Menolippu

Mitenkä saadaan sonni teuraaksi? Ensin tietysti tarkistetaan, että korvissa on riittävästi koristeita. Sen jälkeen voi kutsua teuraskujetuksen ja ruveta etsimään ja täyttämään papereita.
Kuvassa ketjuinformaatiolomake ja eläinten rekisteröintikortit. Ketjuinformaation on voi periaatteesa täyttää myös sähköisesti. Eläimiä ei voida purkaa teurastamolla autosta, mikäli lomakkeen tiedot eivät ole saapuneet. Kuljettaja haluaa siis paperilomakkeen mukaansa siltä varalta, että teurastamon päässä internetyhteys on kahvitauolla tms. Sellaista nimittäin sattuu.

Luomusonnin liikkeet vaativat enemmän paperia. Ensin
ely-keskuksen vakuutus siitä, että meitä valvotaan kaikilta
mahdollisilta  tuotantosuunnilta. Tässä ensimmäinen puoli k.o.
lomakkeesta.

Ja tässä jälkimmänen puoli. Luomutarkastuspöytäkirjan
sivuja plärätessämme emme huomanneet, että tuotelistassa
oli eläinryhmistä lueteltu vain siitossonni, lihahieho ja
emolehmä. Teurassonnit olivat unohtuneet mainita. Nyt kyydin
saaneista vain yhdellä oli takana siitossonnin ura.
Ovatkohan ne kaksi muuta luomua?

Matka etelään kolmelle. Tänään lastattiin teurassonneja. Menolippu oli varattu vanhalle siitossonnille sekä parille parivuotiaalle sorkkailijalle. Vanha siitossonnimme oli kyytöksi kohtuullisen maitoatuottavaa sukua ja eräillä tuttavillamme olisi ollut kiinnostusta ottaa kaveri uusiokäyttöön. Uran päättymisen ratkaisi kuitenkin viimetalvinen korvamerkkioperaatio. Aikaisemmin tuttavallinen ja rapsutuksille perso Hetken Hurmio otti selvästi nokkiinsa - vai pitäisikö sanoa turpiinsa - tästä operaatiosta, josta emme kyllä itsekään erityisemmin pitäneet. Suhtautuminen ihmisiin muuttui aivan selvästi kielteisemmäksi. Karsinassa ollessa tuli tarkkailtua kaverin liikkeitä aivan toiseen malliin kuin ennen korvamerkitystä. Talonväen työturvallisuus edellyttää siitossonnilta ihmismyönteisyyttä.

Sitten vielä tämä oma vakuutuksemme, että k.o.
eläimet - tunnuksilla yksilöityinä tietenkin - ovat
luomuaehtojen mukaisia.

Sonnit laidunsivat lastauksen kannalta hankalimmalla mahdollisella lohkolla. Noutaja autoineen saapuu halliin. Poikien kesäleiri taas sijaitsi parin laidunlohkon ja yhden puron takana. Päivän kuntolenkki tehtiin siis tänään turvasaappaissa korsien seassa. Ensin juoksutettiin sisälle 15 innokkainta. Yksi kolmesta kaivatusta oli tietenkin asemiin päivystämään jääneiden joukossa, joten seuraava lähtö otettiin laitumen perältä. Kolme patoihin valittua lajiteltiin hallissa erilleen ja sen jälkeen hölkättiin jäljelle jääneen seurueen kera takaisin puron taakse. Matka meni muuten hienosti, mutta viimeisellä veräjällä Karjala - Aunuksen poika - otti suunnan vasempaan kohti väärää lohkoa. "Karjala takaisin!", emännän kehoitus ei aivan riittänyt, vaan kehoitusta joutui tehostamaan spurttaamalla suunnannäyttäjäksi turvan etupuolelle. Nyt ollaan kuitenkin kotilaitumella.

Tautia liikkeellä

Härkäpavun kukka on valko-musta. Lehdissä näkyvät pilkut ovat
suklaa(väristä päätellen maitosuklaa)laikkua.

Tässä vaiheessa kesää härkäpavun viljelystä selviää haistelemalla.  Kukkivan härkäpavun haju on aika voimakas. On kai syytä ollakin, että pölyttäjät osaavat perille, sillä varsinaisesta väriloistosta ei voi puhua. Tämän vuotisista papulohkoista lähimmälle hajurakoa asuinrakennukselta kertyy parisataa metriä, joten täysin turtuneita tuulenhalkojamme eivät ole.

Pari alinta palkoa. Huipulla ollaan selvästi pienempiä.

Ensimmäiset kukat muodostuvat kasvin alaosaan ja siitä kukkiminen etenne taivasta kohti kesän vanhetessa. Ensimmäiset palot muodostuvat ensimmäisiin kukkiin ja, mikäli ilmasto ja terveys antaisivat myöden, palkoja putkahtelisi varmaan vielä joulunakin. Onneksi eivät anna. Puiminen onnistuu vasta, kun palot ovat tuleentuneet. Tasalaatuisen sadon saamiseksi kaiken olisi oltava tuleentunutta. Pelastus tilanteeseen on suklaalaikku. Tauti, joka aikanaan ränsistyttää kasvuston tosi rumaksi, mutta lehdistön kuoltua palkojen on pakko alkaa tuleentua, jolloin sato valmistuu. Jos huonosti käy epidemia iskee liian aikaisin ja sato jää pieneksi, koska ilman vihreää lehdistöä (keltainen lehdistö ei ole papupelloilla saanut läppärin sijaa, vaihtoehdot ovat vihreä ja ruskea) ei ole kasvuakaan.

Multauskalusto lepäämässä päivän ponnistusten jäljiltä.

Päivän ajankohtaistoimitus oli tänään perunan multaus. Istutuskoneesta otetaan istutusosat pois, jolloin jäljellejäävillä "nokilla" nostetaan multaa kasvien tyville. Rikkaruohot peittyvät ja mukulat pysyvät paremmin valolta suojassa. Melanooma tai punaiseksi palaminen ei perunaa uhkaa. Valo tekee perunat vihreiksi ja niihin muodostuu myrkyllistä solaniinia ja pahaa makua.

Multain nostaa vaon pohjalta multaa kasvin tyville.

Ja valkokukkainen Nicola.

Violettikukkainen Blue Congo. Perunatkin ovat
läpeensä violetteja.

Kesätuoksahduksia

Ensimmäinen erä heinän korsia saatiin paketoitua. Toista odotellaan. Toisen sadon saamiseksi paalattuja lohkoja on tämä viikko lannoitettu - sanan varsinaisessa merkityksessä. Lietevaunu multaimineen on kiitänyt (reilua neljääkymppiä) pitkin kyliä. Tavanomaisessa viljelyssä tämä vaihe olisi ollut huomattavasti nopeampi ja kevyempi ja vaikutukset olisivat näkyneet lannoitefirmojen liikevaihdossa. Luomuviljelyssä massat ovat suurempia, sillä apulannan sijasta operoidaan vain aidolla tavaralla. Euroja ohjaututuu siten enemmän polttoaineeseen sekä kalustoon ja sen kunnossa pitoon.

Rengasrikko maanantain viimeisellä kuormalla. Aika täydellinen sellainen. Tie poikki, mutta naapurin pihan kohdalta niin, että ohi pyrkivä liikenne pystyi kiertämään tukoksen pihan kautta. Toinen naapuri taas oli juuri lähdössä omiin rengasoperaatioihinsa, joten hänellä oli paikalle tullessaan tarpeelliset työkalut valmiiksi mukana. Sopiva vaihtorengaskin löytyi, joten kuorma päästiin tyhjentämään, kalusto saatiin kotiin ja rengas paikkaukseen. Täydellisyydestä puuttui lähinnä se, että rikko olisi tapahtunut tyhjällä kuormalla. 

Lietelanta ei varastossa ole tasakoosteista. Naudanlannassa kiinteämpi osa kelluu pinnalla ja muodostaa kuoren. Sianlannassa taas pintakerros on kaikkein vetelintä. Tästä syystä säiliötä täytyy sekoittaa ennen lannanlevitystä. Tämä on työn haisevin vaihe. Multaimella levitettäessä varsinaisen levityksen aiheuttamat hajut ovat melko vähäiset. Nyt saatiin lisäksi useimpina päivinä sopivasti sadekuuro painamaan mahdolliset tuulahdukset maan rakoon. Konekuskin haalareihin haju kyllä tarttuu. Pelloillemme levitetään naapuritiloilta vastaanotettua naudan ja sian lantaa.  Naulakkoon tai portaille jätetyt haalarit ohittaessaan ei jää epäselväksi, onko isäntä jo tullut kotiin ja  kumpi laji on sinä päivänä ollut työn alla. Lannoituksen lisäksi osaa lohkoista on pöllytetty juolannostimella tarkoituksena valmistella maa syysrypsin kylvöön.

Pari tyttöä kävi sonnioperaation jälkeen laitumen nurkassa
metsämansikkajahdissa. Laidunnus poistaa varjostavaa
heinikkoa, jolloin metsämansikka-apajat paranevat.
Kuvan osoittamalla lajintunnistuksella metsästyskortti
olisi kyllä jäänyt saamatta.

Heinäkuun piti olla töitten puolesta vähän leppoisampi kuukausi. Viileä toukokuu ja sadejaksot ovat kuitenkin jättäneet meidät ajastamme jälkeen ja koneen pörinää on piisannut yllin kyllin tällekin kuulle. Lisäksi tälle päivälle ilmaantui ylimääräinen operaatio, kun muutaman lehmärouvan seurana ollut Laiha-Lohtu-sonni oli omatoimisesti vaihtanut hieman suurempaan porukkaan. Uudelleenjärjestelyyn lähdettiin leikki-ikäisestä vaariin -joukkueella ja nyt poika on palautettu alkuperäiseen seurueeseen. Toivottavasti myös pysyy siellä. Kaverin adoptoineet mammat nimittäin huutelevat pojan perään.

"Ketun"lenkki

Otsikon lenkki tehtiin turvasaappaissa. Naapurimme istui aamulla kaikessa rauhassa kahvikuppinsa ääressä katsellen puutarhaansa. Mikäs tuolla, aika iso kettu vai... Sitten hän soitti meille ja tiedotti omenapuun ympärillä pyörivästä sonnista.

Pari tyttöä hereille, saappaat jalkaan, ohjaamiseen soveltuva risu pihasta käsiin ja naapurin pihaan. Kukas muu se siellä pasteerasi kuin Kolpakko, joka toukokuisen yöjuoksun jälkeen kunnostautui olemalla vuorokauden verran kateissa. Kiertelin silloin huhuilemassa Kolpakkoa pitkin lähimetsiä, mutta ei näkynyt kolpakoita sen paremmin kuin tuoppejakaan. Seuraavana päivänä kaveri kumminkin ilmestyi muitten seuraan.

Pojat olivat ilmeisesti nahistelleet aidan tuntumassa, mistä aita oli kärsinyt niin, että ulkopuolellekin oli helppo eksyä. Jonkun pukarin nilkoissa oli kulkeutunut viitisenkymmentä metriä aitalankaa keskelle laidunta. Kolpakolle osoitettiin paluureitti, aita korjattiin ja palattiin kotiin. Tässä vaiheessa toinen hälytetyistä tytöistäkin heräsi.

Punajuuria on kuvan molemmissa laidoissa, vaikkei sitä ehkä
heti huomaa. Kai ne punajuuretkin olivat parissa viikossa
kasvaneet, mutta savikoiden ja valvattien kasvun huomaa
paremmin.

Tämän onnistuneen operaation jälkeen keskityimme lepäämään laakereillamme: isäntä traktorin kopissa naapurikylän puolella, emäntä ja nuoriso kotinurkissa. Laakerit lakkasivat kuitenkin lytistymästä melko pian, kun toinen naapuri informoi peltoaan pitkin naapuripitäjään päin suunnistavasta nautaeläinseurueesta. Tämäkin hälytys sujui yllättävän näppärästi ja vihreämpään ruohoon tutustunut seurue palasi omalle puolelle.

Myönteisiin muutoksiin kuului salaatinkerien pyöristyminen.
Viime vuosina näitä on saatu jo juhannukseksi,
mutta nyt on lämpösummaa kertynyt niukemmin.

Harrastusten pariin ei viimeisten parin viikon aikana ole ehditty. Tai siis aikuiset eivät ole ehtineet, pallon pelaajat ovat kyllä käyneet palloilemassa. Aamun juoksuharjoitukset kelpasivat kitkennän verryttelyksi. Tänään ehdittiin nimittäin kurkkaamaan kasvimaalle, muutenkin kuin salaatin ja retiisin haun merkeissä. Kaikenlaista oli tapahtunut ja kaikkia muutoksia ei voi luokitella myönteisiksi.

