sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Kylmän kesän satoa

Kaverukset Banana pink (vas.) ja Uchiki kuri (oik.).
Tänä kesänä ei ole tehty lämpöennätyksiä eikä oikein oltu edes keskiarvoissa. Tämän huomaa muun muassa kasvimaalla. Kurpitsapöpelikössä piileskelevät soikulat ovat pysyneet varsin maltillisissa mitoissa. Kurpitsoiden kasvattaminen on kivaa, ja se on ollut riittävä syy kylvää niitä yli oman tarpeen. Niitä on nyt sitten jonkun verran kaupan rekoissa ja eilisessä Osta tilalta -päivässä. Isännällä pursuavat kurpitsat korvista huomattavasti ennen kuin emännän kurpitsankasvatusinto loppuu. Emännälläkin kyllä säilöntäinto loppuu ennen kasvatusintoa.

Tänä vuonna oli parin vuoden tauon jälkeen kotoisasti banaanikurpitsaksi kutsuttua Banana pink -nimistä lajiketta. Aikaisemmin suurimmat banskut ovat olleet yleensä parikymmentäkiloisia - siis hyvin epäkäytännöllisen kokoisia. Silmillä punniten nyt lienevät isoimmat hiukan toisella kymmenellä. Katsotaan, onko vaaka aikanaan samaa mieltä. Silmäpunnituksessa on taipumusta aliarviointiin. Ainakin silloin, kun arvioi esineitä, jotka pitäisi kanniskella pitemmälle. No, sitten raahataan, jos ei jakseta kantaa - tai hälytetään lapsityövoimaa avuksi. Sitä isompaa. Pienempi työvoima on erinomaisen vakuuttunut siitä, että äiti on hyvin vahva ja turvallisen lapsuuden jatkamiseksi tätä uskoa ei väen väkisin horjuteta.

Kesä meinaa loppua kesken muiltakin kasveilta. Härkäpapu vartoo edelleen pellolla. Hamppua ei
Härkäpapukasvusto alkaa kyllä ränsistyä, mutta puintivalmista se ei vielä ole.
Lauma bioreaktoreita parantamassa ruohonkorsien ravintoarvoa.
onneksi kylvetty, kun kevät meni pitkäksi. Tattari - samoin kuin kaikki leikkuupuimurit - pitäisi kuivemmasta kelistä.

Yksi kuitenkin on, joka näilläkin leveyksillä vuodesta toiseen varmasti valmistuu ja jonka satovaihtelut ovat hiukan vähäisempiä. Ruoho nimittäin vihertää riippumatta siitä, millä puolella aitaa korret asustavat. Sellaisenaan korsisto on tietysti vähän heikkoa nälän torjuntaan. Onneksi on keksitty neljällä jalalla liikkuva mahayhdistelmä, jolle ruoho maistuu. Lukuisista mahoistaan kuuluisa lehmä säilöö kylmänkin kesän talteen sekä tietysti muuttaa sen yksimahaiselle sopivaan muotoon. Tietysti lehmälle kannattaa esim. heinänä säilöä sitä kesää talteen, jotta lehmän palvelukset olisivat käytettävissä seuraavanakin kesänä.


tiistai 5. syyskuuta 2017

Rikkoja muttei rokassa

Ennen ja jälkeen. Etsi erot.
Emäntä on päivänä muutama harrastanut mekaanista rikkojen torjuntaa - bioenergian käytöstä huolimatta aikuistyövoimalla.

Yksi nurmien ärsyttävimmistä rikkaruohoista on hevonhierakka. Se runsastuu laitumilla, koska maussa on laiduntajien mielestä ilmeistä vikaa. Ei nimittäin nimestään huolimatta maistu hevollekaan. Sellainenkin täällä taannoin asusti, mutta joko eläinlaji tai kasvi on nimetty väärin. Virtahevoilla ei ole kokeiltu eikä kokeilla. Vaatisi ehkä toisenlaista aitausteknologiaa, vaikka aidassa virtaa onkin (0,000.. A). Purokin saattaa olla vähän matala ja kylmä kyseiselle lajille. Sitäpaitsi maataloushallinto ei ole tainnut  määrittää, kuinka monta lantayksikköä yksi virtahepo olisi. Lisäksi pidän virtahepoa lehmään verrattuna todella rumana, eikä makukaan taida vetää vertoja. Tästä johtopäätöksenä jatketaan hevonhierakan kitkemistä käsin. Emännän nyt käyttämä luomumenetelmä on kiskoa kasvi juurineen  irti ja tunkea koko kasvi 15000 siemenensä kera säkkiin. Jos jotain positiivista haluaa hakea, niin tämä pitkä ja vankka juuri tekee hyvää maan rakenteelle - toisin kuin kitkijän selälle.

Reilu parikymmentä vuotta sitten emäntä sivisti itseään lypsämällä yhden suven saksalaisia lehmiä. Hierakkaa pidettiin aika riesana ja siellä sitten kuljeskeltiinkin laitumilla reppu- tai sivelyruiskun kanssa täsmätarjoilemassa rounduppia hierakan lehdille. Suomessa se tuntui olevan pienempi ongelma siihen aikaan, mutta aika monella on tuntuma, että hierakkavaiva olisi viime vuosina lisääntynyt.
Palsami on hierakkaan verrattuna aika ergonominen; juuri on vain kevyesti maassa kiinni ja varsi katkeaa helposti. Irti, varsi poikki juuren yläpuolelta ja pinoon. Ennen siementen tuleentumista.

Maalaji oli sellainen, että ojan pohja ei kanna, joten pitkillä saappaan varsilla ei pitkälle pötki, vaan juuttuu syvälle. Käytännöllinen työasento oli paikoin tämä spagaattiharjoitus, mutta miten tästä pääsee leveällä kohdalla pois niin, että vesi pysyy saappaan ulkopuolella. Kahdella kostealla läikällä sääressä selvittiin. Nekin saattoivat johtua murtuneesta saappaanvarresta eikä puutteellisista akrobaatin taidoista.
Toinen riesakasvi ei esiinny pelloilla, vaan paikoin esim, ojan varsilla. Täällä oli aikoinaan pihassa koristekasvina jättipalsamia. Se alkoi vähitellen koristaa muitakin paikkoja kuin kukkapenkkiä, joten häätötuomio tuli  myös sieltä kukkapenkistä. Nyt sitä on vielä yhden ojan varressa. Paikka tuli toissasuvena hyvin kitkettyä, mutta vuosi sitten seuranta unohtui. Silloin nypittävää olisi ollut varmaan aika vähän. Nyt tämä unohdus kostautui ja emäntä vietti eilistä päivää kutakuinkin ojan pohjalla. Onneksi tuuli. Edellisellä kerralla oli nimittäin lämmintä ja tyyntä. Olosuhteet ojanpohjalla ovat laajamittaiselle ilmahyökkäykselle täydelliset.



sunnuntai 27. elokuuta 2017

Palautumispäivä

Mustat lampaat ovat hyvinkin tunnettuja. Tässä ei kuitenkaan
eläinlaji täsmää. Joku eilinen vieras kertoi, että hän olisi aidan
tykönä osannut tehdä "mikä ei kuulu joukkoon" -tehtävän.
Nukku-Matti on tämän poikaporukan kesyin kaveri. Herrat olivat
emännän tämänpäiväisen luontoretken ensimmäinen kohde.
Luonnon päivä oli eilen. Kiitoksia vaan kaikille vierailleille. Tänään on toivuttu eilisestä eli siirretty katseluetäisyydellä olleet eläimet kauemmille laitumille, syöty puffetin tähteitä ja tiskattu termoskannuja. Kahta jälkimmäistä oli  molempia riittävästi tarjolla. Kaikkien juhlien parhaita puolia on se, että seuraavana päivänä ei yleensä tarvitse tehdä ruokaa. Näyttää pätevän myös juhlittaessa Suomen luontoa.  No, sieni-kesäkurpitsakeittoa kyllä vähän tehtiin, kun molempia aineita sattui löytymään.

Yksi lapsukainen halusi mieluummin leppäkerttupipon,
joten emäntä sai tämän.
Iltapäivällä sää suosi, joten emäntä jatkoi luontoteemassa ja lähti käppäilemään metsään. Juosta ei tähän aikaan vuodesta kannata. Tyrkyllä on sekä mustikoita että vadelmia. Jos niitä pysähtyy syömään kovin hikisenä, tulee vilu, ja syömisen joutuu keskeyttämään ennen aikojaan. Jäisi vitamiineja ja hyvää makua saamatta. Noin tunnin matkaan menikin sitten tällä menetelmällä reilu puolitoista tuntia. Mutta ei ollut kiire, kun iltaruuaksi oli valmiina pasteijoita.

