lauantai 30. heinäkuuta 2016

Rypsin myöhemmät vaiheet

Syysrypsi oli jonkinmoinen biodiversiteettikeidas. Ei tällä liikaa öljypulloja täytellä. Edellisvuotinen näytti ihan toiselta. Sekä pellolla että kannattavuuslaskelmassa.
Puimurin kuljettajalle on tietysti terveellistä välillä katkaista istuminen ja sen
jälkeen katkaista kietoutuneet saunakukat, matarat, savikat jne.
Valitettavasti tämän vuoden kasvusto ei luonut edellytyksiä
puuduttavalle istumatyölle.
Keväällä tuli raportoitua rypsien talvehtimisesta. Näytti osin hyvältä ja osin huonolta. Nuolaiseminen oli tälläkin kertaa suositeltavaa vasta tipahtamisen jälkeen. Vielä toukokuussa hyvältä näyttäneellä lohkolla kasvupisteet ilmeisesti ottivat nokkiinsa loppukuun kylmistä öistä. Päästiin toteamaan ettei tästä mitään tule. Valmiiksi heikosta lohkosta parhaat -  tai siis vähiten huonot - palat jätettiin paremman puutteessa, vaikka niidenkään suhteen ei kovin kummoisia odotuksia voitu asettaa. Harmillisesti ei oltu ainoita, vaan syysöljykasvit ottivat talvelta turpiinsa suurimmassa osassa maata.

Rypsin luomuviljelyyn soveltuva ominaisuus on nopea pensominen keväällä. Rivivälit peittyvät ja rikkakasvit jäävät toiseksi. Talven harventamassa kasvustosta riittävän peittävää kasvustoa ei syntynyt, joten saunakukka&kumpp. käytti tilaisuutta hyväkseen. Lietekuskin ylevänä tavoitteena lienee viime kesänä rypsipellolle ajellessa ollut terveellisten rasvahappojen saaminen markkinoille, mutta näin jälkikäteen voi todeta ruokkineensa saunakukkia.
Mansikkamaalle on saatu henkilökuntaa. Kuusi jalkaa, siivet ja kapea vyötärö. Ampiaiset ovat syöneet osan mansikoista läpinäkyviksi.

Puimuri päästettiin irti torstaina. Ihan joka kohtaa ei valitettavasti kannattanut edes puida. Seuraavat erät ovat tänä vuonna tattaria ja härkäpapua vastaan. Tämän hetkisten havaintojen perusteella odotettavissa on onneksi parempaa. Tässä vaiheessa on tietysti hyvä muistaa ohjeet nuolaisun ajoittamisesta.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Ulkoistettu sonnijahti

Joskus heinäkuu on ollut kesäkuukausista vaivattomin. Nyt ei kuitenkaan taukoa tunnu tulevan ollenkaan. Heinähommat menivät pitkäksi ja viimeinen viitisentoista hehtaaria kuivateltiin kuluvan viikon aluksi. Heinää pitäisi nyt riittää ylivuotiseksikin, joten sen puolesta ensi suven sateet kestetään.
Mansikkatyömaalla oli muutakin kuin mansikan tuoksua.

Heinäkuun työllistäjä on myös syysrypsi. Tulevien rypsipeltojen rikkakasveja kuritetaan muokkaamalla ja kasvuvoima siirtyy maan alle lietevaunulla. Rikkaruohoruisku ja apulanta liikkuisivat pienemmällä kalustolla ja vähemmällä työllä, mutta molemmista on luomutarkastajalla huomauttamista. Hevosvoimat siis jylläävät.

Viikon ohjelmassa myös rengasremonttia.
Eilen aamupäivällä emäntä pyydysti mansikoita. Turvallinen työmaa: sorkkaeläimiltä suojasi sähköaita ja räkäteiltä verkko. Isäntä puolestaan ulkoilutti lietevaunua pitkin kyliä. Mansikanpoiminta keskeytyi isännän puheluun. Olemme vallan mainioissa puheväleissä, mutta näin kiiruumpaan aikaan sitä ei ilman modernia viestintätekniikkaa ehkä aina huomaisi. Ikävästä ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan isäntä kertoi naapurin raportoineen ylimääräisestä nautaeläimestä pihassansa. Naapurin piha on sonnien laitumen vieressä.

