sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Mansikkaa

Katemuoviin tehtiin X-muotoiset reiät puukolla. Marjanviljelijöillä on nopeampiakin menetelmiä, mutta tässä mittakaavassa tämä rautakautinen teknologia oli riittävän nopea ja erittäin toimintavarma. Teroittamaan joutui kyllä aika usein. Veistellessä täytyi muistaa varoa muovin alla kulkevaa kasteluletkua. Kuvassa näkyvään mittatikkuun oli tehty tussilla merkit 40 sentin välein, jotta taimien etäisyydet saatin tasaisiksi. Muovin ruudut olivat 15-senttisiä,  niiden hyödyntäminen tällä taimivälillä olisi vaatinut jatkuvaa aivotyötä.
Mansikantaimia odoteltiin helatorstain alla. Olisi ollut koululaisilla paremmin aikaa osallistua työmaalle. Ne tulivat lopulta viime tiistaina, joten tällä viikolla aikani on mennyt tämän harrastustoiminnan piikkiin. Maatalouspuolella on omissa nurkissa härkäpapuja  rikkaäestetty toista kierrosta ja eläimiä vaihdettu lohkolta toiselle.

Koululaisilla oli luokkaretkeä, kevätjuhlaleipomista ja kevätjuhlaa, pallopelissä auki revenneitä polvia tms., mikä esti ehtimisen tai osallistumisen taimityömaalle. Lisäksi märän kevään seurauksena tavallisesti alkukuulle osuvat lietteen levitykset ajankohtaistuivat tällä viikolla, mikä piti isännän kiitelemässä ympäri kyliä lantakaluston kera. Lapsityövoimaa oli siis odotettua vähemmän käytettävissä. Lasten kasvatuksellisista tavoitteista joutui siten istutuksen osalta tinkimään.  Isäntä syö kaikkia marjalaatuja nurkumatta ja itseasiassa mansikkamaan laajennusajatus oli hänen, joten aikuiskasvatustavoitteita ei tässä asiassa ollut.
Tämä parta piti saada sojottamaan maan keskipistettä kohti, mutta maan sisässä. Lastalla aukaistiin kolo märkään multaan, taimi aseteltiin kohdalleen ja maa tiivistettiin ympäriltä. Mustuudestaan huolimatta muovi kiilteli niin, että olosuhteet olivat suuren osan aikaa turhankin loisteliaat. Pitkät hihat ja nenänvalkaisu (aurinkorasvalla) olivat tarpeen.

Aika sykkyrältä näyttää. Ämpärin pohjalla parikymmentä mansikan poikasta.
Työsuhde-etuna pääsi vastaanottamaan ohimarsseja. Pojille on tullut jano, joten purolle, mars.
Mansikkamaalla konttattiin  siis pääasiassa agronomin asiantuntemuksella, vaikka tehtävää oli ajateltu jakaa myös koululaisen pätevyyden omaaville. Perehdyin ensin "Mansikanviljely"-nimisen teoksen lukuun mansikan istutus. Tämän jälkeen harjoittelin 19 taimen koe-erällä. Lukumäärä sillä perusteella, että se oli yksi prosentti koko satsista. Tämän jälkeen näkemyksen vahvistamiseksi soitto auttavaan puhelimeen eli puutarhatieteitä lukeneelle opiskelukaverille, joka viljelee mansikkaa. Hän arveli selostukseni perusteella ettei käyttämäni menetelmä vaaranna taimien uraa mansikantuotannossa ja antoi vinkkejä sopivista työvälineistä. Tilasin ukilta ohjeiden mukaisen lastan ja jatkoin työtä - seuraavat päivät. Tänään tuli valmista, loppuvaiheessa mukaan ehti sentään muutakin henkilökuntaa.

Risaisesta lehdestä hiukan vasemmalle näkyvä vaaleankellanvihreä kohta on kasvupiste, josta uudet lehdet kasvavat. Kohta ei saa jäädä mullan alle. Tiistaina istutetut taimet ovat jo kasvattaneet ensimmäisen kolmilehdykkäisensä.
Lapsityövoimaakin sentään nähtiin, varsinkin pienempiä. Heidän vaikutuksensa työn etenemiseen tosin saattoi olla jopa negatiivinen, kun välillä täytyi käydä apumiehiä laastaroimassa. Täytetty kastelukannukin saattoi silloin tällöin itsestään tyhjentyä. Tässä kuitenkin tomerasti isosiskon apuna.




maanantai 25. toukokuuta 2015

Taimia ja oraita

Härkäpapu uransa alkuvaiheessa.
Ensimmäinen härkäpapulohko kylvettiin äitienpäivänä. Toissapäivänä pilkistivät lämpimimmistä kohdista ensimmäiset taimet. Eivät valitettavasti olleet lohkon ainoita vihertäjiä. Riippuu näkökulmasta, onko se muu kasvillisuus sitten toivottua biodiversiteettiä vai ei-toivottua rikkakasvistoa. Joka tapauksessa asiakkaamme - erään lypsykarjatilan lehmät - heruvat pavulla eivätkä sillä biodiversiteetillä. Rikkojen kimppuun on siis käyty mekaanisesti rikkaäkeen avulla. Koneen piikit nyppäsevät yksivuotiset siemenrikat irti, jolloin ne menettävät etumatkansa varsinaiseen viljelykasviin nähden. Ensimmäisen kuritus tuli kyllä jo ennen kylvöä, jolloin äestettäessä vauhtiin ehtineet pillikkeen alut saivat kyytiä.

Ei voi kehua, että rivit näkyisivät, mutta jokusen päivän päästä varmaan. Kuvauskohta on harjun reunasta, joten kiviä riittää.
Vajaa kuukausi sitten kylvetyn heinänorasta.
Kymmenen senttiä alempana oltaisiin
ruohonjuuritasolla. Oheislajistoakin riittää
kuten kuvasta näkyy.
Toisen papulohkolla äestämään pääsyä joutui märkyyden takia odottamaan. Tänään sekin työ kuitenkin onnistui, eivätkä pavutkaan olleet vielä taimella. Pelto oli kylvetty päivää myöhemmin ja paikka on hieman viileämpi, joten sirkkataimet muhivat vielä mullan alla.

Nurmia tihennettiin huhtikuun lopun täydennyskylvöillä. Tihentämisen lisäksi tarkoitus oli saada talven tai viime kasvukauden aikaisten vaurioiden aikaansaamat aukkopaikat vihreiksi. Kylvö tehtiin rikkaäkeellä pellon pintaan. Märän kevään positiivisena puolena voi todeta, että nämä kylvökset ovat orastuneet hyvin.

Se pienempi papumaa eli soijaplantaasi siirtyi tänään sisätiloista kasvihuoneeseen vahvistumaan. Itäneitä siemeniä on nyt kymmenkunta. Tässä mittakaavassa härkäpapu lienee varmempi valinta näläntorjuntaosastolle. 


keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Pojat pihalle

Kymmenkunta vuotta sitten tämä alue oli muutaman vuoden
laiduntamatta ja männikkö oli täyttä nokkos-vattupöpelikköä.
Nyt hiehot tai lehmät päästetään maastoon muutaman
kerran suvessa ja melkein on kuin golfkenttä.
Mitä nyt hiukan liukumiinoja.
Ruoho vihertää, mutta laidunten kuivumista on odoteltu. Odotellessa on kyllä aika kulunut, kun aitoja on viritelty käyttökuntoon ja korjailtu talven jäljiltä. Korjaamista on, sillä hirvien estejuoksutaidoissa on reilusti kohennettavaa. Lumi ja kaatuneet puutkin tekevät osansa. Nyt ovat langat kuitenkin oikealla korkeudella ja sähkö kulkee kautta linjan.

Viimeinen säilörehupaali meni alkuviikosta sonneille syöttöön, joten kauden alku oli paikallaan. Tarjoiltu kuivaheinä ei tuntunut poikia innostavan. Avoimen oven takana oli ruoho vihreämpää.

Lehmät ja hiehot ovat laiduntaneet jo toista viikkoa. Lehmät niityssä ja metsälaitumella, hiehot takapihoilla. Tänään pihalle päästettiin lopulta sonnitkin.

Sonnit hääḿöttävät mansikkamaan takana.
Upouuden mansikkamaan kanssa palattiin menneitten vuosisatojen umpiaitakauteen. Tuolloin kasvimaat oli aidattu ja karja käyskenteli sitten, missä parhaaksi näki. Mansikkamaata kiertää nyt hiukan tavallista laitumen seinää taajempi tolpparivistö ja lankojakin laitettiin kolme kappaletta. Periaattessa sonnit käyskentelvät siististi laitumella. Käytännössä kuitenkin rintama terhakkaita sonneja saattaa vaihtaa lohkoa eri reittiä kuin talonväki on suunnitellut. Vaikkapa mansikkamaan kautta, jos sillä kohdalla ollaan. Nyt se on ainakin tehty vaikeammaksi.

Pikkupoika katselemassa isojen poikien kisailua.
Laitumelle lasku on nykymaailmassa rauhallisempi tapahtuma kuin vaikkapa Koiramäen talossa. Entismaailman karjasuojat olivat nykyisiin verrattuna ahtaita, matalia ja pimeitä. Eläinten uloslaskuun liittyvä pöhkötys johtui paljolti ulkovalon aiheuttamasta sokaistumisesta pimeän talven jälkeen. Nykyrakennuksiin tulee luonnonvaloa paljon enemmän. Katonharja voi olla auki tai osa kattorakenteista on valoa läpäiseviä. Keinovalotkin hakkaavat päreiden polttamisen tai säästellen käytetyn hehkulampun mennen tullen.

Sonnien laitumelle opastaminen sujui täsmälleen arvailujen mukaan. Emäntä kävelee ja huhuilee edellä ja isäntä hoputtaa perästä. Tämän jälkeen haetaan kaksi viimeistä, Larja ja Kasi, jotka eivät yleensä millään tule pois karsinasta. Arvaus meni pieleen vain siltä osin, että näiden kahden ennalta arvatun kaverin lisäksi porukkaan oli liittynyt Laiha-Lohtu, taloon muutama viikko sitten tuotu siitossonnin alku. Miten olikin kaveri ajautunut huonoon seuraan heti alkuunsa.
Näköala parvekkeelta sonnilaitumelle.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Oma maa mansikkaa... ja vähän muutakin

Tätä voisi luonnehtia viritykseksi, mutta
saatiinpahan kelattua muovirulla auki.
Harrastusrintamalla odotellaan mansikantaimia. Viinimarjoja aamupuuron päälle kaatava nuoriso-osasto on toistuvasti tiedustellut, miksei ole useammin mansikoita. Niitä on yleensä kasvanut pari riviä, suurin osa on syöty jo kesällä. Ammattilaisten viljelmiltä on  poimittu vaihteleva määrä täydennystä.
Mansikkamuovin alle laitettiin kasteluletkut.
Säätyyppi työmaalla oli lieveäti ilmaistuna
vaihteleva. Epäoptimaalinen pukeutuminen
onnistui takuuvarmasti. Kunnon sadekuuroja
ja auringonpaisteita tuli molempia useampaan
otteeseen.

Nyt on kuitenkin mansikkamaata tulossa - riittävästi. Perjantaina asenneltiin muoveja penkkeihin kolmen sukupolven voimin. Penkintekokone saatiin hieman modifioimalla  vuosikymmeniä vanhaa perunanistutuskonetta. Perunanistutukseen se sitten taas palautetaan ennalleen.
Kasvimaan lannoitus käy tähän aikaan vuodesta
näppärästi. Lietesäiliössä on pinta sen verran
korkealla, että kastelukannun saa helposti
kurkotettua täyteen. Sitten vain lorottelemaan
kylvöalalle ja lopuksi tasoitus ja multaus haravalla.