Paikallisella maissinviljelijällä (9 v.) rikkakasvitilanne on hallinnassa. Kitkentätyömaalla on oltu silloinkin, kun se ei ole aivan välttämätöntä. Onpahan ollut pienempi riski joutua kutsutuksi muihin töihin.

Talven varalle

Apila katkeaa.

Tältä taas näyttää apilattomassa pellossa.

Talvivarastoja kerätään sekä omalle karjalle, että parin naapurin polleille.

Helppoa kuin heinänteko. Tai sitten ei. Täkäläisessä ilmastossa ensimmäinen vaikeus tulee arvottaessa niittoajankohtaa.

Niittäminen aloitettiin suotuisten ennusteiden merkeissä viime sunnuntaina. Kuiva heinä vaatisi neljän päivän poudan. Valitettavasti sunnuntain ja tiistain 28 millin ukkoskuuron välille mahtui tämän vuoden kalenterissa vain kaksi päivää. Onneksi kaikkea ei ollut kaadettu samalla kertaa.

Niittämisen jälkeen heinät pöyhitään levälleen pitkin peltoa. Niistä käännellään muutamaan kertaan aina kosteampi puoli ylös tuulen armoille, jotta kuivuminen nopeutuisi.
Muinoin "helpossa heinän teossa" ollut heinäväki pystyi rikkomaan lähinnä oman selkänsä.

Vispilät pyörimässä. Hyvän sään aikana heinät käännellään pöyhimellä pari kertaa päivässä.

Tältä näyttää pöyhimen edessä. Mistähän kohtaa sitä edellisellä ajolla mentiin? Kehittynyt kehitys on tätä hommaa helpottanut. Paikannin näyttää, mistä mennä ja ohjaa suoralla puolestasi. Kaksinkertaista ajoa ei tule, joten polttoainetta ja työaikaa säästyy.

Nykymenetelmillä ammattitaidoton saisi rikki paljon muutakin, sillä kalustoa on liikenteessä runsaasti. Onneksi läheskään kaikki ei ole omaa. Urakointi, vuokrakoneet ja osaomistukset tekevät lystistä siedettävämmän hintaista. Ja ehkä sitä lystiäkin on enemmän, kuin talossa olevan 1960-luvun pikkupaalaimen toimintakunnon ylläpidossa.


Riittävästi kuivuneet korret karhotetaan, eli muotoillaan leveämmältä alueelta kerätyiksi jonoiksi pellolle. Näin paalaustraktori selviää lyhyemmällä ajolla. Työ nopeutuu ja vältetään pellon tiivistymistä.

Koko alalta ei valitettasti sopivien säiden ja sääennusteiden puutteessa saatu kuivaa heinää. Osasta tehtiin säilöheinää, joka muovitettiin tuubikäärijällä.

Karhotin kuljetusasennossa. Korsia kasautuu yhdeksän metrin leveydeltä.

Paalinpyörittäjä karheella.

Paalit kerätään lastaamista varten suurempiin eriin. Tästä ne nostellaan isomman traktorin etukuormaajalla lavetille. Painavammalla traktorilla ei siten tarvitse ajella niin paljon pellolla. Tämän paripyöräisen kaverin pintapaine on aika vaatimaton, vaikka työn aikana emäntä eväineen istui kopissa lisäpainona. Paalit viedään lähemmäs käyttöpaikkaa käärittäväksi. Näin niitä ei tarvitse ajella talven liukkailla tai aurata reittejä paalikuljetuksille. Tämänhetkinen työmäärä tietysti kasvaa.

Tästä se alkaa. Makkara liukuu vähitellen rullia pitkin maahan.

Makkaramestarin työ voiton puolella.

Vaihtoehto kuivalle heinälle on siis säilörehu, jonka teossa selviäisi lyhyemmällä poudalla. Yritämme kuitenkin työn ja muovin säästön vuoksi selvitä paaleja käärimättä, koska kuville paaleille on käytettävissä jonkin verran katonalustilaa. Paalien paketointi, siis muoviin kääriminen, ei valitettavasti ole ilmaista lystiä, joten sitä yritetään välttää, mikäli ilmat vain antavat myöden.  

 Paalit asetellaan etukuormaajalla käärijän pöydälle, missä muovirulla pyörittelee ne pakettiin. Tässä menetelmässä muovin kulutus on paljon vähäisempi, kuin paketoitaessa jokainen pallo erikseen.