lauantai 3. joulukuuta 2016

Eipä ihmeempiä

Tämä täysin vegetaarinen makkara maastoutuu hyvin
tähän vuodenaikaan.
Kyyttöjen hoito muistuttaa talvisaikaan aika paljon vauvan hoitoa; tarjoillaan ruokaa tai kuivikkeita sitä mukaa, kun edelliset loppuvat tai imukyky on käytetty. Kokemusta on molemmista. Lehmille tosin nämä perushuollot voi hyvissä oloissa urakoida muutamaksi päiväksi kerrallaan. Toisaalta vauvan voi ottaa mukaan reissuun lähtiessään, mutta nautojen kyseessä ollessa vuori täytyy jotenkin järjestää Muhammedin, tai siis Joviaalin ja kumppanien, luo.

Traktori tästä vielä puuttui, mutta sellainen tarjottiin pyytämättä ja yllättäen. Rekisterinumero ei liity tilan kalustoon. Huomaa varoituskolmio takana.
Ilvekset ovat taas seikkailleet maisemissa. Perinnebiotoopissa lehmän jäljet ovat jääneet lumen alle, mutta tassun jälkiä siellä kyllä on. Puukuitukasan päältä taas johtivat jäljet alas kohtaan, josta rusakko ei enää ollut jatkanut eteenpäin. Onnenlahjat kävivät kuitenkin siinä mielessä tasan, että viikolla paikallisen metsästysseuran ilveslupa tuli käytettyä. Kyseinen rusakko taisi olla tupsukorvan viimeisiä aterioita. Kumpikaan - ilves tai rusakko - eivät kuitenkaan olleet sukunsa viimeisiä näillä kulmilla.

Pahnoja on juuri lisätty, mutta levitys on vähän kesken. Lapin pojat Myöhä (emä Ilta) ja Manne (emä Enna) valmiina viimeistelemään työn. Kyyöt jäivät tällä kertaa taka-alalle. Itse asiassa lappalaiset ovatkin porukan linssiluteet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti