tiistai 14. huhtikuuta 2015

Musta hevonen

Ei ole kysymys vaaleista. Lehmikarjan seassa on viime heinäkuusta alkaen asustellut hevonen. (Ruokintakuvassa 22.1. on tarkkasilmäinen saattanut havaita pätkän mustaa turpaa riimuineen.) Polle ei ole meidän, vaan erään tuttavan, jolla ei ollut eläimelle sillä hetkellä paikkaa. Hevonen oli kumminkin sen verran mukava kaveri, että omistaja etsi vaihtoehtoa teurastamolle. Meiltä kysyttiin, voisiko tamma joksikin aikaa asettua tänne taloksi. Nuorisosta ajatukselle löytyi heti lämmintä kannatusta. Aikuisilla oli ehtona, että eläimen on pärjättävä lehmien joukossa samoilla rehuilla. Erikoispalvelut kuten harjaus olisivat lasten heiniä.
Tämä "erilainen nuori" ei märehdi.

Asian luulisi olevan aika yksinkertainen: tuodaan kaviokaveri pihaan, talutetaan laitumelle ja kehoitetaan viihtymään. Osasimme kuitenkin aavistaa, että asia ei ole näin yksinkertainen, jos kysytään ely-keskuksesta. Kysyttiin, koska kysymättömyydestä saattaa byrokraatti tarkastuksen yhteydessä lähettää laskun tai kieltää tuotteiden markkinoinnin tms.

Kuka kurkkii?
Hevosen majoittamisen teki hankalaksi tilalla harjoitettava luonnonmukainen maatalous – tuttavallisemmin luomutuotanto. Tavanomaisen hevosen pitäisi olla vähintäänkin eri karsinassa, mutta mieluummin eri rakennuksessa kuin luomunauta. Samalla laitumella ne voivat olla - mutta eivät samaan aikaan. Helppohoitoisuus olisi mennyt siinä. Piti siis hakea hevonenkin mukaan luomuvalvontaan. Tarkoittaa käytännössä sitä, että luomutarkastaja tullessaan kirjaa valvovansa myös hevosta ja tekee aiheeseen liittyviä merkintöjä valvontakaavakkeisiinsa. Valvonnasta velotetaan tuntiperusteisesti, joten luomutarkastuksen kustannus nousee aikalisän verran.

Luomulehmä varmaan tuntisi olonsa luonnottomaksi, jos samojen aitojen sisällä olisi valvomaton hevonen. Huvittavinta asiassa on luomun siirtymäsäännös, jonka mukaan eläimen on elettävä elämästään vähintään ¾ luomuvalvonnan piirissä ennen kuin se saavuttaa luomustatuksen ja on luomuna myytävissä tai luomutila voi ostaa sen. Tämä 15-vuotias otus olisi siis ollut luomua vuonna 2059. Talon innokkaimmat hevosenhoitajatkin olisivat tuolloin lähennelleet eläkeikää.

Väriero havaittavissa.
Nyt hevoselle on löytynyt asunto lähempää omistajaa, joten majoitus on lähipäivinä päättymässä. Tulipahan yksi paperinpyörityskokemus lisää sekä kavionjälkiä nurkkiin. Hevosen karvaakin riittää pikkulinnuille pesäntekoon. Ohikulkijoissa herätti kesällä kummastusta valkoruskeiden lehmien seassa loikoileva musta hevonen. Joku jopa soitti varmistaakseen havaintonsa. Toivottavati kukaan ei suotta käynyt optikolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti