maanantai 31. elokuuta 2015

Jälkipuintia

Puffetin herkkuja
Talon väki ei pahemmin muistanut tapahtumassa valokuvailla. Vain oleelliseen keskittyvä puffettinuoriso sentään räpsäisi tämän yhden otoksen.  Valikoimissa ollut härkäpapumuffinssi samana aamuna poimitun mansikan kera. Nuoriso-osaston 5-vuotiaiden jaosto on koko vuoden puhunut luonnon päivästä "muffinssipäivänä". Taitaa olla edelleen sitä vain oleelliseen keskittymistä.
Päivä paistaa ja paistoi onneksi lauantainakin. Ei tarvinnut viimeistellä - käyttöönottamisesta puhumattakaan - suunnitelmabeetä luonnonpäivän puffetin ja kasvi-infon suhteen.

Monenlaista näpertelyä päivän järjestäminen vaati, mutta ihan mielekästä. Tuli nurkkiakin siivottua. Yksi ja toinen homma olisi jäänyt tekemättä, jos täällä oltaisiin vain omaksi ilokseen. Tottakai järjestämisellä on meille myös kaupallisia tavoitteita myyntituotteita, kun valikoimista löytyy.
Tunnistatko tuotteet ja kasvit?
Mitä mistäkin tulee? Miltä näyttävät kasvit ja niistä saatavat tuotteet? Esillä oli viljoja, erikoiskasveja, nurmikasveja ja kermaviilipurkkien uusiokäyttöä. Esittelykasvit olivat peräisin omilta ja naapurien pelloilta.
Tästä näkökulmasta tuntipalkka ei kuitenkaan päätä huimaa, mutta onneksi on muita korkealentoisia ja yleviä tavoitteita.
  • Kansanvalistus. Maatalous on nykyään turhan monelle aika outo juttu ja tässä on tilaisuus tehdä asioita tunnetuksi. Ihminen, joka tuntee maataloutta - ja maanviljelijöitä - on toivottavasti kiinnostuneempi siitä, mitä syö. Se lienee pitkällä tähtäimellä suomalaisen maanviljelijän etu.
    Kyyttölaumaa tervehtimässä
    Biotooppikierrokselta palaavaa yleisöä. Isäntä on huikannut lähilaitumella päivystäneen lehmälauman tervehtimään vierailijoita. Toinen seurue hännysteli kulkijoita biotoopin puolella. Omat kamerat siis lomailivat, mutta tämä ja edellinen kuva ovat päivän pyörityksessä ystävällisesti auttaneelta ystävältämme. Hänelle myös kiitokset!
  • Kotiseututoiminta. Jos ajattelee, että paikkakunnalla pitäisi olla enemmän toimintaa ja elämää, asian eteen voi tehdä jotain itsekin. Järjestämisen lisäksi erittäin tarpeellista on osallistuminen. Tässä siis vielä kiitokset niille kaikille, jotka tulivat vaikka lehmät, viljelykasvit tai talonväki olivat tuttu juttu.
  • Lasten kasvatus. Nuorisolle pitää tarjota virikkeitä ja kehittäviä harrastuksia. Kahvin kaato läikyttämättä, ystävällisesti hymyillen samalla vaihtorahasummaa laskien on varmaan hyödyllinen harjoitus tulevaa työelämää tai dementian ehkäisyä ajatellen. Puffetin tekinisen toteutuksen suunnittelu laskettaneen eduksi sekin. Ilman käytettävissä ollutta lapsityövoimaa päivän järjestelykynnys olisi ollut korkeammalla.
Siinä tulikin jo kolme pointtia - yleishyödyllistä sellaista. Mielenkiintoisista keskusteluista vierailijoiden kanssa oli lisäksi meille iloa ihan yksityishenkilöinä.

torstai 27. elokuuta 2015

Luonnonpäivää pukkaa

Talossa valmistaudutaan lauantaiseen avoimien ovien tilaisuuteen. Tänään pihaa kalustettiin vastaanottokuntoon. Biotooppikierrosten lisäksi tarjontaan kuuluu myös puffetti. Jos vaikka joku pitää turvallisempana tutustua kyyttöihin kahvikupin ääressä kuulopuheita seuraten.
Nämä penkit ovat uransa aika kalustaneet mm. lasten
taidekoulun tiloja. Ilmeinen selitys uniikkikuvioinnille.

Kalustamisen tekee mahdolliseksi Suomen yleisin navettatyyppi - sekalaisella romppeella täytetty parsinavetta. Navetassa lypsettiin lehmiä viimeisen kerran alkuvuodesta 2000 ja sen jälkeen pääosa navettakalusteista on myyty pois. Tilalle on tullut kaikkea, mikä ei ole muualle mahtunut tai mistä on arveltu, että tätä saattaa joskus tarvita. Tai on muuten vaan pelastettu jotain käyttökelpoisen oloista tuttavan kaatopaikkakuormasta. Näin sisustettuja navetoita on Suomessa aika paljon.

Pyörillä pääsee. Käytetyn kuljetusliikkeen työmotivaatiossa ei ollut valittamista.
Tällä kertaa tästä keskusvarastosta pengottiin siis esiin pöytiä ja penkkejä sekä pyyhittiin niistä pölyjä vähemmäksi.

lauantai 22. elokuuta 2015

Mansikka-aikaa

Mansikkamaa istutettiin kesäkuun alussa, joten mansikan makuun päästiin vasta heinäkuun loppupuolella. Sen jälkeen makua on sitten riittänyt - isoille, pienille ja pakastimelle. Myöhäisen mansikka-ajan hyvä puoli oli mustikoiden samanaikainen kypsyminen. Hyvä puoli, jos ei poimintakiirettä ota huomioon. Räkättirastaat - tuttavallisemmin räksät - häipyivät pihamarjojen kimpusta mustikkametsään samoihin aikoihin, kun mansikoita alettiin noukkia. Hyvänä indikaationa tästä olivat pitkin maita ja mantuja pläjähtäneet siniset linnunkakat.
Näköala puumajasta. Männyn oksassa näkyvä mötikkä on
räkättirastaan pesä. Pesässä oli alkukesästä poikaset, joiden
varttumisesta puumajan henkilökunta huolellisesti raportoi.
Mansikkamaa häämöttää takana, joten pesäpaikan valinnassa
on ollut ammattilainen asialla.

Mansikansyöntitavoitteet ovat edenneet loistavasti - aamuisin kauhallinen puuroa ja sen päälle kolme, neljä kauhallista mansikoita.
Lastenkasvatukselliset tavoitteetkin ovat kohtuullisella tasolla. Aikuisiakin on silti penkkien välissä kontannut.

Miten niin paita märkä? Porkkana- ja kaalimaalle viritettiin
sadettaja. Osa roiskeista ulottui mansikkamaan puolelle ja
paikallisista sadekuuroistahan riitti riemua.
Mansikat ovat kolmea eri lajiketta: aikaisin nimeltään Rumba, seuraava Polka ja myöhäisin Malviina, jonka satokausi taitaa nyt olla jälkipuoliskollaan. Rumbia ja Polkiakin vielä sieltä täältä löytyy. Tosi makeita, kuten kauden viimeiset mansikat usein ovat. Pieniä kylläkin. Toivottavasti ensi suvena on jäljellä yhtä monta lajiketta, eikä talvi ota omiaan - tai siis meidän omiamme. Nyt lajikevalinta tuntuu siinä mielessä onnistuneelta, että myöhäisin valmistui lähes kokonaan eri aikaan kahden aikaisemman kanssa. Tuoretta mansikkaa riittää pidempään, eikä ole poimijoilla, pakastimella tai hillokattiloilla niin hoppu.
Mitäköhän tämän mansikan korvien välissä on liikkunut? Ovatko siemenet ruvenneet itämään samantien vai onko mansikoillakin joku tuulenpesäsieni? Täytyy ottaa selvää.

maanantai 17. elokuuta 2015

Markkinoilla

Viikonloppuna hankimme uusia kokemuksia. Maistatimme lapsityövoimalla teetettyjä kyyttölihapullia ja hampunsiemenleipää Knehtilän luomutilan elomarkkinoilla. Tavoitteena saada ihmiset viemään  Kuura ja Kolpakko kotiinsa. Jäisenä noin kilon paketeissa. Höysteeksi kaupiteltiin viljelemäämme öljyhamppua ja härkäpapua. Voi ne tietysti erikseenkin syödä.
Kyyttösonneja laitumen laidalla
Kolpakko etualalla. Kuura on takaa kurkkiva tumma poika. Nimi ja ulkonäkö eivät oikein korreloi. Kuuran emä oli  nimeltään Viima, joten k-vuonna syntyneelle vasikalle nimi oli väristä huolimatta ihan kohdallaan.
Kuuraa sekä pakastimen sisällä että ohuita läikkiä seinilläkin.
Ensimmäisestä selviää syömällä jälkimmäisen joutuu joskus
raaputtamaan pois.
Sisäinen myyntitykkini ei ehkä aivan vielä löytynyt, mutta uusia koteja kavereille onneksi löytyi. Vielä on kuitenkin jäljellä. Lihaa on nyt Knehtilässä vakimyynnissä puodin aukioloaikoina.


Pakastettua kyytönlihaa
Pakkauksiin on lopultakin teetetty omat etiketit. Viimevaiheessa
etiketin teko viivästyi mm. kuntaliitoksen takia. Hämeenkoski
liittyy ensi vuoden alusta naapurikunta Hollolaan. Etiketissä on
elintarvikelain mukaan oltava osoite. Vanhatie kuuluu molempien
kuntien valikoimiin , joten ennen kuin uskalsimme teettää
etiketin, oli odotettava varmistusta siitä, kumpi Vanhatie
muuttaa nimeään liitoksen yhteydessä. Painosmäärät
ovat pientuotantoon nähden sen verran suuret, että etikettien
olisi syytä olla kelvollisia pidemmän aikaa. Etiketin taiteellinen puoli
on opiskelukavereiden käsialaa. Agronomin koulutuksella siis.
Edellisellä viikolla sonnipojille tarjottiin kylmä kyyti leikkaamon pakastehuoneista vähän ahtaampiin tiloihin. Tässä vaiheessa ei eläinsuojelulain tilavaatimuksia enää tarvitse huomioida, vaan voidaan tyytyä säästämään sähköä pakkaamalla pakastin mahdollisimman tiiviisti.

tiistai 11. elokuuta 2015

Julkisia ojia

Sinimailanen on maailman mittakaavassa merkittävä rehukasvi, Suomessa kuitenkin melko vähän viljelty. Mailanen ottaa kosteudesta nokkiinsa ja sen kyllä tällä lohkolla tänä kesänä huomaa. Mailaskasvusto julkituo salaojan paikan ilman karttojakin. Muilta kohdin mailanen on hävinnyt. Kuva elokuun alusta.
Sinimailanen - apilan sukua. Rehukasvi - ihmisravinnoksi
sitä käytetään paljon varheisemmassa vaiheessa eli ituna. Salaojan
kohdalla kasvusto on 70-senttistä. Lohkolta on aikaisemmin
kesällä tehty kuiva heinä.
Suuressa maailmassa normaalitilanne on se, että pellolle johdetaan vettä kastelua varten. Suomessa normaalia taas on ojittaa viljelymaat ylimääräisen märkyyden ohjaamiseksi pois pelloilta. Tasan ei käy onnenlahjat tai jotain sen tapaista.

Ennen vanhaan ojat olivat kaikki avo-ojia, jolloin ojien kohdat olivat tietysti pois potentiaalisesta viljelyalasta. Näitä tiheässä olevia ojia kutsutaan sarkaojiksi. Ojien väliset alueet ovat tietysti sarkoja. Sarkaojitettua peltoa enää harvemmin täällä näkee, mutta maantiellä muinaiset ojat paikoin huomaa. Peltoaukean halkova, ojitussuuntaan poikittain tehty asfalttitie saattaa edelleen pompauttaa autoa aina vanhan ojan paikan kohdalla. Vielä nyt vuosikymmenten päästä.

Salaojaremontin yhteydessä esiin tullut
vanha lautaputki. Puisten putkien jälkeen
vuoroon tuli tiili ja nykyään käytetään
muoviputkia.
Ukin kaivurointijälkeä. Tästä ojasta ei keväisessä salaojanhuuhteluoperaatiossa
 mennyt huuhteluletku läpi ja myöhemmin tukkoisuuden huomasi myös
siitä, että pelto ei kuivunut koneita kunnolla kantavaksi. Yläkuvan lautaputki
paljastui tästä salaojakartan mukaisesta paikasta. Salaoja korjataan, kunhan
tämä tilapäinen avo-oja on ensin kuivattanut ympäristön koneita kantavaksi.
Lentävä matto -sovitteiset maatalouskoneet puuttuvat edelleen markkinoilta.
Salaoja on maahan asennettu putki, jonkan ympärillä on sopivan läpäisevää "salaojasantaa".Pinnalla on peltomaa. Varsinkin märissä oloissa ojanpaikat kuitenkin näkyvät, yleensä parempana kasvuna. Salaojat kaivetaan nimestä huolimatta salailematta ja päivänvalossa. sillä sulan maan aikaan päivät ovat voittopuolisesti pitkiä. Salaisuus on siinäkin mielessä etäinen käsite, että lähes kaikista ojituksista pitää nykyään ilmoittaa ely-keskukseen 60 vuorokautta ennen operaatiota. Vähäisestä kunnostuksesta ei tarvitse ilmoittaa paitsi, jos oja sattuu olemaan pohjavesialueella. Viereisen kuvan ojasta on pohjavesialueen puolelle muutama kymmenen metriä. Onneksi tukkeutunut oli tämä eikä vastapäinen oja. Muuten korjaamaan pääsyä olisi voinut jouta pari kuukautta odottelemaan.



