edes puoleksi peitetty. Hyvin suunniteltu on.... Mutta yritetämme tähän talvi II: een sitten. Viime vuonna syksy jatkui niin, että kyseinen operaatio meni vuodenvaihteen tienoille.

Sulle salaisuuden...

Ensimmäisen salaojantekijän odottelu päättyi pari numeroa aikaisemmin. Toinen tuli, mutta niin tuli

pakkasherrakin. Maa ei vielä jäähän mennyt, kun lumi ehti eristeeksi. Sorakärryn sisältö sen sijaan ei suostunut liikkumaan. Salaojasannan pitäisi juosta tasaisesti niin, että sitä valuu sopiva määrä kapeaan kaivantoon. Jäätyneet hiekkalohkareet eivät täytä tätä teknistä vaatimusta. Varsinkaan, kun ne eivät irtoa kärrystä. Ensimmäisen jäätyneen kärryllisen isäntä louhi rautakangella ym. aseilla tyhjäksi niin, että päästiin jatkamaan. Käsissä tuntuu kuulemma vieläkin. Urakoitsija siis aloitti naapurin työmaalta, joka kumminkin pakastumisen myötä jäi vaiheeseen.

Sora kulkee keltaisen kärryn kuljettimelta salaojakoneen tuuttiin. Tässä toimitaan vielä kohtuullisessa päivänvalossa, mutta tähän vuodenaikaan työmaa on suuren osan päivää paljon hämärämpi. Keltaisen kärryn päällä oleva seula pyydystää isommat kivet ja muut lohkareet pois hiekan joukosta, jolloin ne eivä pääse tukkimaan koneita.

Tässä on salaus vielä kesken. Alamäki toivottavasti kuitenkin kallistelee oikeaan suuntaan. Ojiin päätyvä vesi noudattaa fysiikan lakeja täysimääräisesti, joten tilapäisiäkään ylämäkiä ei matkalla tarvita. Ensi suvena on kosteuden poisto toivottavasti jo vähemmän julkista.

Pakkaset olisivat olleet kivoja, mutta vesikelien palaamisen myönteinen puoli oli se, että hiekka palaisi monikiteiseen muotoonsa. Salaojakone ehti lopulta tällekin tontille. Hiekkakasat ja tikut saadaan pois pellolta ennen seuraavan kasvukauden alkua. Maataloustukiviranomainen olisi varmaan vaatinut merkitsemään tikkujen paikat karttaan ja vähentämään ne peltoalasta. Nyt päästiin siitäkin vaivasta. No, tämä oli pientä liioittelua, mutta valitettavasti vain pientä. Pari paalia (pinta-ala yhteensä muutama neliömetri, pienin käytettävä yksikkö peltoaoissa taas on aari) pellon laidalla on kyllä vaadittu merkkaamaan.

Salaojatyömaan valmistuminen oli siis myönteinen seuraus sesongin ensimmäisen talven loppumisesta. Seuraavia odotellaan. Yksi huhtikuun alkupuolella loppuva riittäisi. Kielteinen seuraus on se, että sääennusteiden valossa turvekauha heiluu pihatossa seuraavat viikot. Kuivikkeen kulutus lehmillä on moninkertainen pakkaskeliin verrattuna.

Tämän täytyy olla kivaa - jopa marraskuun vesi-räntäsadepäivänä. Tai sitten peltojen vesitalous on joillekin sydämen asia.  Salaojakoneen puikoissa oleva yrittäjä on ollut kansaneläkeiässä jo toistakymmentä vuotta, mutta laakereiden sijaan levätään koneen kopissa.

Talvehtuu

Jotain on tehtävä, kun kerran on lunta ja lumikola.

Mitenkäs se paljon toistettu Esa Saarinen -siteeraus menikään? "Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä ja joilla on sisäinen hehku päällä, on paljon. Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita." Sataa lunta. Jes. Äkkiä haalarit niskaan, pihalle ja lumikola heilumaan. Ei siitä vielä oikein kasaa kerry, mutta lumensiirtelijä tiedotti kuitenkin ohikulkijoille, että kivaa on. Ikäluokkaa ei varmaan tarvitse erikseen kertoa. 

Raitisilma-addiktit ry tänään iltapäivällä. Kaikki jäsenet eivät mahtuneet kuvaan.

