sunnuntai 28. elokuuta 2016

Myrskyn jälkeen

Laho koivu päätti uransa lehtipuuna. Katkennut latvus ulottui aidan päälle tien molemmin puolin. Tilannetta tarkkailtiin jo edellisenä iltana, mutta arvioitiin oksiston tuuraavan aitaa sen verran, että toimenpiteet siirtyivät tälle päivälle. Torso jää laitumelle muistomerkiksi kelottumaan.
Kiitokset osallistumisesta kaikille Huljalan Tupalassa Suomen luonnon päivä - avoimet ovet luomutilalla -tapahtumassa vierailleille.

Tänään tehtiin sitten niitä hommia, jotka ovat hieman siirtyneet avoimien ovien päivän valmistelujen, koulun alun, tms. syiden ja tekosyiden varjolla. Lisäksi siivoiltiin eilisen syyspuhurin jälkiä.

Tärkein odottanut homma oli sonnien siirtäminen lehmien laumoista jatkamaan poikien kesäleiriä. Samalla poikien leirialue vaihdettiin talon vierestä pari sataa metriä etelään hamppupellon taakse. Kalervo rouvineen (16 kpl) oli viettänyt suvensa pääasiassa puronvarren perinnebiotoopissa. Kaveri houkuteltiin hallin viereiseltä laitumelta heinäpaalilla. Pavlovin sonni kävelee halliin ruokintapöydän viereen, kun kourakuormaajan ääni kuuluu sieltä. Tai jotain sinne päin. Hallista oli tarkoitus kävellä sonnien laitumen tuntumaan ja päästää sonnit suuren johtajan perässä kulkemaan toiselle laitumelle. Suunnitelma ei toteutunut, sillä hallista juostiin laidunta kohti. Pellolla odotellut laumakin oli hyvin lähtövalmiina. Ongelma oli vain se, että Kalervon perään tähyiltiin hamppupelloln ja pötköpaalin yli sen sijaan, että olisi kierretty siitä, mistä aita oli auki. Hetken näytti hieman epävarmalta, mutta löytyi se suunta kumminkin. Sitten mentiin. Sonnit edellä isännän ja emännän hölkätessä perässä. Hölkätessä jännitettiin kurvaavatko pojat tieltä laitumelle vai edetäänkö lankojen läpi metsätielle. Tämä jännityslaji vaihtui onneksi versioon, jossa toivotaan, että järjestystä selvittävät kaverit pysyvät aitojen sisäpuolella. Eli huomasivat siis kääntyä.

Seuraavaksi haettiin valtatien toiselta puolelta Laiha-Lohtu. Valtatie ylitetään moottoroidusti kärryn kyydissä. Vaikein kohta on saada laitumella kirmaava kaveri osumaan kärryn portille ja vielä kiipeämään "laskusilta" ylös. Onnistui yllättävän nopeasti. Laitumen reunassa on aidattuna pieni metsäpöheikkö juuri tätä tarkoitusta varten. Eläimet ja kärry pöheikköön ja sen jälkeen veräjät perässä kiinni. Operointiala on jo sen verran pienempi, että myös onnistumismahdollisuuksia on. Sonni saattoi kuitenkin olla helpompi tapaus kuin viime keväiset vasikat, joiden tienylitysvuoro on vasta tulossa.
Saha soi. Koivu pitäisi saada pois aitalankojen päältä. Onnistuu helpommin pätkittäin. Laitumen toisella laidalla oli langalla pari pienempää puuta. Isäntä kielsi kuvaamasta, koska hän ei ollut asiallisesti varustautunut.

Isännän päätä turvaamaan tarkoitettu kypärä turvasi verstaan hyllyä.
Laihan-Lohdun saapuminen aloitti melkoisen ratajuoksun sonnilaitumella, mutta toistaiksi ilmoituksia naapurien pihoihin päätyneistä sonneista ei ole tullut. Lienee kunto onneksi loppunut.