keskiviikko 5. elokuuta 2015

Tavataan pullossa

Näköala puimurin ratin takaa. Vaihtelua kuvaan tuovat satunnaiset
saunakukkapesäkkeet, mutta tällä lohkolla oli siinä suhteessa miellyttävän
yksitoikkoista.
Rypsin puinti jatkui tänään. Eilen tankkiin saatiin kärrykuormallinen pieniä tumma siemeniä. Huomenna saattaa tulla tauko sateen vuoksi. Puimuri ei toimi märässä kasvustossa. Lisäksi tuuli kuivaa siemeniä paljon edullisemmin kuin kuivuri. Sateen loppuminen ei siis riitä puintikeliksi, vaan kasvuston on myös ehdittävä kuivua. Samaten tietysti pellon, ettei puimurin massa urita kasvien pehmeää petiä. Tähän aikaan kesästä kuivumiskelejä vielä yleensä on, mutta syksyn edetessä kaste viipyy yleensä pitempään ja tulee aikaisemmin.
Eilinen rypsikuorma saunakaveria odottamassa. Suurin osa Suomen
kuivaamoista kuivaa jyvät ja siemenet lämpimällä ilmalla. Kuivumisen
lisäksi tuotteen hygieeninen laatu paranee. Kärryllisellä ei kuitenkaan kuivuria
vielä täytä. Kärryn pohjalle on viritelty ritilät ja etuosaan puhallin, joka
puhkuu ilmaa kuorman läpi. Näin kostea siemen ei lähde lämpenemään
(= kompostoitumaan). Nämäkin siemenet pyöräytetään kuivurissa, kunhan
on saatu riittävä määrä puiduksi. Erä kuivahtaa hieman ja
kuivurin esipuhdistaja poistaa suurimman osan roskista.


Edessä terveellinen tulevaisuus. Näiden siementen ura jatkuu
aikanaan kylmäpuristettuna Virgino luomurypsiöljynä.
Löytyy marketin hyllystä
Rypsillä tavoitellaan 9 % kosteutta. Märkä siemen ei  säily. Suomen oloissa satoa joutuu yleensä kuivaamaan. Nyt puintikosteus oli mittarin mukaan 11 %. Kuivana kesänä kosteus saattaa jo pellolla olla tuon yhdeksän prosentin alle. Sekään ei ole toivottavaa, vaikka siemen säilyykin. Öljy ei nimittäin puristettaessa irtoa niin hyvin kuivasta siemenestä.
Päivän ohjelmaan kuului myös sääntömääräinen vuosittainen luomutarkastus. Tietysti puintisään aikaan. Tällä mappimäärällä selvittiin.


tiistai 4. elokuuta 2015

Linnunsiemeniä

Tässä otetaan rypsistä mittaa. Verrokki on kokoa M.
Tulevan vuoden rypsimaita on valmisteltu kylvöön ja ensimmäinen palanen on jo kylvettykin. Toisen lohkon juolavehnät saavat vielä jatkokurituksen juolannostimella, joten sen kylvö saa odottaa. Nyt on hiukan parempaa juolavehnänkuivatussäätäkin tarjolla - ainakin ennusteissa.

Puimurikin starttasi tänään. Aloitettiin peräkyliltä valmiimmasta rypsipellosta. Eilen illalla kierreltiin katselemassa ja arvioimassa kasvustojen valmiutta ja rikkakasvitilannetta. Ensimmäisessä lajissa erot olivat melko pieniä, jälkimmäisessä valitettavasti eivät. Tai vielä valitettavampaa olisi tietysti ollut, jos eroja ei olisi ollut ja kaikki lohkot olisivat olleet biodiversiteettikeitaita.

Satotappioita oli parilla lohkolla valitettavasti jo kertynyt. Tappion aiheuttajiksi epäillään kaksisiipisiä nokkalintuja. Poissa silmistä -lohkoilla tarkempi lajinmäärittely jääköön tällä kertaa.
Tyhjennettyjä lituja näkyy erityisesti korsien yläosissa.
Rypsin siemenet maittavat linnuille ja lituja oli käyty putsaamassa parempiin nokkiin. Litu tarkoittaa siis ristikukkaisen kasvin siemenet sisältävää "palkoa".Tuotettaessa "omega-munia" kanoille annetaan pellavan tai camelinan siementä parantamaan munan rasvahappokoostumusta. Rypsi ei ole aivan yhtä tehokasta, eivätkä nämä siipiveikot enää tällä kaudella kauheasti taida munia. Ei siis vaikutusta linnunpoikasten veriarvoihin.