Marjanviljelijä täyttäisi alallamme aika monta pakastinta. Talous- ja tekniikka-agronomin koulutuksesta seuraava satotasokorjaus tehdään kuitenkin alaspäin sen lisäksi, ettemme edes yritä tai osaa hyödyntää kaikkia ammattilaisten niksejä.

Nuoriso toivottavasti oppii, etteivät aamiaisen mausteet tule tyhjästä. Se ainakin on aikuisten kasvattava tavoite. Tosin arvelen, että marjarivien välissä konttaa täysi-ikäisiäkin sen mansikalle person lapsityövoiman lisäksi.
Raparperit kasvavat lietesäiliön penkassa - hajun voimalla arveli joku. Taustalla näkyvät hiehot
laiduntavat tällä hetkellä takapihoja. Raparperipiirakan saanti on kuitenkin turvattu eristämällä raparperimaa muutamalla pikatolpalla ja aitalangalla. Sonnit tekivät yhtenä kesänä selvää jälkeä, kun lanka oli päässyt löystymään.

Kasvimaan tekoakin on pikkuhiljaa jatkettu. Tämän päivän ohjelmassa oli juolavehnän juurten ja muiden rikkakasvien nyppimistä sekä eräiden juuresten ja pinaatin kylvö. Esitellessäni kasvimaan apumiehelle kasvuvauhtiin päässeen ukontataren tämä nuoriso-osaston rikkakasvitieteilijä kysyi heti, onko myös kiertotatarta jo kasvanut. Ei ollut kaveri turhaan päivystänyt edellisenä suven kitkentätyömailla.


maanantai 11. toukokuuta 2015

Papumaita

Näköala äkeelle ja äestysjäljelle.
Nokalle teipattu keltainen tikku tähdätään
edellisen ajokerran merkkiviivalle.
Näköala traktorin kopista taakse päin. Vasemmassa
reunassa varren päässä pyörivä lautanen
merkkaa ajolinjan seuraavaa vetoa varten.
Kosteata on ollut, mutta eilen ja tänään kuitenkin sääennuste huomioiden riittävän vähän liian kosteata. Varsinaiset kevätkylvöt ovat saaneet odottaa epätavallisen pitkään. Talon aikaisimmat peltolohkot ovat olleet nurmella. Lisäksi kasvussa on edellisvuonna kylvettyä syysrypsiä, joka onneksi on talvehtinut. Huhtikuun lopulla nurmille täydennyskylvettiin heinänsiementä tulevan kauden viherryksen tuuhentamiseksi. Eilen päästiin muillakin lohkoilla lopulta tositoimiin - äestämään ja kylvämään. Sama jatkui tänään, lopuksi vielä jyrättiin. Sitten onkin taas ennusteitten mukaan sateita tulossa. 

Mullan alle piilotettiin noin kymmenen sentin syvyyteen härkäpapua. Papu vaatii Suomen oloihin nähden melko pitkän kasvuajan, joten se pitäisi päästä kylvämään aikaisin. Taloon tuli viime syksynä uusi kylvökone - siis käytetty, mutta meille uusi. Edellinen kone oli jo varsin varttuneessa iässä, ja jos tätä oikein hyvin pidämme saatamme päästä sen kanssa eläkkeelle. Uusi kone on painavampi kuin edellinen, mistä on pavun kylvössä etua. Iso siemen pitäisi saada melko syvään ja se ei kevyellä koneella tahdo onnistua.

Koneen aivot. Tietotekniikkaa on traktorin kopissakin.
Tässä on juuri ohjelmoitu ajourat pois. Ajoura tarkoittaa
siemenetöntä riviä, joka jätetään ruiskutuksia varten.
Luomuviljelyssä ruiskua ei tarvita, vaan joka kohta yritetään
saada viljelyskasvin peittämäksi, jotta rikkakasveille
ei jää tilaa.
Itse kylvämään pääsy vaatii edeltäviä laskuharjoituksia. Kylvömäärä määritellään itävinä siemeninä neliömetrille. Tätä varten on määritettävä papujen itävyys sekä tuhannen siemenen paino (tsp). Näillä tiedoilla voidaan laskea hehtaarille tarvittava kilomäärä. Tämän jälkeen tehdään kulloisellakin siemenellä ns. kiertokoe. Kylvökoneesta syötetään siementä mittakaukaloon. Kaukaloon tullut siemenmäärä punnitaan. Koneen säätöjä muutetaan saadun tuloksen mukaan.