Ei ole kovin kiireistä toimintaa, kuten päiväyksistä näkyy. Parin päivän viive
postin luvussa on siis aika pientä.
Ulkoilun ja jälkien korjaamisen lisäksi on tutustuttu viime päivinä kertyneeseen postiin. Viikolla on luonnonpäivävalmistelujen lisäksi kyyditty kylmettynyttä sonnia kotiin kilon palasina sekä parina iltana tarjottu ReKo-asiakkaille tilaisuus ihailla emännän uutta pipoa ostosten noudon lomassa. Isäntäkin retkeili pari päivää poissa maisemista. Postiin perehtyminen oli kaiken muun ohjelman ohessa jäänyt vähän ylimalkaiseksi. Eipähän ollut mitään kiireellistä tullut, kuten kuvasta näkyy.
Pakollinen pysähtymisemerkki.

Nämä ohitettiin. Ei niitä kaikkia ehdi poimia. Eilisen
 luonnonpäivän perinnebiotooppikierroksilta osa
ihmisistä palasi sienisaaliin kera.






perjantai 18. elokuuta 2017

Kyläile kyytöillä

Tämä perinnebiotoopin puron rannalta toiselle johtava  vedenylitys-
avustin on niille, joilla ei ole vedenkestäviä sorkkia. Tyyppikäyttäjä
on kädellinen. Me nelijalkaiset tässä mieluummin vain arvioimme
rakenteiden ominaisuuksia.
On taas se aika vuodesta, joka viime vuonna oli tähän aikaan. Viikon päästä lauantaina vietetään
viidennen kerran Suomen luonnon päivää. Päivän status on noussut edelliskerroista, sillä nyt se on kalenteriin merkitty liputuspäivänä. Huljalan Tupala on alusta alkaen osallistunut juhlintaan kutsumalla kyytöille vieraita. Herra härkäpapu ja rouva Hamppu ovat nekin olleet tavattavissa kotioloissaan eli arkisesti varpaat mullassa. Käytös on kylläkin kyyttöjä yksitotisempaa seurattavaa. Vastaavasti ominaisuudet selfietaustana ovat selvästi vakaammat.
Nompparelli nyt,
yksivuotissynttärit ovat
ensi torstaina.

Merja-Kristiinan vasikka, Nompparelli, oli aivan pränikkä
viimevuotisessa luonnonpäivässä.
Nimi valittiin vierailijoiden ehdotusten joukosta.

Rouva Merja-Kristiina, Nompparellin emä,
on talon vanhin lehmä.
Tähän astisilla kerroilla Suomen luonto on ollut pävälleen hyvin myötämielinen. Taivas on esitellyt vain poutapilviä ja viimevuotinen kova tuulikin kaatoi puita aitalangoille vasta hiukan vieraiden lähdön jälkeen.

Luonnon päivää ja avoimia ovia on tänä vuonna jo kertaalleen harjoiteltukin vajaa kuukausi sitten hiukan toisen otsikon alla. Sillä kerralla saatiin pari sadekuuroa, joten nyt osaamme sateen sattuessa toimia myös sateessa. Testatusti. Heikoiten menestyi viljelykasvinäyttelyn sokerijuurikkaan vieressä päivystäneen sokeriastian sisältö. Yleensä siihen on iskenyt lähinnä lapsityövoima, jolle pullan ja muffinssien anniskelu on jossain vaiheessa lopetettu.

P.S. Teksti laadittu kyyttöpasteijan tuoksun leijaillessa keittiöstä. Maistamaan pääsee siis 26.8. klo 12 - 15. Kiitoksia vaan kaulinta pyörittävälle lapsityövoimalle.

torstai 10. elokuuta 2017

Pieniä pyöreitä mustia

Kuskin on tolppien liepeillä syytä muistaa tyhjennystorven olemassaolo.
Talossa siirryttiin taas öljyalalle. Rypsin puinti alkoi eilen ja toivottavasti päättyy tänään. Aamuinen sade valitettavasti pitkitti yökasteen aikaista taukoa. Tällä pitkittyneellä tauolla aika on saatu kulumaan laitumien puhdistusniitolla, joten peukaloiden ei ole tarvinnut vaivaantua pyörimään.

Rypsin siemen on pientä, joten kärryn täytyy olla tiivis.
Vieno ropina kärryä lähestyessä kiinnitti emännän
huomion. Onneksi biohajoavaa pikatiivistysmateriaalia
oli runsaasti käden ulottuvilla. Apilat olisivat olleet
tietysti heiniä koristeellisempia.
Usein syysrypsi on puitu jo heinäkuun puolella, mutta tämänvuotisesta puimurin startista ei päässyt kalenteria tarkistamaan. Tai jos erehtyi tarkistamaan, niin koululaiselle voi tulla parin viikon diftongi- ja derivaattavajaus. Viime vuosina koululaisten kesäloma on loppunut pari viikkoa rypsin puinnista. Tänä vuonna rypsipelto ja luokkahuone korkattiin samana päivänä.

Tällä kertaa heinäkuussa vielä tilattiin varaosia paljastuneeseen tyyppivikaan. Osan vaihto vaati huoltomiehen mukaan kuumennusta, pitkää vääntövartta ja paljon rumia sanoja. Kysyin isännältä, osaako hän viime mainittuja, kun kotikäytössä niitä ei esiinny. Oli kuulemma kahdella ensimmäisellä varusteella selvitty. Neuvon antaneella huoltomiehellä ei ilmeisesti ole yhtä pitkää vääntimen jatketta käytettävissä.

Rypsi talvehti kohtuullisesti, joten rikkaruohoista ei ollut kiusaa kuten viime vuonna. Hiukan saunakukkia ja hierakkaakin. Nekään eivät olisi näkyneet, jos kasvusto olisi pysynyt pystyssä. Lakoontui kumminkin jonkin verran. Tosin loppuvaiheessa saunakukat eivät enää pistäneet silmään, kun ne olivat pudottaneet lehtensä ja rypsi tuleentunut.

Rypsin, kuten muidenkin ristikukkaisten, siemenet ovat liduissa. Kasvusto oli sen verran tuleentunutta, että siemenet tuppasivat varisemaan aina litua aukaistessa.





sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Kaiverruksia

"Veistelyn" jäljet nousivat paikoin irti. Tämän tähden pelto jyrättiin (jyrä pilkistää oikeasta laidasta) toimituksen jälkeen. Pinnan pitää olla tasainen, jotta ensi vuonna voidaan taas käyttää niittokonetta ja heinävispilää.
Sinimailanen yritti kasvaa varpaat vedessä. Ei onnistunut. Tarttis tehrä jottain. Jottain on tehty. Ensiavuksi kasvatettiin jokunen vuosi sitten kuminaa, jonka juuriporkkana poraa peltoon pystysuoria reikiä veden poistumista edistämään. Kuminasta on muistoja edelleen. Se ei nimittäin pellosta noin vain häivy ilman kemiallista avustusta. Kumina heinän seassa ei lehmien erityistä herkkua ole, mutta tuo kemiallinen apu ei menisi luomusuunnitelmassa läpi. Ei varsinainen ongelma kuitenkaan. Lehmän turpa kyllä valikoi, jos valikoimaa on. Suotta tulee tietysti talveksi paketoitua ne vähemmän maittavat korret. Kumina ei ole ainoa epäsuosittu. Savikka ja hevonhierakka silloin, kun niitä mukaan eksyy, jätetään yhtälailla ruokintapöydälle.


Harvemmat välit ovat jankkurin tekemiä. Itse konetta voi katsoa suurennuslasilla tämän kuvan takaosasta tai peruskakkuloilla alempana olevasta videosta.
Ensiapu ei ihan riittänyt, sillä pellon pohjalla on paikoin tiivistynyt kerros, jonka edessä jämerämpikin juuri voi unohtaa, missä suunnassa maan keskipiste on. Tämä tiivis kerros oli se märkien vuosien ongelman aiheuttaja. Sen päälle vesi jäi seisomaan muualla kuin salaojien kohdalla. Tiiviys haittaa myös kuivina vuosina. Kosteat kerrokset ovat silloin syvällä, mutta kasvin juuret eivät uletu niihin, jos tiivistymän yläpuolella vastaan tulleen seinän - vai ehkä pikemminkin lattian - vuoksi on tullut mutka matkaan.

