Kylvöt jatkuvat

Härkäpavun taimia. Näitä voi käyttää myös herneenversojen
tapaan. Maistuu myös rusakolle.

Papupellossa ajellaan niin, että rikkaäkeen piikit antaisivat
kyytiä rikoille papujen välissä ja pavut jäisivät jäljelle. Eri
kasvit kestävät äestystä erilailla.

Hamput ja härkäpavut ovat nätisti taimella. Samoin kirjava valikoima rikkakasveja niiden joukossa. Jälkimmäisiä on jo ensimmäiset kierrokset käyty rikkaäkeen voimalla kurittamassa.

Yhtä kuitenkin vielä uupuu. Tänä keväänä on suunnitelmissa kylvää myös tattaria. Sitä oli muutama vuosi sitten kasvussa siemenlisäykseen ja siemenet ovat odottaneen tattarin myönteistä hintakehitystä ja kasville sopivaa peltolohkoa. Nyt nämä tekijät ovat riittävästi kohdallaan ja siemenetkin vielä itivät.

Ei ole rypsiä tämä keltainen vaan peltokanankaalia. Sitä ajetaan tässä
lautasmuokkaimella maanrakoon pois tattarin tieltä. Peltokanankaali
on kaksivuotinen, joten se kukkii jo nyt. Hortaoppaat suosittelivat
 käyttämään rukolan tavoin, kukkasenkin voi syödä. Teimme
siitä kyllä salaattia, mutta tarjolla ollut määrä oli ylimitoitettu.

Tattarin kylvöajankohta on tarkasti ja yksiselitteisesti määritelty: viimeisen hallan jälkeen. Enää ei tarvitse kuin tietää, koska se viimeinen halla on ohitse. Olemme uskaltautuneet arvaamaan, että nyt olisi, joten tattarimaata on valmisteltu vastaanottokuntoon.

Tattarin olisi saatava rikkakasveista riittävä etumatka. Rikkakasvien torjunta ilman kemiallista apua tarkoittaa käytännössä maanmuokkausta. Maanmuokkaus valitettavasti tarkoittaa myös katkenneita matoja. Matoja maa kuitenkin tarvitsee. Toivottavasti niitä nyt jääkin, vaikka pöllytetty on aika monella koneella. Kaikkea ei voi saada. Kuiva poutasää sinänsä on hommaa suosinut, kun irti nyhtääntyneet rikkakasvit kuivahtavat ja kuolevat auringossa. Kosteammalla kelillä ne helposti juurtuisivat uudelleen.

Lautasmuokkauksen jälkeen on ajeltu juolannostimella ja
lopuksi vielä kynnetty. Paikoin vielä äestys ennen kylvöä.

Kylvökonekin on jo kaivettu esille, blinipannu vielä lymyilee kattilakaapissa, mutta muuten ollaan valmiina.

Käy muuten myös salaattiryyneiksi, puuroon, tattarittoon, leipään...

Maan rakenteen puolesta pellon kasvukunnossa ei ole ongelmia. Matojen ja juurten muodostamia käytäviä piisaa. Tähän ei jää sateen jälkeen vesi seisomaan.

Viikonloppu koti-Almeriassa

Espanjan Almeriassa, missä Välimeren yli hengissä selvinneet Euroopan
markkinoille tomaatteja, kurkkuja, meloneita, paprikoita jne.  poimivat, on
 katettua viljelyaluetta satoja neliökilometrejä. Satelliittikuva näyttää
aika valkoiselta. Tässä kotiversiossa pärjätään muutamilla kymmenillä
neliömetreillä. Työvoimakin on maassa ihan laillisesti ja sosiaaliturvan piirissä.

Ennen: Porkkanamaa, vaikkei ehkä ihan siltä näytä. Raiheinä kaista
vasemmassa reunassa. Seuraava oli vielä tiheämpi.

Viikonloppuna  isäntä teki aitaa ja niitti ensimmäistä kertaa syötyjä laitumia. Emäntä viihdytti itseään kasvimaalla. Oli viihtyisää. Aurinko paistoi, tuuli oli leppeä ja keittiöhenkilökunta koulusta vapaalla. Kelpasi nyppiä rikkaruohoja. Varsinkin porkkanamaalla ne olivat valloillaan, sillä ne on porkkankärpäsen torjumiseksi peitetty tiiviisti verkolla, jonka reunoille on lapioitu kerros multaa. Kynnys ohimennessähiukan kitkeä on siis nostettu aika korkealle. Vihreys on saanut velloa rauhassa kylvöstä lähtien.

Kitkentäkoneen (teho jälleen yksi ev) nyppimisvaihteeseen piti asentaa  porkkanan/punajuuren/tillin/persiljan jne. hyljintä päälle ja sen jälkeen saattoi keskittyä päähän pälkähtäviin taiteellisiin tai tieteellisiin ajatuksiin - aina silloin kun niitä sattui olemaan. Jos jollakin hetkellä ei kertakaikkiaan mitään pälkähtänyt, joutui nauttimaan suvisäästä oikein urakalla. Menee se päivä niinkin.

Ei siellä nyt ihan koko päiviä tullut oltua. Keskipäiväksi kärähdysherkkä nenänpää siirrettiin varjoisempiin olosuhteisiin. Loppumetreillä viihtyisyyskin vähän heikkeni. Kitkeminen on ihan kivaa niin kauan, kuin viljelyskasviakin löytyy. Loppupuolella löydöt vähenivät. Kyseinen kasvimaan kohta oli viime kauden ollut välivuodella. Välikasviksi oli kylvetty raiheinä. Näin vuoden viiveellä pääsi toteamaan, että itävyys oli ollut aika heikko. Nurmi kyllä näytti viime vuonna ihan tiheältä ja sitä säännöllisesti parturoitiin siemenrikkojen taltuttamiseksi. Keväällä maa muokattiin useampaan kertaan ennen kylvöä. Nyt harsojen ja verkkojen alta paljastui kuitenkin lähes täysvihreitä raiheinäkaistoja, eli osa heinän siemenistä iti vasta tänä vuonna. Olivat lanttu ja palsternakka jääneet kirkkaasti hopealle niillä kohdin. Hopea ei ole häpeä, on ollut päivän iskulauseita maalintekoa seuraavissa piireissä. Ei siitä kuitenkaan lanttulooraa syksyllä tee.

Jälkeen: Porkkanamaa näyttää jo vähän itseltään. Vasemmassa reunassa "rivi" lanttua. Nyt vain verkot takaisin paikalleen. Tällä säällä ei seuraavaa rikkaruoho yllätystä tarvitse tolkuttoman kauan odotella.

Metsäveljen paluu

Nopein tapa kasvattaa karjan päälukua on googlen automaattinen panoraamatoiminto. Ihan noin monta mustankirjavaa lappalaissonnia meillä ei ole. Tässä on juuri siirrytty metsän puolelle karkulaista yhyttämään.

Jatkokertomuksen edellinen osa päättyi Morfologia-nimisen sonnin metsäveljiin liittymiseen. Seuraavana päivänä kaveri näyttäytyi metsälaitumen puolella. Tuolloin vielä osin maassa olleet aidat nostettiin ja sähköistettiin. Joukkojen yhdistämiseksi ikäluokkien 2015 (M-alkuiset sonnit) ja 2014 (L) nuorukaiset kutsuttiin kertausharjoituksiin - siis ryynäämään metsään. Niille tehtiin laitumelta metsään johtava kuja ja huikattiin liikekannallapanokäsky.

Asiaa kyllä hieman arveltiin, sillä tyyppien puunhalausotteet ovat metsätalousmielessä aika krouveja, sanoisinko kovasorkkaisia. Tonttia oli kuitenkin käytettävissä reilu kaksi hehtaaria per turpa, sissiretken arvioitu kesto lyhyenpuoleinen ja muut vaihtoehdot metsäveljen kotiuttamiseksi tulokseltaan epävarmempia - ainakin työläämpiä. Lehmät käyttäytyvät metsässä paljon siivommin, joten niillä on metsätuhojen välttämiseksi etuoikeus metsälaitumiin. Sonnit ovat pellolla valvovan silmän alla.

Parvekkeelta otettu paparazzikuva laitumelle palanneista sonneista. Mänty hiukan haittaa.

