Sonneja ja hamppua

Sonniseurue odotteli hallissa. Takaoven virkaa toimittava vaneriluukku ei ole sonnin kestävä, mutta onneksi talossa on siirreltävää barrikadikalustoa. Esteen purku vaati sitten emännä nousemista barrikadeille.

Viikolla on edistetty pakastimen täyttymistä ja seurailtu hampun puintivalmiutta. Kyyttöpakastimissa oli loppukesästä pinta laskenut ja uutta piti saada täytteeksi.

Korvamerkkitarkistus kertoi, että vuorossa seuraava sonni ei ollut huolehtinut korvakoruistaan. Tilattiin lisäkappaleita, jotta kaveri huolittaisiin teurastamolle. En uskaltanut tilata kyytiä ennen kuin merkit olivat tulleet. Ja ne eivät tietenkään tulleet normaaliajassa. Pakastimessa pinta jatkoi laskuaan. Odotettiin ja odotettiin ja tulivathan ne lopulta. Lasku ei vielä ole tullut. Kyyti päästiin tilaamaan. Nouto järjestyi seuraavaksi viikoksi lammassesongista huolimatta.

Puimurin erästä hihnaa piti kiristää. Ohjeet ovat kuitenkin aitoa suomea toisn kuin useissa maatalousbyrokraattisissa julkaisuissa. 

Sonni ohjattiin halliin parin seurustelevan upseerin kanssa. Homma sujui hienosti. Loppujen sonnien piti vaihtaa laidunta. Se ei sujunut hienosti. Vauhdilla oikeaan suuntaan juossut kuuden sonnin seurue päätyi hyvästä alusta huolimatta läpäisemään kujanteen juuri heikoimmaksi tiedetystä kohdasta. Baana oli auki Kärkölän tielle asti. Onneksi oli salaojakaivanto edes hidasteena. Emäntä ja isäntä olivat jahdissa jalkahenkilöinä. Stetsonin sijasta lippalakkia käyttävä ukki taas oli moderni cowboy, joka hevosen sijasta kurvaili sonneja kokoon reilu 50 vuotta vanhalla traktorilla. Melko moderni ainakin. Homma hoitui. Kärkölän tielle ei päätynyt liikennesäännötöntä porukkaa ja esikoululaistakin ehdittiin ajoissa hakemaan. Sonnihölkässä hyvin alkuverrytellyt emäntähän polkaisee koululle alta aika yksikön.

Tämä on puimurin vasemmasta kyljestä. Yläpuolella olevan ohjeen kohta löytyy toiselta puolelta.

Vielä tuli kuitenkin mutkia pakastimen täyttymiselle. Iltapäivällä ilmoitettiin teurasauton joutuneen telakalle. Haku siirtyi. Onneksi vain parilla päivällä, mutta tietenkin sellaiseen ajankohtaan, että talonväen kotonaoloprosentti oli aika alhainen. Lastaus kuitenkin sujui, kun tomeralla teinitytöllä oli mummo henkisenä tukena. 

Kisapaino kohdallaan. Tähänkin väliin mahtuu kiskomaan tukosta irti.

Tänään päästiin lopulta puimaan hamppua. Sää on muuttumassa kosteammaksi, joten päätettiin kokeilla luonaako, vaikka ihan vihertää. Yleensä hamppu on puitu paljon ruskeampana, mutta kasvinjalostajan suositus taitaa olla hieman aikaisempi. Onnistuihan se alkuhankaluuksien jälkeen. Hamppu nimittäin ajoittain muistuttaa olevansa kuitukasvi ja sitä sitten kiskotaan irti milloin mistäkin kohtaa puimuria. Nyt käytössä olevaa puimuria ei vielä hampulla ollut testattukaan. Kokemattomuudestaan huolimatta tämä tämän vuosituhannen kone näyttäisi selviävän. Edellisissä hampun puinneissa käytetyllä Claysonilla, maatalouskokemusta on lähes yhtä pitkältä ajalta kuin talonväellä.

Tietenkin toimitusta seurasi myös puimavalvojien iskuryhmä.

Salaa

Näitä tikkuja erilaisilla numerosarjoilla on pitkin peltoa. Taustalla santakasan testaaja toimessaan.

Muutama vuosi sitten kaadettiin talouskeskuksen tuntumasta kahden peltolohkon välistä synkkää metsää. Tilalle tuli pari hehtaaria enemmän peltoa ja pari kappaletta vähemmän varjoisia pellonreunoja sekä lupa odotella tasalaatuisempaa satoa.

Lohkon toimenkuvaan on tähän mennessä kuulunut kasvaa ruohoa ja varrota salaojitusta. Jälkimmäinen osio alkaa kohta olla suoritettujen pinossa.
Viime viikolla sonnit siirrettiin toiselle lohkolle ja tilalle asenneltiin tarkkaan määriteltyihin paikkoihin ojan paikkaa merkitseviä keppejä. Karjanrkoitukseen päädyttiin, koska epäilys siitä, että sonnipojat eivät malta antaa keppien olla paikallaan oli melkoinen. Pellon päätyyn on myös ilmestynyt kasa hiekkaa; ostotavaraa sillä omissa nurkissa oleva santa ei seulottunakaan ollut karkeudeltaan oikeanlaista. Testiryhmäksi kasan päälle kiivennyt nuoriso-osasto huomautti heikoista hiekkalinnaominaisuuksista.

Aidan purkutarvikkeet ja pari kivennäissäkkiä. Kuljetuskapasiteetti ja nopeus ylittävät kottikärryt. Kivennäisten vienti onnistuu toki polkupyörälläkin. Peräkauhan oikeassa laidassa"vyhdinpuut" aitalangan kerimiseen. Emännän tehtäväksi jäi ajoittain kelaamisvuorojen oikeudenmukainen jakaminen.

Vanhoja avo-ojia korvaavia putken pätkiä on laitettu maan alle omin (kone)voimin. Isäntä on jostain syystä ollut aika kurainen viime päivinä. Ojan laidalta piti kaivuutyömaan tieltä purkaa pätkä aitaa; kerätä langat pois ja sen jälkeen nostella tolpat irti. Kierrätystalous toimii potenssissa. Aitalanka kiertää ensin laidunta, sen jälkeen se kiertyy vyyhdille ja valmistautuu kiertämään tulevina vuosina jotakin toista laidunlohkoa - jo ennen tuohikuuta.

Salaojitus on sesonkityö - tehtävä maan ollessa sula. Routa ja jäätyminen ovat kyllä viime vuosina antaneet odottaa itseään. Tämän syksyn ensimmäinen hallakin on toistaiseksi pitänyt muutaman kilometrin turvaetäisyyttä. Eilen ehtoosti näytti jo aika uhkaavalta. Kahdeksan maissa lämpötila oli laskenut kuuteen ja taivas oli kirkas. Tähän tuli tietysti kiinnitettyä huomiota vasta siinä vaiheessa, kun oli saunatakki päällä kipittänyt pihan poikki saunaan. Kurpitsoista tuli huoli. Vaihtoehdot olivat a) ottaa kurpitsoiden paleltumisriski, b) kipittää pihan poikki hakemaan pluskuuteen sopiva vaatetus ja peittää kurpitsat ja c) mennä paljain jaloin saunatakissa peittämään kurpitsat. Valituksi tuli viimeinen. Ei ollut jalkahiestä ongelmaa kasteisessa pluskuusiruohossa. Eikä sitten tullut sitä hallaakaan.

Korkeusmerkkejä ja hiekkaa ja kuraa ja putkenpätkiä ja koneita ja työnjohtoa.