Vähemmän innostuneiden lumityökommenttien esittäjä taas yleensä kuuluu varttuneempaan

Samaan aikaan hallissa kokoontuneen Sohvaperunat
ry:n molemmat jäsenet kameraa ja rehupaalia
töllistelemässä. Löhöäminen keskeytettiin kuvanottamisen ajaksi.

kansanosaan. Saman joukon lähitulevaisuutta koskeva toimintasuunnitelma tuppaa tarjolla olevan raittiin ilman sijasta sijoittamaan laatijansa neljä seinän sisäpuolelle - mahdollisesti vielä sohvan välittömään läheisyyteen.  

Kyytöt, vaikka enimmäkseen alle seitsenvuotiaita ovatkin, eivät ehkä paahda täysillä. Märehtimisestä tulee pikemminkin mieleen jonkinsortin downshiftaus. Lumi näyttäisi kuitenkin kutsuvan ulos kuten inhimillisiä ikätovereitakin. Sekä ulos että sisälle pääsevä lauma on lähes aina tavattavissa ulkona. Sonneja sai sisälle otettaessa oikein maanitella jättämään pahnakasansa. Yleensä herrat aika pienestä elkeestä ymmärtävät lähteä liikkeelle, kun lohkon vaihto on ajankohtainen. Nyt tarvittiin useampia elkeitä ja sanoman toistamista. Suvaitsivat kumminkin lopulta keskeyttää märehtimisensä ja hölkötellä halliin - kaikki paitsi yksi. Morfologia, joka keväällä toteutti erinäisiä omia reittisuunnitelmiaan, pysyi linjattomuudelleen uskollisena. Kaveri jättäytyi muista jälkeen, jolloin emäntä sai hölkätä paalimakkaran ympäri kaverin taakse osoittamaan toivottua suuntaa. Tällä kertaa tuli kumminkin käymättä lehmien puolella tai metsässä. Hyvä niin, sillä metsässäkään ei aita ole kunnossa. Laidunalueelle on majoittunut valitettavan monta hirveä. Kaikki sitä mallia, joka ei nosta riittävästi sorkkiaan aidan kohdalla.

Marraskuu

Kalenterista päätellen päivänpaistekuvien paras sesonki ei ole juuri nyt. Pilvisenkin taivaan alla sopii kumminkin märehtiä. Laidun ei enää kasva. Sonneilla on rehua tarjolla ruokintakehässä. Kavereilla on pääsy sekä nurmelle että hampun sänkeen. Jälkimmäinen, jossa Mupukka etualalla seisoskelee, näyttäisi olevan enemmän suosiossa.

Talvi uhkaa ja salaojatyömaat ovat vielä vaiheessa. Usko ensimmäisen urakoitsijan saapumiseen lakkasi ja nyt odotellaan toista. Saa nähdä, ehtiikö ennen pakkasherraa. Jäinen maa ja jäiset hiekkakasat hieman haittaavat jouhevaa toimintaa. Jää ja lumi sinänsä ovat toivottavia, sillä yleensä kesäkiireet helpottavat niiden vallitessa. Kuraakaan ei ole. Salaojaputket olisi silti kiva saada maan alle ja santakasat pois pellon päästä.

Etukormaajafiiatilla oli edellisellä viikolla pieniä käynnistymisvaikeuksia. Pikkuveli (siis koon puolesta, ikää on kyllä enemmän) Kolmevitonen kiidätettiin muutamaan kertaan avuksi tarjoilemaan virtaa. Taudin nimi on laturi sökö. Kuvassa kaapelit on vedetty pikkutraktorin akusta isompaa virkistämään.

Laitumilla ei ruoho enää näillä lämpötiloilla kasva. Osa porukasta on kuitenkin ulkoruokinnassa, mitä kuiva syksy on suosinut. Ulko- ja sisäruokinnassa oleva lauma taas suosii ulkoruokintaa. Nytkin oltiin hallin turpeiden sijasta loikoilemassa taivasalla - vai oliko se nyt ruohopäällä.

Plusneljä on peruslehmästä mitä miellyttävin lämpötila. Tähän aikaan vuodesta karja on kuitenkin päivittänyt itsensä talviaikaan kasvattamalla tuuhean karvan. Siinä asussa miellyttävyys säilynee, vaikka plusneljästä jatketaan alaspäin. Mikäli talvikarvainen lehmä joudutaan jostain syystä siirtämään lämpimään navettaan, on ensimmäinen sisätyö parturointi. Emäntäkin tuntee itsensä useimmiten ylipukeutuneeksi, jos havaitsee olevansa villapuseron sisäpuolella. Ainakin, jos pitää tehdä jotain muuta kuin näpyttää tietokonetta hieman vetoisessa toimistossa. Sitäkin talven mittaan on ohjelmassa.