Tämä härkäpavuista. Biodiversiteetin varmistamiseksi olen kylvänyt taimikennoihin 72 soijapavun siementä, ruotsalaista lajiketta kasvimaalle. Viime vuonna itivät aika kehnosti. Kenno oli kasvihuoneessa ja toukokuussa tosi kylmää. Nyt kylvös on sisätiloissa, toivottavasti tulos on parempi.
Kylvökoneella vatsa tyhjänä.

Pavut maittoivat, takaisin pellolle siis. Lajitellut pavut oli
säkitetty  n. 800 kg suursäkkeihin. Enää ei kylväjä riko
selkäänsä kanniskelemalla 50 kilon säkkejä koneen päälle.
Nykyviljelijällä on edellytykset eläköityä edellisiä polvia
ehjempänä.

torstai 7. toukokuuta 2015

Tarpeellinen

Hei! Me ollaan 1-vuotiaita
rauduskoivun taimia.
Istutuskuokka.
Kiinalaisen sanonnan mukaan se, joka on istuttanut puun ei ole elänyt turhaan. Vapun alla pihaan tulleet vajaa kymmenen tuhatta rauduskoivun tainta saatiin eilen istutettua. Olemme siis täynnä tarpeellisuuden tunnetta. Mikäli korvistamme jotain pursuaa se lienee vaikun sijasta sitä tarpeellisuuden tunnetta ellei peräti elämän tarkoitusta.

Tästä lähdettiin. 50 kappaletta per pussi. Taimet säilytetään varjossa. Tässä
on kuusiaita vastapäätä, joten aurinko ei juurikaan osu. Taimien ollessa
vielä lehdettömiä, kosteus säilyy paremmin. Tarvittaessa kastellaan.
Nyt on seinusta tyhjä.
Taimi putkeen ja polkaisu lenkkipäiseen polkimeen. Putken
maahan isketty terävä pää aukeaa ja taimi putoaa putken
kärjen tekemään kuoppaan. Taimet istutetaan mättäisiin, jotta
ne saisivat etumatkaa tulevan kesän heinikkoon ja vatukkoon.
Mättään verran korkeammalla on myös hieman lämpimämpää
eikä märkyys vaivaa.
Putki nostetaan taimen ympäriltä.
Istuttamiseen käytetään joko pottiputkea tai kuokkaa. Ensimmäisellä työ käy ergonomisemmin ja selvästi nopeammin. Koivuntaimien paakut ovat sen verran suuria, että niiden istutukseen tarvitaan XL-paksuinen putki. Ne olivat sesonkiaikaan seudulla valitettavan niukka luonnonvara. Metsänhoitoyhdistykseltä saimme yhden käyttöömme. Sahafirma lupaili alkuviikoksi kahta lisää, mutta jollakulla toisella lienee urakka venynyt, koska taimet ehtivät maahan ennen lisäputkien tuloa.Kuokittavaakin jäi siten yllin kyllin.


Taimipaakun tulee peittyä maahan, jotta
pinta ei kuivahda. Paakun ympärystä
polkaistaan tiiviiksi. Koivun piiska
erottuu juuri ja juuri pottiputkea vasten.
Hiirenkorvat ovat puhkeamassa.



keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Yöjuoksu

Alkuerä n. klo 21.45, kesto puolisen tuntia
Tarkoitus oli vain kurkkia pilvisyyttä makuuhuoneen ikkunasta ennen unia. Taivaanrannan valkoisen harmaitten pilvien sijasta näkökenttään osui valkoinen sonni laitumella. Kyseisen herran ja laidunlohkon osalta kauden alku häämöttää kuitenkin arviolta parin kolmen viikon päässä. Eikun haalarit päälle ja hölkkäämään illan hämyyn. Sonnipoika, Kanne nimeltään, käyttäytyi asiallisesti, joten opastus kotipahnoille kävi aika sujuvasti. Sonnien terassipuolelta oli alin lanka poikki. Pojilla oli ilmeisesti ollut kinaa siitä, ken on toiseksi mahtavin. Temmellyksessä lappalaispoika oli ajautunut päin aitaa niin, että lanka oli napsahtanut poikki. Kaksi ylempää lankaa oli estänyt paluun.
Märkä pelto
Suoksi kutsuttu kohta sonnilaitumesta.
Salaojakaivosta kuului iloinen lirinä,
joten kuvumisesta on kyllä toivoa.

Välierä n. 22.45, kesto edellistä enemmän
Nukkumatti uhkaavasti lähestyi, kun oli palattu peiton alle. Laitumen suunnasta kuului kuitenkin mölinää, joka vaati vilkaisua ikkunasta. Tällä kertaa ulkoilemassa oltiin porukalla. Nyt haettiin haalarien ja saappaitten lisäksi otsalamput, sillä oli kerennyt pimenemään. Otsalampuista tosin pohdittiin, onko niistä enemmän hyötyä vai haittaa. Plussapuolella isännän kanssa tiesimme paremmin toistemme sijainnin ja eläintenkin hahmot jonkin verran erottuivat, varsinkin valkoiset selät. Miinuspuoli on kiinni sonnin ajatuksen juoksusta: pelottaako kääntyilevä valo vai toimiiko se opasteena vai onko se kenties yhden tekevä.

Nahistelu sijoista kaksi, kolme ja neljä jatkui, joten lauma ei lähtenyt hallille päin ensimmäisellä yrittämällä. Juoksentelimme siis (sonni)poikien ja isännän kanssa pimeällä märällä laitumella edestakaisin. Lits läts! Positiivisena puolena voidaan tietysti pitää sitä, ettei satanut. Lopulta järjestys ilmeisesti selvisi tai kaverit väsyivät, sillä hallille päin kuljettiin aika sujuvasti. Reitti kulkee kasvimaan vierestä, jossa jo on kevätkylvöjä aloiteltu. Onneksi kuitenkin ylimääräinen mutka tehtiin vielä istuttamattoman mansikkamaan suuntaan. Salaatin saanti ei viivästy.

Öiden lämmettyä, laitumet ovat kiihtyvään
tahtiin vihertyneet. Vielä saavat korret kuitenkin
kasvaa ennen kuin pötsit täältä täyttyvät.
Hallissa on ovi molemmissa päissä. Kumpaakaan ei kannattanut etukäteen sulkea, koska eläinten paluureittiä ei pysty ennustamaan. Lauman päästyä selkeästi kaakkoiselle reitille, isäntä spurttasi kieli vyön alla ja verenmaku suussa luoteiselle ovelle pysäyttämään mahdollisia läpijuoksijoita. Myöhästyi vain sekunnin, joten koreografiaan tuli vielä lisäaskeleita. Toisessakin päädyssä oli irtonautoja, osa kauempana lehmien tarhan vieressä. Nekin saatiin muutaman lisäkuvion jälkeen omaan karsinaansa. Näkyvyys oli aika nollassa ja huhuilu ei enää tuonut lisää sisällepyrkijöitä. Nukkumaan siis.

Syy joukkopakoon oli ilmeinen. Sonnikarsinan portin sulkuketju käytiin irroittamassa ennen kuin Kannetta lähdettiin laitumelta hakemaan. Näin sonni ei kerkiäisi uudelleen lipettiin, silloin kun ketjua näprätään auki. Poika käveli kuitenkin toista kautta, suoraan terassille, mistä se päästettiin karsinaan ja porttia ei tarvittu. Ketjua ei enää muistettu, kun korjattiin terassin aitalankaa. Auki jäi.

Seuraavana varmaan sitten semifinaali, mikäli urheilutermejä ymmärrän. Sitä odotellessa.