Sonnien siirron jälkeen korjattiin sitten eilisten tuulien aidoille kaatamien puiden sijaintia vähemmän haitalliseksi. Niitä epäiltiin syyksi sähköpaimenen alhaisiin paimennuslukemiin. Aitalangat vapautettiin, mutta lukema ei noussut. Vielä piti siis kurkata, mitä pojat olivat aitalangoille tehneet. Syylliseksi paljastui Kalervo, joka oli ilmeisesti saanut tarpeekseen pikkupoikien leikeistä ja rimaa vähintäänkin hipoen loikannut viereiselle lohkolle.

maanantai 22. elokuuta 2016

Paikoillamme muttei vielä valmiina

Vehnän korsia tähkineen odottamassa esille
pääsyä. Tämän nipun peltoonjääneillä
kollegoilla on tulevaisuudessa
uravaihtoehtoina mm. elämä mannaryyninä
tai rusinapullana. Viljelijän pankkitilin
kannalta heikompi vaihtoehto on
esim. päätyminen broilerin mahaan.
Nämä korret on nyppästy naapurin pellosta.
Lupakin tuli kysyttyä
etukäteen.
Paikoillamme täällä Huljalassa on oltu kohta kolmesataa vuotta. Valmiina ollaan moneenkin asiaan, mutta juuri nyt on Suomen luonnon päivä 27.8. erityisen valmistautumisen kohteena. Tervetuloa siis tuolloin klo 12-15. Tarjolla kierroksia perinnebiotoopissa, kyyttölehmiä - myös lastenvaunuetäisyydellä, näyttely viljelykasveista ja niistä saatavista tuotteista sekä puffetti.

Luonnonpäivä on jo ovella. Kasviksia ripustettu onpi pitkin nurkkia. Riimit hiukan ontuvat, mutta eilen valmistelin näytekasveja. Keräily on kuitenkin vielä kesken. Lakastuvat mallit poimitaan vasta loppuviikosta.

Pihoja on hiukan siivoiltu ja järjestelty. Laumanjohtaja Aunus seurueineen siirrettiin eilen parturoimaan takapihan ruohoja. Parturointiin yhdistyy automaattisesti alueen liukumiinoitus. Miinakarttoja ei tehdä, kuten puolustusvoimien jalkaväkimiinoista silloin, kun niitä valikoimiin kuului. Miinaan astuminen on aika helposti vältettävissä eteensä katselemalla ja toisekseen seuraukset eivät ole kovin vakavat. Yleensä selviää vedellä.

kermaviilipurkkien kierrätys
Tässä on sitten kierrätetty kermaviilipurkkeja kertomaan, mitä
mistäkin kasvista saa.

Puffetti - tai nykytermein pop up -kahvila - etenee sekin vakaasti. Henkilökunnan ja uunien niukkuuden vuoksi emme pysty leipomaan kaikkea tuoreena käytettäväksi, vaan hyödynnämme pakastin-nimistä nykyteknologiaa. Siellä odottelevat jo härkäpapumuffinssit ja kyyttöpasteijat.

Esitetään tässä vielä kohtaus elokuvasta Ruohonleikkuu ilman teollisia apuvälineitä. Toinen kohtaus samasta tänään ensiaamunsa saaneesta filmistä on nähtävissä  Huljalan Tupala -fb-sivulta.


maanantai 15. elokuuta 2016

Hillosokeri ja raivaussaha

Näillä ei makeilla. Ainakaan tämän kesän säillä ja kasvupaikalla.
Ei se tietysti hapankirsikan toimenkuvaan kuulukaan. Makeat
kirsikkalajikkeet suosivat hiukan leudompia maailmankolkkia.
Sokerin kanssa keitettynä kuitenkin vallan mainiota.
Ikäänkuin lomaa pidetty. Siis ainakin oltu pois kotoa. Lomakuljetukseen oli pakattuna raivaussahoja, hillosokeria ja alle puolitoistametristä lapsityövoimaa. Viime mainittu tosin huolehti tällä kertaa siitä, että aikuistyövoima pysyi vajaakäytössä. Tai lähinnä metsätalousmielessä vajaakäytössä. Matkalle suunniteltu kasvatustyö vain jakaantui puuntaimien ja ihmistaimien kesken. Jälkimmäinen on vähintään yhtä tärkeää. Lisäetuna sahanpärryyttäjä tunsi sahan kahvoissa nauttivansa hiljaisuudesta, kun oli ensin ollut muutaman tunnin suljettuna samaan autoon em. seurueen kanssa.

Olemme siis sekä lähi- että etämetsänomistajia. Käyttämässämme tukikohdassa on marjapensaita ja hedelmäpuita vailla vakituista poimijaa. Etämetsätöihin on siis tähän aikaan vuodesta yhdistettävissä marjanpoimintaa. Oli soveltuvaa työvoimaakin mukana. Työmotivaatiossa saattoi olla pientä kohentamisen varaa. Matkasokereiden ympärille saatiin kuitenkin poimittua laimennosta sen verran, että talvella makean elämän toivossa kannattaa suunnata kellariin. "Kirsikkahillo" lukee purkin päällä.
Hyvin jo vihertää.