Liian pientä paperiksi

Madoilla urakka edessä. Kuitua on pellon pinnassa alkuun runsaanlaisesti.
Osa siitä katoaa näkyvistä, kun maanalaisen armeija operoidessaan
kiskoo pöperöä maansisään.

Viihdepläjäys meneillään. Levitysurakoitsija tuli eilen ja tänään piti jatkaa.
Nuorimmainen aloitti aamun kysymällä, onko kaivinkone jo töissä.
Katsomaan pitäisi päästä. Ympäripyörivällä koneella kuormaus käy siististi.
Ympäristö ei mene kuraiseksi, koska kuormauskoneen ei tarvitse
juurikaan siirtyä toisin kuin jos työ tehtäisiin etukuormaajalla tms.

Pellon reunoja ovat meillä viime vuosina koristaneet - tai rumentaneet, makuasia - valkoiset röykkiöt. Väri ei ole ollut vuodenajasta riippuvainen, joten laskettelukeskusta ei päästä perustamaan. Luisto on kehnonlainen. Nuoriso-osasto (sen nuorin kolmannes) on tosin kokeillut alamäkipolkutraktoreilu-nimistä urheilulajia. Polkutraktori raahataan kahteen poikaan röykkiön päälle ja sitten yksi poika istuu rattiin ja tulee alas. Alustan pehmeydestä johtuen alaspääsyyn tarvitaan painovoiman lisäksi jalkavoimaa. Urheilusta käyvät siten sekä ala- että ylämäkiosuudet.

Kasat ovat puukuitua. Pöperön pidempikuituiset kollegat jäävät paperitehtaassa muodostuvan paperin alustana olevan viiran päälle ja päätyvät sitten kuka minnekin: nobel-kirjallisuuden painoalustaksi tai vessapaperiksi tai joksikin siltä väliltä. Tämä lyhytkuituisin osa puumassasta menee viiran läpi eikä kelpaa paperiksi. Se on liian märkää poltettavaksi. Kuidusta kompostoidaan esim. broilerin lannan kanssa eri tarkoituksiin sopivia lannoitteita, mutta osa tavarasta käytetään sellaisenaan maanparannukseen.  Hoidettava tai ehkäistävä sairaus on alhainen humuspitoisuus, tuskin kuitenkaan viralliselta nimeltään hypohumemia.

Puuperäinen aines tarjoaa erilaisille ravinneioneille sopivia kiinnittymispintoja. Hiilipitoisen massan hajoaminen taas pidättää ravinteita niin, että ne pysyvät maaperässä sateisempinakin jaksoina ja ovat tulevina vuosina kasvien käytössä. Kohta kuidun levityksen jälkeen on hajoitustyön vuoksi esim. typestä on pulaa. Jopa juolavehnä kituu. Härkäpavun viljely sentään onnistuu, sillä se pystyy keräämään typpensä ilmasta.

Levitettävät kuitumäärät ovat sen verran isoja, että omalla kalustolla työhön ei ole mieltä ruveta. Tärkein työ on maksaa urakoitsijan lasku. Talonväen tehtäviin itse levityspäivänä kuului pitää levityslohko vapaana sorkkaeläimistä. Sekä sonneja että lehmiä siirreltiin työmaan alta seuraaville lohkoille. Veräjätkin tuli ilmeisesti suljettua, koska karjalaumoja ei ole pihaan ilmaantunut.

Kasvimaakirjeenvaihtajalta

Maksikesäkurpitsat ahdistettun purkkiin. Purkkeja piisaa, kun muistaa syödä
silliä muulloinkin kuin aprillipäivänä. Kuraveden voi jättää pois
vuodenajasta riippumatta.