Metsään ei järjestetty juomapaikkaa ja kuja laitumelle jätettiin auki. Oletus oli, että janon iskettyä joukkue marssiin jonossa laitumen poikki purolle juomaan, jolloin veräjä voidaan sulkea poikien perässä. Sadekuurot siirsivät janoisuuden yllättävän kauas, mutta tänään iltapäivällä yhtä vaille täysilukuinen jonomuodostelma lopulta bongattiin. Hiukan perästä kuusikko heilui ja viimeinenkin sissi saapui. Ja ymmärsi tällä kertaa mennä kavereiden perässä.

Nuoruuden toilailut voi löytää edestään myöhemmällä iällä. Morfologia oli yksi niitä sonneja, joita olisin tarjonnut, jos joku olisi kysynyt tuon ikäluokan kaveria siitoskäyttöön. Sen emän - Verson - vasikat ovat kasvaneet hyvin ja emä oli hyvän kokoinen ja normaaliluonteinen. Metsään karkaamistempaukset kuitenkin poistivat kaverin tältä listalta. Sen sijaan on nyt tiedossa ikäluokan pakastinjonon ykkössija ensi vuonna. Arkuus vaikeuttaa koko lauman hoitoa, joten se on epätoivottava luonteenpiirre kotieläimellä.  

Aamu perunoille, ilta...

Into tähän hommaan tuntuu olevan kääntäen verrannollinen ikään. Tätä
henkilökuntaa ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Vähiten kokemusta
omaavalla istuttajalla on käytössään putoamisen estoautomatiikalla
varustettu lämmitetty ja pehmustettu istuin.

Ja nyt kun sitä kokemusta on karttunut homma onnistuu pienemmältäkin
ilman äitiä. Edellisen kuvan lierihattu on vaihtunut
lippalakkiin. Vasemmanpuoleiseen riviin saattaa tosin jäädä joitakin
aukkoja. Nämä perunat ovat kesällä käytettäväksi.

Olemme useana vuonna suunnitelleet istuttavamme perunat ajoissa. Hyvin suunniteltu ei toistaiseksi ole ollut edes puoliksi tehty, sillä istutus on yleensä venynyt toukokuun lopulle. Hyvä puoli myöhäisessä istutuksessa on se, että kellari on nostoaikaan edes jotenkin jäähtynyt. Syksyt ovat tupanneet olemaan aika lämpimiä. Huono puoli taas on se, että perunarutto osuu kasvustoon aikaisemmassa vaiheessa ja perunat jäävät pieniksi lehdistön ränsistyttyä. Nyt perunat aloittivat istumisensa tänään eli pari viikkoa edellisvuosia aikaisemmassa. Kuinkahan mahtaa käydä? Perunan lisäksi tänään kylvettiin hernettä ja istutettiin sipuleita.

Puutarhapuolelta selvittyä ilta menikin sitten kansanterveydelle - lajina perinteinen turvasaapasspurttailu. Sonnit päästettiin laitumelle pari päivää sitten. Pari kaveria ei kuitenkaan suostunut lähtemään. Naudat ovat uteliaita, mutta epäluuloisia ja näissä kavereissa jälkimmäinen ominaisuus oli valitettavan vahvoilla.

Tänään karsinaan jääneille poitsuille avattiin reitti vihreämmille niityille ja melkein ne päätyivätkin perille. Parivaljakon pöhkömpi päätti kuitenkin loppumetreillä sännätä aidan läpi metsälaitumelle ja sieltä edelleen lehmien kaveriksi perinnebiotoopin puolelle. Turvasaapashölkän jälkeen kaveri saatiin parin vanhemman lehmärouvan seurassa halliin. Laitumelta lähdettiin hakemaan loput sonnit matkaseuraksi. Nämä seitsemäntoista kaveria saatiinkin halliin sujuvasti sekä karkulainen liitettyä heidän seuraansa. Paluumatka meni  seitsemäntoista osalta kohtuullisen jouhevasti ja kahdeksastoista päätti sännätä aidan läpi metsälaitumelle. Arvaatte varmaan kuka. Näinhän ne taitavat viinan juojatkin jakautua. Vähemmistö työllistää hoitajia enemmän kuin muut yhteensä. Poitsu ilmestynee maisemiin viimeistään aamuksi. Ohjeeksi huudettiin perään, että aitojen kohdalla niin korkeita loikkia, että säilyvät ehjänä. Huonolla tuurilla rikotusta aidasta kulkee ulos koko lauma. Vaarana on, että talonväen kunto kohenee huomenna. Toivottavasti ei.

Ensimmäinen kylvöpäivä

Voimakaskasvuinen hamppu käyttää paljon ravinteita. Alkuvoima kuljetettiin
ruohonjuurelle lietevaunulla. Poutajakson seurauksena soratie olisi lietekuormia
kuskatessa pöllynnyt aika lailla. Tätä ehkäistiin kastelulla. Ennen ensimmäistä
kuormaa silloin vielä puhdas säiliö täytettiin vedellä, jota sitten valutettiin
kylätielle. Kuvassa vaunun takana näkyy märkä tie. Ilman kastelua
maisemassa olisi vain pölypilven takaa häämöttävä lietevaunun hahmo.

Hamppulaarissa on pohja häämöttänyt ja loppu on tiedossa ennen uusien puintia. Puimaan päästään syksyllä. Toistaiseksi ei ole tiedossa minä syksynä, mutta viime päivien uurastuksen ja luvattujen lämpimien säiden ansiosta tulevan syksyn osakkeet ovat nousseet.

Ensimmäisten vetojen jälkeen
voitiin teipata tähtäystikku
kylvötraktorin nokalle.

Hampun kasvuaika on pitkä joten olisi toivottavaa päästä kylvöille jo huhtikuussa. Huhtikuun alkupuolella hamppulohkoa suunniteltiin peräkylille muutaman kilometrin päähän talouskeskuksesta. Loppukuun sateet kuitenkin siirsivät suunnitelman aikaisemmin kuivuvalle pläntille kotipihan tuntumaan. Maataloustukiehtoihin kuuluu muuten toimittaa viranomaisille viiden vuoden viljelykiertosuunnitelma. Viranomaisten taas kuuluu mapittaa se. Noudattaa suunnitelmaa ei onneksi tarvitse. Meidänkään ei siis tarvinnut kylvää hamppua lohkolle, jossa sen valmistuminen olisi ollut epävarmempaa. Suunnitelma oli kuitenkin viranomaisten hallussa oikea-aikaisesti toimitettuna.

Päisteeseen jää nurmikaistale, koska molemmilla puolilla on laidunta ja
lehmien täytyy päästä kulkemaan lohkolta toiselle. Tämäkin kasvilajien
raja on piirrettävä karttaan oikealle kohdalle ja lähetettävä tukiviranomaisille.
Tieto pinta-alasta ei riitä. Käytämme siis aikaa kaistaleen mittaamiseen
ja rajamerkinnän arioimiseen oikealle paikalle karttakuvassa. Kai se jollain
lailla maailmaa pelastaa, kun tämänkin rajan sijainnin voi jokin virasto
kartaltaan katsoa. En vain tiedä miten.

Hamppumaa on nyt keskellä laidunlohkoa edullisimmassa kohdassa. Sijainti laitumen ympäröimänä tietää aitatöitä. Älä tallaa kylvettyä peltoa! Samma på lehmä! -kyltillä ei harmi kyllä pärjää.

Perjantaina pelto lannoitettiin naapurikylästä peräisin olevalla naudanlietteellä. Homma meinasi keskeytyä konerikkoon. Paikallisesta huollosta ei saanut varaosaa, seuraavat olisivat olleet Kouvolassa ja Tampereella. Lahteen osa oli saatavilla vasta maanantaiksi. Onneksi talossa on kaksi koneeltaan samanlaista traktoria. Toinen oli lietteen sekoittajaa pyörittämässä. Se ajettiin kotiin. Irroitettiin tarvittava osa, oli onneksi niin päällä, ettei tarvinnut puolta traktoria purkaa. Siirrettiin se lietteenajotraktoriin ja jatkettiin lantarallia tämän parin tunnin viiveen jälkeen. Sitten kynnettiin ja äestettiin. Kyntäminen kävi samalla traktorilla. Kylvökoneen eteen tarvittiin kuitenkin taas paripyörätraktori, se josta varaosa oli otettu.  Varikkotiimi toisti siis edellispäiväisen suorituksen päinvastaisessa järjestyksessä - letku punaisesta traktorista vihreään. Traktorien kanssa oli siis pientä häikkää, mutta kylvökone selvisi moitteitta. Siemen meni haluttuun syvyyteen ja vielä tavoiteltu määrä, sillä muokattu pelto ja siemen loppuivat samaan aikaan.

