Marraskuun harmautta

Isäntä kauhaisi turvetta kukkuramitalla. Hämäränä päivänä traktorin valot näyttävät sisätiloissa tavallistakin komeammilta.

Aika harmaa päivä. Säätietojen mukaan aurinko on kuitenkin tänään oleskellut useita tunteja horisontin yläpuolella. Väliaikainen talvi taas käväisi paikkakunnalla eilen. Tänään oli enää lumiukon kohdalla valkea läikkä. Sunnuntaiaamun keskeyttämän haravoimisen jatkamiselle oli vain työesteitä. Hyödynsin ne (työesteet) lähes täysimääräisesti enkä juuri haravan piikkejä kuluttanut, koska suojasää ennusteiden mukaan jatkuu. Ja jos ei jatku niin, löytyväthän ne lehdet sieltä lumen alta keväälläkin.

Edellisessä kuvassa oikealla näkynyt paalikuorma  piti peruuttaa pois sonnin lastauksen tieltä. Kuormassa olleet paalit oli lastattu vankkuriin (pyörät sekä edessä että takana, etumaiset kääntyvät), joka on aika veikeä peruutettava. Oli kerrankin korkeatasoinen työpaikka, kun emäntä kiipesi yläkuvassa oikealla näkyvän paalikasan päälle tähystämään meneekö peruutus kohdilleen. Päätyovi ei pahnakasan takaa oikein traktorin koppiin näkynyt. Lisäksi tuli napattua tämä kuva.

Aamulla kuiviteltiin eläimiä ja lastattiin yksi sonni teurasautoon tavanomaisen paperipinon kera. Ketterä oli nimeltään tämänkertainen kaveri. Nimensä veroinen. Teki nimittäin ylimääräisen kierroksen teurasauton ympäri, ennen kuin huomasi, että kyydissähän on jo edelliseltä pysäkiltä matkaan nousseita lehmärouvia, joten ei sitä yksinään tarvitse matkustaa.

Lopussa vielä koristeena yksi videonpätkä, joka kertoo lähinnä siitä, että lehmän syöminen on aika levollista katseltavaa. Kaikki linssiluteet tosin yrittivät mahtua samaan kuvaan. Kameran oikealla puolella olisi ollut runsaasti tilaa ja rehua. Vasemmalta Saaga, Jyhve, Lutukka ja Kymppi.

Pojat pahnoille

Ulkoruokintakautta riitti tänä vuonna tavanomaista pidempään kuivan syksyn ansiosta. Säätyypin muututtua katon alle siirryttiin viime maanantaina. Karsinoissa oli kesän ajan varastoitu huoltoa odottavia maatalouskoneita. Odotus venyi, koska tehtiin hyvän sään aikana tehtäviä ulkohommia. Hyvän sään loppuessa tilaa piti kuitenkin tehdä nelijalkaisille säänsuojan tarvitsijoille.

"Pojat pahnoille!", komennettiin alkuviikosta ja sieltä tultiin. Tässä pääsee viettämään talvea pötsi täynnä. En tiedä oliko kamerassa mitään punasilmäisyyden poistoa aktivoituna, mutta vallinneessa marraskuun valossa kaikista tuli valkosilmäisiä.

Sisäänmarssi sujui joka joukkueelta mallikelpoisesti. Taisivat kaverit muistaa, että talvenvietto on mukavampaa, kun on katto ja kuivikekasa käytettävissä. Sisätiloissa pystyttiin myös vasikat erottelemaan emoistaan. Maalis-huhtikuussa syntyneet pienokaiset olivat tähän asti kulkeneet emonsa matkassa ja särpineet maitoa laidunruohon painikkeeksi. Luonnossa "omatoiminen" vieroitusikä on 8 - 11 kuukautta ja tähän haarukkaan tai lähes siihen vasikat ehtivätkin. Nyt oli siis aika itsenäistyä ja siirtyä eri puolille aitaa. Emotkin pääsevät huilaamaan maidontuotannosta.

Vieroituksen aikaan vasikoille tarjotaan mehevintä varastoista löytyvää säilörehua. Jotain herkkua maidon tilalle. Emoille taas annetaan täyttävintä rehua, mitä löytyy - "vähäkalorista". Tämä helpottaa umpeenmenoa eli maidontuotannon loppumista.

Jakris ja Jyhve iltapäiväteellä. Tai ainakin oli päiväteeaika. Näiden känttyjen särpimeksi taidettiin kuitenkin ottaa paikallista pohjavettä au naturel. Teenjuonti jäi emännän askareeksi.

Vieroittaminen on aina jonkinlainen stressi niin lehmälle, vasikalle kuin karjatilallisellekin. Alkuun aidan yli huudellaan suuntaan ja toiseen. Emoilla on huoli vasikoista, jotka eivät tule maidolle ja päinvastoin. Stressi pysyy pienempänä, kun vieroituspaikka on tuttu. Nyt tultiin saman katon alle, jossa vasikat olivat keväällä syntyneet. Osalla karjaa oli lisäksi osan kesää vesi ja kivennäistarjoilu järjestetty halliin.

Aunus ja Muolaa pari viikkoa sitten. Muolaa keskeytti
maidon lipittämisen kuvaajan lähestyessä. Poika on kasvanut
sitten viime näkemän.

Vieroitukseen liittyvää huutelua ja levottomuutta tutkimusten mukaan vähentää myös se, että emo ja vasikka pääsevät näkemään toisensa. Osalla emo olikin heti aidan takana, osalla käytävän toisella puolella. Näyttiin ja kuuluttiin siis puolin ja toisin. Lisäksi seurueet olivat tutut. Lehmävasikat olivat koko laidunkauden olleet samassa laumassa ja sillä väellä jatkettiin. Samoin sonnivasikoiden yhdentoista pojan poppoolla oli ollut yhteinen leikkikentällä hamasta varhaislapsuudesta.

Talonväen madollinen stressi tulee ylimääräisestä ammunnasta (möö). Intensiivisimmässä vaiheessa lähes koko ajan jollakulla on asiaa. Normaalistihan karjasuojassa on hiljaista silloin, kun eläimet ovat omassa rauhassaan. Yleensä mölinä on merkki siitä, että joku karvakorvista on aidan väärällä puolella ja rajanylittäjää joukolla komennetaan takaisin. Tai sitten joku lehmä on kiimassa. Vasikat eroteltiin maanantaina päivällä ja jo keskiviikkoaamuna oli melko hiljaista, enää satunnaisia välihuutoja. Hyvin meni siis.

Ylös, ulos ja lenkille

Marraskuu muttei liukasta. Oivallinen lenkkeilysää siis. Tai ainakin minusta plus viisi on vallan mainio olosuhde hiostuttavalle ulkoilulle. Suurkaupungeissa hölkätään muun muassa puistoissa, mutta täällä maalla ei tarvitse turvautua niin niukkaan luonnonvaraan. Voi mennä ihan oikeaan metsään. Joskus tietysti yhtä ja toista menee metsään ilmaisun ei-varsinaisessa merkityksessä.

Tutkimusten mukaan metsässä oleilu alentaa verenpainetta jo pieninäkin annoksina. Isäntä tosin epäilee, että omissa metsissä kulkiessa silmiin osuvien tekemättömien töiden vaikutus on ihan päinvastainen. Emännällä on vähän huolettomampi luonne, joten painevaikutukset varmaan ovat tutkimustenmukaiset. Sitä paitsi menin tänään pitkät matkat naapurien metsissä.

Maastot ovat siis oivalliset ilman kunnallisia pururatojakin. Se ero tietysti on, että jos pimeän aikaan mielii liikkua, valkeus tulee vain, jos sen tuo itse mukanaan. Led-otsalampulla kulutetut sähkön kilowattitunnit tonnikilometriä kohden jäänevät aika maltillisiksi valaistuun puistoon tms. verrattuna. Ne valot kun tuppaavat valaisemaan siinäkin kohtaa, missä kenkään ei juuri sillä hetkellä kulje.

Kyllä kelpaa kulkea. Talousmetsissä
tarvitaan metsäautoteitä ja koneuria.
Sivutuotteena tulee lenkkipolkuja
ja sauvakävelyreittejä lähistön asukkaille.
Ei tarvitse asvaltilla tömpsytellä.

Maisema vaihtuu matkan varrella.
Männikköön pääsee valoa riittävästi
aliskasvokselle. Tässä tiheän kuusikon alle
taas ei juuri pääse valoa, joten
siellä ei ole kasvillisuuttakaan.
Alimmat oksatkin kuihtuvat

Maisema vaihtuu myös vuosien varrella. Tämä naapurin
männikkö on ollut polvenkorkuista samoihin aikoihin
varttuneemman lapsityövoimamme kanssa.

Olisikohan pöytämallin joulukuusille markkinoita? Niitä tapasi
reitin varressa aika monta.

Näillä main matkanvarrella tapaa
myös kyyttöjä. Joviaali
viimekeväisten lehmävasikoiden
seurassa.

Jokusen vuoden takainen hakkuu avasi harjun päältä näkymän valtakunnallisesti merkittäväksi arvioituun Länsi-Hollolan kulttuurimaisemaan. Ennen tästä kohtaa osui metsäuralla liikkujan silmiin peltoaukeiden sijaan umpimetsä. Niin kuin tietysti taas muutaman kymmenen vuoden päästä.

Syksy meneillään

Salaojan huuhtelua on riittänyt nyt syksyllä useammallekin päivälle. Koska poutien jälkeen maa kantaa hyvin, on pellolle ollut mukava mennä huuhtelukalustonkin kanssa. Hyvästä säästä huolimatta työmaa on hieman märkä ja kurainen, mutta maaperästä liukenevan ruosteen värisävy on kyllä korea.

Onhan se saapunut jo ajat sitten, mutta syyssateet eivät ole kiusanneet eikä pahemmin pilvisyyskään. Haravointi on ollut suoranaista herkkua. Auringon paistetta, tyyntä, kuivia lehtiä, sen verran viileää ettei homma käy liian hiostavaksi, työn jälki näkyy ja tyytyväiset matkustajat.

Työmaalla on tarjolla kottikärrykyydillä meno-paluita lehtikasalta kippauspenkalle ja takaisin. Lehtikuorman päälle lastataan pari kappaletta pikkupoikia tuuraamaan pressua tai kuormaliinoja. Tai yleensä ei lastata vaan nämä pressukkeet asentuvat täysautomaattisesti. Paluumatka kippaamisen jälkeen menee kyllä ihan huvittelun piikkiin. Aika edullinen huvi. Tällainen ajelu oli kyllä muistaakseni lystikästä jo 35 vuotta sitten. Ei ole maailma mihinkään muuttunut. Oleellinen osa sitä haravoinnin viihtyisyyttä on tosin se, että päiväannos pysyy kohtuullisena. On pysynyt, kun työmaan sijoitus kiireellisyyslistassa ei ole kovin korkea.

Härkäpapupelto näyttää nyt tältä. Keväällä alle kylvettiin heinänsiemen, jotta ensi kesäksi saataisiin uutta nurmea rehuntuotantoon ja laitumeksi. Lämmin syksy on edistänyt viherjöitsemistä. Väri on kuitenkin hailakka, sillä valo rupeaa olemaan niukkuustekijä. Tänä vuonna pavun puinti onnistui kohtuullisesti vaikkakin myöhään. Huonolla tuurilla papu olisi mennyt lakoon ja heinä olisi kasvanut papukasvuston läpi ja puimurikuskilta olisi päässyt itku.

Poutasään hyvä puoli on ollut sekin, että hyvän sään aikana tehtäviä hommia on voinut tehdä vielä nyt marraskuussa. Muun muassa niitä salaojaoperaatioita, joiden kausi alkoi jo maaliskuussa. Lannanlevitystäkin sää on suosinut. Kuiva pelto ei lytisty levityskaluston alla. Kääntöpuoli on se, että pohjavedet ovat aika alhaalla. Täällä lähteen vieressä pohjaveden ylevyys tai alevuus ei kotioloissa tunnu, mutta paikoin voivat kaivoissa vedet olla vähissä. Vähyys on tietysti suhteellista. Ihmiset pärjäävät vielä aika vähälläkin vedelleä, mutta jos samasta kuivasta kaivosta pitää juottaa pyykkikoneen lisäksi muutaman kymmenen lehmää on kuiva kausi paljon lähempänä.

Mitä virta vie?

Mutkaava painanne keskellä on vanhaa perkausta edeltänyttä joenuomaa. Joki perattiin aikanaan yläjuoksun tulvien takia, mutta nyt vesi vaivaa ajoittain alajuoksua. Mikäli vettä saisi tulvitettua vanhoihin uomiin, voisi veden vaivaama ala pienentyä.

Isäntä on tämän päivän retkeillyt Teuronjoen vartta muutamien naapurien ja Vanajavesi-keskuksen biologin ja Lammin biologisen aseman professorin kera.  Teuronjoki virtaa Lammin Pääjärvestä Mommilan järveen. Lammin Pääjärvestä toinen puoli sijaitsee tosin Hämeenkosken puolella. Mommilasta vesien matka jatkuu Vanajaveden reitin kautta Kokemäenjoki kaunoiseen. Sanapari olisi tunnetumpi, jos Johan Strauss nuorempi olisi ollut suomalainen eikä itävaltalainen. Kaunoisesta joesta kertova kappale tietysti olisi saattanut jäädä tuntemattomammaksi. Karulla Pohjolalla ei tuohon aikaa ollut varaa niin lukuisiin joutilaisiin valssaajiin kuin Frans Joosefin valtakunnalla.

Teuronjokeen laskeva Läksiänoja. Puroon tulee lähdevesiä ja purossa on koskipaikkoja. Hyviä taimenen kutupaikkoja siis. Taimenten pääsy puroon ei saa estyä mahdollisissa toimissa. Alapuoliselle peltovälille suunniteltiin pohjapatojen avulla laskeutusalueita, jolloin osa vedestä voisi ohjautua vanhan uoman kautta. Tämä voisi vähentää uomaeroosiota pääuomassa.

Tavoitteena olisi selvitellä, voidaanko maa mausteineen pitää paremmin pellolla, miten edistettäisiin peltojen tulvasuojelua ja miten kaloille saataisiin lisää lisääntymispaikkoja. Virran viemisistä kiinnostuneita tiloja olisi joen varrella useita. Maahiukkasista ja ravinnemolekyyleistä on paljon iloa timotein tai rypsin juurilla, mutta Mommilan järven pohjassa muruset eivät ehkä löydä elämälleen tarkoitusta tai ainakaan tuo lisähyvää kansantalouteen.

Vanajavesi-keskuksella olisi mahdollisuuksia jonkinlaisiin mittauksiin ja esimerkiksi kosteikkojen tai laskeutusaltaitten vaikutusten selvittämiseen. Tarvittavaa tutkimusrahaa on olemassa usemmallakin momentilla riippuen siitä, mitä asiaa painotetaan. Sitä vain joutuu ensin byrokraattisesti hakemaan. Tutkijan työpaikan ylläpito vaatii siis usein asiaosaamisen lisäksi taitoa laatia hakemus ja raportoida hankkeista määrämuotoisesti. Yliopistojen antamalla tieteellisellä koulutuksella voisi saada tähän maahan jotain muutakin kuin arkistotolkulla hakemuksia ja hankeraportteja.

Vanajavesikeskuksen porukka oli kuitenkin yksimielinen siitä, että jos maatiloja halutaan toimintaan mukaan, kannattaa maatalouden ympäristötuen alla olevista rahoista pysyä kaukana. Suomi on muuten EU:n ainoa maa, jonka maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän toimenpiteitä perustellaan vesistöasioilla.

Avustusten hakumuodollisuudet ja niihin liittyvät vaatimukset tekevät yksinkertaisista kaivinkonehommista monimutkaisia ja ne ovat lisäksi tuensaajalle riskialttiita. Tarkastajan eriävä näkemys hankkeen hyväksyjän vastaavasta saattaa laittaa miinusprosentin kaikkiin tilan saamiin varsinaisiin maataloustukiin ja tämä riski vähentää kiinnostusta merkittävästi. Lisäksi vesiasioissa joutuu olemaan tarkkana siitä, mitä saa tehdä omalla luvalla ja mitä ely-keskuksen luvalla.