Mitä tehdään 4,5 kilon kesäkurpitsalla? Leväperäisesti vartioidut zucchinot olivat päässeet yllättämään. Tavoitekoko oli siis ylittynyt joillakin sadoilla prosenteilla. Kolmikiloiset "ruippanat" tungettiin etikan ja sipulin kanssa purkkiin. Makseimmassa mallissa kuori oli kuitenkin epäilyttävän paksu (ja veitsi tylsä). Ratkaisuksi lohkotun kurpitsan eteen, tai tarkkaan ottaen taakse, valjastettiin parivaljakko (keski-ikä 5 vuotta, keskikengännumero 30 ja risat), joka siirsi jättiläisen laitumelle ja sen jälkeen riemuiten seurasi siivujen katoamista parempiin turpiin. Erityisen riemuissaan olisi varmaan ollut isäntä, jos hänelle olisi kerrottu. Hänellä on emäntää pienempi kurpitsamaha. Tai se vika voi olla kyllä suussakin eikä mahassa.

Rouge Vif d'Etampes. ranskalainen lajike 1800-luvun
alkupuolelta. Maistamatta vielä, mutta nätti ainakin
on päältä päin. "Pöytäliina"valintaan ei ole kysytty
neuvoa ranskalaiselta tyylikonsultilta, mutta
toivottavasti ranskalaissukuinen kurpitsa luottaa
omaan tyylikkyyteensä.

Kasvisruoka jyrää. Omena ja sokeri ovat syrjäyttäneet sillit.

Vaihtelua kurpitsan säilömiseen sai keittämällä omenahilloa. Lopputulos oli aika samannäköinen. Purkkeja hyllyllä. Hultovarmuustavoite on, että makeasta - kurptisojen kohdalla ehkä hapanimelästä - elämästä ei tarvitse luopua, vaikka jonain vuonna ei kellariin tulisi kannettua yhtään purkkia. Itse kurpitsoille, kun vielä saisi hyvän säilytyspaikan. Monen kurpitsalajikkeen maku on omimmillaan vasta muutaman viikon varastoinnin jälkeen ja parhaat säilyvät oikeissa oloissa jopa kuukausia. Ne oikeat olot vain sattuvat olemaan viileä ja kuiva. Kellarissa suhteellinen kosteus on 96 %, joten kuukausien säilymisestä ei tarvitse haaveilla. Lisäksi säilyminen edellyttää hiiren kestävää laatikkoa. Tai suurempaa kissakantaa. Viime syksynä kellarin lattialta tuli siivottua leviteltyjä kurpitsan sisuksia.
  
Isäntä vietti viikolla muutaman päivän etämetsätöissä. Mummo ja ukki mukana. Mikäli Murphyn laki olisi täysimääräisesti voimassa sonnit, tai edes lehmät, olisivat karanneet jonain aamupäivänä lapsityövoiman pääjoukkojen ollessa koulussa. Päivisin kotona oleva osa pukee saappaat yleensä vääriin jalkoihin. Kaikeksi onneksi Suomen laki kumminkin vallitsi.

Mahdollisuuksia kyllä oli. Erään peltotiemme, josta ei siis pääse muualle kuin pellolle, poikki menee aitalanka. Langan kohdalla on maassa keppi poikittain varoittamassa langasta. Ei ollut riittänyt, vaan aitaa päin oli nelipyöräisellä menty. Komeat jarrutusjäljet ulottuivat aidalle asti. Olisiko ollut tilanteeseen sopimaton tilannenopeus? Toinen lanka oli nostettu takaisin, mutta niin ettei sähkö kulje, toinen taas oli jätetty maahan. Jännite saattoi siis olla aidoissa ajoittain vähissä. Onneksi lehmät eivät huomanneet. Aidan korjaaminen on tietysti vähän hankala, jos ei satu olemaan pihtejä tai edes ehjiä kumihanskoja taskussa. Olisi mielestäni kuitenkin kauhean ystävällistä käydä talossa kertomassa, mikäli aita ei tullut törmäilyn jälkeen kuntoon. Jos ei heti ensimmäisestä paikasta tärppää, siellä osataan jo sanoa, kenen aidasta on kysymys.