Vapun päivän paisteessa

Elinvoimaa. Viime keväinen kastelukannukonsti ei käynyt, koska
kotisäiliössä ei tällä hetkellä ole lietettä kurkotuskorkeudelle.

Vuoro juolannostimella. Tämän operaation jälkeen sai vedellä rautaharavalla
nurmikolle tulleet roiskeet takaisin kasvimaan puolelle. Lisälanta nurmikolla
lisäisi leikkuutarvetta.

Sää alkaa vihdoinkin näyttää kevätkylvöiltä. Viikko sitten treenattiin jo kasvimaan merkeissä. Varsinaisesti kylvöille ei päästy, mutta lannoitettiin ja muokattiin. Ensin levitettiin lanta. Sitten se vispilöitiin juolannostimella maanrakoon. Leveämpi kaistale kynnettiinkin, koska lannassa oli jonkin verran joukossa pidempää kortta. Lopuksi tehtiin vielä kylvöalusta kelajyrsimellä.

Jyrsin oli tietenkin hallissa kaikkein takimmaisena. Puimuri, lietevaunu, hakkuri, kasvinsuojeluruisku, vanha, vielä vanhempi ja erittäin vanha kylvökone.... Ihan kaikkia ei sentään tarvinnut siirtää edestä. viimeiset esteet kuitenkin raivattiin hauiskäyttöisellä pumppukärryllä, jotta jyrsimen kimppuun päästiin. Koneen varsinainen käyttötarkoitus olisi nurmen lopettaminen ilman kemiallisia apuneuvoja, mutta kun se talossa on, tulee sitä käytettyä kasvimaatarpeisiinkin.

Turvelanta kasvimaalle koukattiin tästä sonnien ruokintapöydän takaa.
Tätä kohtaa kuivitetaan vähemmän ja tyhjennetään useammin.
Tarkoitus on, että tässä vain seistäisiin syömässä ja ruokalevolle
siirryttäisiin takavasemmalle.  Tämä vähemmän kuiviketta sisältävä
lanta tehoaa kasvimaalla huonosti palaneenakin (=kompostoituneena).
Runsas olki tai kutterin puru kuluttavat hajoamiseensa niin paljon
typpeä, että sitä ei kasveille enää riitäkään. Turve ei vie voimia siinä
määrin  ja lisäksi kuivittaa hyvin. Olki on kyllä lehmien alla kivemman
näköistä. Kasvimaaharavan piikeissä en siitä erityisemmin pidä. 

Homma meni ajoituksen puolesta noin sataprosenttisesti pieleen, sillä kaikkien näiden operaatioiden jälkeen tuli sitten sade. Ja muutamien seuraavienkin päivien sateet. Äestetty tai jyrsitty maa ei kovin äkkiä kuivu. Peltoviljelyssä pitäisi siis päästä kylvämään kohta, kun maa on saatu kylvökuntoon. Märkä maa tiivistyy koneiden alla ja lisäksi se tukkii piikit, vantaat, varpajyrät, mitä nyt missäkin koneessa on. Traktorien kellumattomuudestakin on helppo vakuuttua märällä pellolla.

Kasvimaatasolla ongelma ei ole niin paha. Emännällä on akselipaino kansanterveyslaitoksen hyväksymissä rajoissa, joten maan tiivistyminen ei uhkaa maaperän vesitaloutta tai juuristojen kasvumahdollisuuksia. Kylvöalusta ei enää ollut ihan optimaalinen, mutta eipähän myöskään tarvinnut kastella niin paljon.

Parikymmentä vuotta sitten ylioppilaslakin lipan auringonsuojaominaisuuksien vajavaisuus tuli testattua Ullanlinnanmäen auringon alla. Naamaa saattoi kuumottaa piknikkipäivän jälkeen. Sama aurinko paistaa täällä sata kilometriä pohjoisempanankin, joten emäntä vaihtoi suosiolla kylvötoihin samettilakin leveälieriseen kasvimaahattuun. Ei ole opintojen oheistoimintakaan mennyt hukkaan. Nyt ei nimittäin kuumota. Ja olihan se lakin värikin tietysti hiukan likaherkkä.

Päivän päähineet.