Emäntä oli siihen asti ollut päivän ohjelman suhteen edellä aikataulusta. En silti voi kehua tämäntyyppistä korjausliikettä kaivanneeni. Sisään hakemaan kenkiä ja lapsityövoimaa. Mansikan noukkiminen käy vallan mainiosti avojaloin, mutta sonnijahdissa jalkineet ovat paikallaan. Ei muuten, mutta jos sonni - tai pienempikin nautaeläin - haluaa laskea koipensa samaan kohtaan jahtaajan kanssa. Sama sijainti aiheuttaa ongelmaa lähinnä niissä tapauksissa, joissa sonni saa idean jalansijasta jälkimmäisenä. "Viisi alimmaista on minun." -tilanne on oleellisesti miellyttävämpi turvakenkä jalassa. Viivytys osoittautui kuitenkin työnkäytöllisesti tehokkaaksi. Laitumen toiselle laidalle ehtiessä naapuri oli saanut sonnin - vain yksi oli lipetissä - takaisin aitaan ja aidankin korjattua. Ei jäänyt muuta tehtävää kuin kiittää naapuria, laskea että poitsujen lukumäärä täsmää ja kyyditä perässä avuksi taapertanut pienoiscowboy pyörän tarakassa takaisin kotiin. Into sonnien perässä laukkaamiseen oli kääntäen verrannollinen käytettävissä olevan henkilökunnan jalkojen pituuteen.


sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Kenraaliharjoitus

piilotteleva vasikka
Vasikan etsintähän ei ollut mikään ongelma, koska paikalle odotettiin lisää väkeä. Nuoriso-osasto ehti laatia etsintäkuulutuksenkin, minkä jälkeen mummo kohta vasikan löysi. Henkselit siis ilmoituksen päälle.
Luonnonpäivän vastaanottoon (=avoimien ovien päivä Huljalan Tupalassa) valmistaudutaan tulevan kuun 27. päivä. Eilen oli avoimien ovien tilaisuus reko-asiakkaille. Varovaisesti mainostettu tilaisuus jäi aika pienimuotoiseksi, mutta tulipahan harjoiteltua kylttien ja puffettikalusteitten sijoittelua. Perinnebiotooppi ja kyytöt onneksi osaavat roolinsa harjoittelemattakin. Auringosta en ole ihan varma.

Pari lehmälaumaa haettiin pihan tuntumaan lastenvaunukelpoisiin olosuhteisiin. Toisesta laumasta yksi lehmä poiki vaalivauvan tai siis yleisövasikan sopivasti edellisenä päivänä. Talonväki ei tästä varsinaisesti riemastunut. Litu oli viime kesän laumassa, jossa ei ollut sonnia. Loppukeväästä olimme kuitenkin todenneet, että onpa huippuhedelmällinen yksilö, koska on ihan selvästi kantava. 

Reko-päivän aamuna pihalta kuuluvasta mölinästä tiesi heti, että yksiöinen vasu ei ole kotona, vaan on livistänyt alalangan ali emon tavoittamattomiin. Kylttien sijoittelu ja puffetin rakentelu keskeytyi vasikan etsintään. Sitä ei nimittäin näkynyt missään. Piilossa oleilu on pränikältä vasikalta aivan oikeaoppista käytöstä. Lymyillään pedoilta suojassa ja emo käy tarjoilemassa maitoa sopivin välein. Aitauksen ulkopuolella olevaan piilopaikkaan emo ei kuitenkaan pääse, joten paremman puutteessa huudellaan sitten kakaraa kotiin. Vasikka löytyi lopulta. Litukin oli kävellyt veräjän läpi ja lähtenyt hakemaan. Matkaa aitaukseen oli alle kymmenen metriä, mutta nokkospöheiköstä sitä ei nähnyt, jollei osunut ihan kohdalle.

Jokaiselle jotain. Jos lehmän lähellä pärskityttää voi tutustua talon viljelykasveihin. Suomen luonnon päivää varten haetaan esille naapurienkin kasvit.
Iltapäivällä katoamistemppu toistui ja emäntä lähti illan suussa vasikkaa etsimään. Etsintäapulainen jarrutti menoa noin kahdellakymmenen kilon takanojalla, joten kierrettiin enemmän matkaa kuin hankalia paikkoja. Etsintäapulainen ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan ole mammanpoika. Litu puolestaan näytti siltä, että ryhtyy taas itse toimeen, jos ei talonväki saa aikaiseksi. Yksi Litu, joka kävelee vasikkansa luo aidan läpi ei varsinaisesti ole ongelma. Samasta aidan reiästä yön aikana pihalle ilmestynyt muu lauma sen sijaan vähentää pyhäaamun rauhaa jo merkittävästi. Etsintäapulaisten oli kuitenkin siirryttävä tutkistelemaan Höyhensaarten mahdollisisa piilopaikkoja, joten etsintävuoro siirtyi ukille. Hän aloitti kurkkaamalla niiden rompekasojen taakse, johon emäntä lisäpainojen kera oli jättänyt menemättä. Heti tärppäsi. Näytösmänniköistä siirryttiin takaisin isommalle laitumelle, jossa nyt toistaiseksi on ollut tilaa samalla puolella aitaa. Ja muutaman päivän päästä vasikka itsekin tulee emon tykö, kun nälkä yllättää.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Oma maa... muu maa...

Mansikasta on runsaasti tarjolla tätäkin versiota. Ei muuten home kiusaa.
Vapaa-ajanongelmista on viime aikoina ollut puutetta. Edellisen päivityksen jälkeen ensin siinä mielessä, että vapaa-aikaa ei ole ollut kaikenlaisten satojen kypsyessä. Loppuviikoksi taas onnistuimme osumaan samaan todellisuuteen parin kolmen vapaapäivän kera - onneksi kuitenkin ongelmattomasti. Välissä ollut maatalousnäyttelypäivä Oripään Okrassakin tuntui enemmän vapaapäivältä. Näyttelyä tuli nähtyä melko vähän mutta tuttuja paljon. Sää oli hieman kolea, mikä ehkä vielä korostui "kävele 50 metriä, juttele 50 minuuttia" -menetelmässä, jolla alueeseen tutustuimme. No, ehkä pientä liioittelua, muttei 100 m/25 min -yhdistelmäkään juuri lämpimänä pitävää liikuntaa tarjoa.
Hyvin sinertää vaikka hidasälyisimmät räksät päivystävät vielä mansikkamaan nurkilla. Tätä herkkua olisi tarjolla aivan vieressä. Muuttolintu marinoi itsensä täällä marjoilla.Syksymmällä pääsevät sittenPerluskooni ja kaverit  keittelemään ruokakulttuurivirastolla räkättipataa, kun siipiveikko siirtyy lauhempiin oloihin talvehtimaan.

"Kesymansikkaa"
Niitä satoja. Mansikkamaa on tarjonnut antimiaan ja niitä on talletettu piimäpurkkitolkulla. Korkoa eivät, harmi kyllä, kasva. Poimiminen käy hieman hitaasti, kun tänä vuonna biodiversiteetti ilmenee harmaahomeena. Torjuntaitiöitä levittävien mehiläisten järjestäminen paikalle on sillä asteella, että isäntä on kahlannut läpi pari paksua mehiläiskirjaa. Ei tehonnut. Pitäisiköhän vielä emännänkin tutustua k.o. opuksiin? Mustikat sinertävät ja kantarellit
kellertävät. Herneet onneksi tulevat vasta vähän myöhemmin. Muuten joutuisi henkilökunnan riittävyys koetukselle. Papujen suhteen on saatu ennaltaehkäisevää sadonkorjuuapua rusakoilta. Kurkkupenkin työtaakkaa kevensivät myyrät. Näiden osalta kasvinsuojelu hoituisi varmaan parhaiten ilvesten ja kissojen avulla. Kai ne ovat luomuhyväksyttyjä. Täytynee varmistaa Evirasta ja ely-keskuksesta. 
finola
Hamppu on varttunut sitten kevään. On piisannut kosteutta ja ajoittain lämpöäkin.

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Kesämatkailijoita

Tämä porukka ei vain ylitä valtatietä, vaan matkaa muutaman
kilometrin sitä pitkin. Kolmeturpainen maisemanhoitopartio
odottelee kytkimen nostoa. Mykerö ja
Nano "takapenkillä". Nanon emä, Lana  pilkistää kärryn etuosasta.
Mykerö vietti Länsi-Hollolassa edellisenkin suven.
nautojen siirtoilmoitus
Kuvaruutukaappaus nautarekisteriohjelmasta. Nykyään tietysti voisi
lähtö- ja saapumisajan laittaa sekunnilleenkin, kun älypuhelin
kulkee mukana aikamittarina. Jotenkin vain kuvittelisi päivämäärän
tarkkuudenkin olevan ihan riittävä tieto. 
Tällä viikolla on siirretty eläimiä. Valtatien pohjoispuolelle (talouskeskus on eteläpuolella) saatiin järjestettyä laidunnustekniikka. Sähkö ja vesi siis. Ensimmäinen eristämään laiduntajat vihreämmästä ruohosta ja jälkimmäinen janon torjuntaan. Pohjoiseen suuntasi Laiha-Lohtu-niminen sonni kahdeksan morsiamensa kera. Kolmella emolla oli lisäksi lapsukainen mukana.

Siirtoon oli kolme vaihtoehtoa. Yksi. Viritellään sähköaidat valtatien poikki kujaksi ja lapsityövoimaa huomioliivi päällä pysäyttämään liikenne. Sitten kuljetaan lauman kanssa tien yli. 

Kaksi. Haetaan ely-keskuksesta lupa liikenteen katkaisuun lehmien tien ylityksen ajaksi ja ylitetään tie lauman kera.
Kolme. Lastataan porukka naapurin traktorivetoiseen kuljetuskärryyn ja ylitetään tie.

Valitsimme kolmannen. Ykkönen karsiutui, koska aitakeppejä on hiukan hankala pystyttää asfalttiin, vaikka teiden kuntoa heikoksi moititaankin.  Olisi saattanut tulla muutenkin sanomista. Ely-keskuksen kanssa taas saa asioida muutenkin riittävästi, joten kakkonen ei oikein houkutellut. Lisäksi epäilen vahvasti, että lupaa ei olisi myönnetty. Ja kielteisen vastauksen saamiseenkaan tuskin olisi laidunkausi riittänyt. Toisekseen luvat tuppaavat olemaan maksullisia.

Kahdessa erässä mentiin vaihtoehdon kolme mukaisella menetelmällä. Ensimmäisen satsin lastaus kesti. Kärry oli epähuomiossa jätetty karsinan päätyyn niin, että pyörät olivat turvekeon päällä. Tämä jyrkensi lastaussiltaa ratkaisevasti, eikä vapaaehtoisia kiipeilijöitä meinannut löytyä. Toista erää varten sitten lapioitiin kuivikkeet sivummalle ja kyytiin nousu sujui tavalliseen tapaan. Hypoteettisiksi luokiteltavia ykkös- ja kakkosvaihtoehtoa ei matkalaisille kerrottu.

Tienylittäjien lisäksi matkaan on tällä viikolla lajiteltu pari perinnebiotooppiseuruetta sekä siitossonniksi Pornaisiin päässyt Ljuvlig. Asennekysymys sitten menikö töihin vai seksilomalle?