Kuvausryhmä (keski-ikä viisi vuotta) lähetettiin kuvaamaan poissaolon
aikana varttuneita rypsin taimia. Ei tyydytty pelkästään räpsäisemään,
vaan laadittiin taiteellinen asetelma.
Muutaman päivän poissaolon aikana vastakylvetyt rypsit kasvoivat ja lehmät olivat pysyneet aidan vähemmän vihreällä puolella säästäen mummon, ukin ja yli puolitoistametriset ylimääräiseltä hölkältä. Sähköpaimenella oli ollut homma hanskassa eikä satunnainen hirvi hölkännyt lankojen läpi. Aitojen ulkopuolella oli vain 0,57 sonnia ja sekin pakastimessa (Luomutuotteiden alhaisen jalostusasteen valvonta vaatii pitämään päivittäin kirjaa pakasteessa olevien luomulihapakettien lukumäärästä). Nämä desimaalit hiukan pienenivät torstaina Lahden reko-jaossa, joka sekin hoitui eläkeläis-lapsityövoimalla. Toimenkuvaan oli määritelty autonkuljetus, päässälasku ja hymyily. Sopiva työnjako ilmeisesti löytyi ja liha- ja papupaketit päätyivät oikeisiin osoitteisiin.



torstai 4. elokuuta 2016

Syyskylvöillä

Villieläinten ruokintaa. Kynnön jälkeen oli madonnokkijoilla oivat apajat. Tähän kylvettiin eilisten jatkoksi vielä lisää syysrypsiä. Ajoitus meni nappiin. Sade alkoi melkein samantien työn valmistuttua. Sen jälkeen saattoikin siirtyä traktorin kopista ulkotöihin.
Rikkaäkeen siemensäiliö traktorin suunnalta kuvattuna. Keskellä
olevasta ikkunaruudusta näkee, koska säiliö alkaa tyhjetä. Nyt
on rypsiä vielä yli ikkunan puolenvälin.
Rypsioperaatioita riittää, mutta nyt on vanhat puitu ja uudet maassa. Juolannostimella useampaan kertaan pöllytellyt päätettävät nurmet kynnettiin. Tämän jälkeen luonnon kiertokulkuun osallistuivat lokit, sillä kyntäminen kattaa gourmet-menun matojen ystäville. Kärkkyjiä parveili kyntötraktorin ympärillä ja pörinän lakattua ruuasta ja ruokarauhasta nauttijoita oli pelto valkoisenaan. Maakin tarvitsisi osansa tästä herkusta, mutta eivät kai ne kaikkia syö.

Kynnökselle lähdettiin sitten töyssyttelemään rikkaäkeellä kylvösäiliö täytettynä. Täkäläisillä maalajeilla pääsee tässä kohdassa oikaisemaan. Talvi tasoittaa kynnökset niin, että puimurikuski ei ensi vuonna tiedä ajelevansa kynnöksellä. Paitsi että tietää, kun on itse aurankurjessa ollut. Tai siis itse kääntänyt traktorin rattia ja nostolaitteen nappulaa. Ornitologinen sanasto on kyntötyömaalta poistunut ja työ keventynyt. Jäykemmillä maalajeilla alusta jäisi pelkällä kynnöllä turhan möykkyiseksi.

Isännän puhelin on ruvennut hiljattain kertomaan päivän aikana otetun askelmäärän. Erään traktorissaistumispäivän päätteeksi aparaatti tiedotti 15000 askeleesta. Päivää oli vietetty päisteestä päisteeseen reitillä juolannostinta kiskomassa, nopeus viisi kilometriä tunnissa. Kynnettäessä ja kylvettäessä ajetaan hiukan lujempaa, joten kone saattaa helpommin huomata tämän dopingin suorituksessa. Piti eilen kysyä, mitä kone kertoi. Emännän luuri ei askelista tiedä, mutta kertoilee kyllä muuten luulojaan huoltajansa liikkeistä ja liikkumistavoista. Välillä tosin aparaatti jää hieman epätietoiseksi. Eiliseksi siirtymismetodiksi oli esitetty apostolinkyyti/auto. Tämä hybridi oli kuitenkin käytännössä kolmevitonen, reilu viisikymmenvuotias pieni punainen traktori. Sattuuhan sitä, etteivät uusi ja vanha tekniikka eivät aina keskustele keskenään.