Tiivistymän kimppuun käytiin heinän teon jälkeen. Märempänä vuonna operaatio olisi saanut vielä odottaa, mutta näillä nurkilla veden ylenmäärä ei ole tällä kaudella ollut ongelma. Poutajaksot olisivat kyllä voineet olla vähän pitempiä, jos toiveita olisi saanut esittää. Onneksi säätila vallitsee ihan toivomatta. Ei joudu harmittelemaan, että olisi pitänyt toivoa sittenkin vähän toisenlaista.
video

Pelto jankkuroitiin. Jankkuri tekee peltoon syviä rakoja harvakseltaan. Rakojen on tarkoitus olla niin syviä, että tiivistymä rikkoutuu. Tällöin vesi pääsee painumaan tiivistyneen kerroksen alle. Myös syvemmälle pyrkivät kasvien juuret pääsevät ujuttautumaan jankkurin tekemiin rakoihin. Parempi kuivuminen ja juurien kasvu toivottavasti pehmentävät tiivistymää myös rakojen välistä. Homman onnistuessa mailasella eivä sukat enää kastu ja se alkaa toivottavasti viihtyä koko lohkolla. Eikä se sujuvampi vesitalous muitakaan kasveja haittaa.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Ikävä lapsia

Osa lapsityövoimasta oli täysimääräisesti käytettävissä avoimien ovien päivän valmisteluihin.
Heinän teko oli aika kiireistä, mutta ohjelmaa pukkasi viime viikollekin ihan riittävästi. Lauantaiksi olimme ohjelmoineet itsemme mukaan avoimet maatilat Päijät-Hämeessä -tapahtumaan. Lisäksi olimme luottaneet pienokainen numero kakkosen kykyyn läpäistä rippikoulun loppukuulustelut ja saaneet siitä hyvän syyn käskeä (emännän kielikorvalla vieraat käsketään eikä kutsuta) sunnuntaiksi talon täyteen vieraita.


Mainittu pienokainen oli osan viikkoa rippileirillä turvassa kotitöiltä. Kuukauden päivät maailmalla viettänyt isompi pienokainen taas kotiutui vasta juhlien jälkeisenä päivänä eli eilen. Mahdollisuudet lapsityövoiman käyttöön olivat siis tavallista rajoitetummat. Varsinkin kun noin rippikouluikäluokassa esimerkiksi siivousvälineistöön kuuluu rätin ja pölynimurin lisäksi vakiona kännykkä. Vierestä havainnoimalla digitalisointi ei näyttäisi ainakaan lisäävän työsaavutusta.

Sirkkeli roikkuu vaijerin päässä. Pilvinenkin taivas on niin kirkas, että itse työkalu jää pimeäksi kuusten latvojen joukkoon.
Viikonlopun urakoinnista selvittiin tavanomaista suuremmasta aikuispainotteisuudesta huolimatta ja oli kiva nähdä, että kyytöt, niityt ja viljelykasvit kiinnostivat ihmisiä kauempaakin. Seuraavat vastaavat kekkerit, ilman rippijuhlia tosin, pidetään Suomen luonnon päivän merkeissä 26.8. Tervetuloa silloin ne, jotka eivät nyt kerenneet tai joilta nyt jäi säänmukaisten varusteiden puutteessa mm. märkää ruohoa tarjonnut perinnebiotooppikierros tekemättä.
Varsinainen sähkölinja on nyt paremmassa turvassa, mutta tällä aitalinjalla sähkönkulku heikkeni. Jännite on aidoissa aika heikko, kun muutama tällainen pehko johtaa sähköt maihin. Aitalangat näkyvät oikeassa alakulmassa.

Muuten täällä on vietetty helikopteriviikkoja. Ensimmäisessä näytöksessä sähkölinjoille tunkevia puunoksia sirkkelöitiin helikopterivoimin. Linja kulkee kyyttöjen laiduntaman niityn ja perinnebiotoopin poikki, joten sekä kaksi- että nelijakaisilla oli tilaisuus seurata helikopterointia aitiopaikoilta. Oksia putoili aitalangoille sähkönkulkua heikentävä määrä, joten lehmillä olisi ollut vaivaton tilaisuus aitionsa laajentamiseen. Jättivät onneksi käyttämättä. Olimme nimittäin lähdössä etelään lihanhaku- ja rekokeikalle homman ollessa vielä kesken. Selvittiin kuitenkin ilta ilman naapureiden raportteja nautojen arveluttavasta sijainnista.
Helikopteri tankkaamassa lisää lannoitetta. Muutama vuosi sitten sirottelimme uteliaisuuttamme lannoitusalalle etukäteen vateja, vaikkei pilotin kartanlukutaitoa epäiltykään. Kävimme sitten katsomassa, miten oli osumia kertynyt. Joka vadissa oli akeita niin kuin pitikin.

Toisessa helikopterinäytöksessä kannustimme erään metsäpalstan tukkipuujoukkuetta. Ottelua on jäljellä vielä vuosikymmeniä. Kilpaileva joukkue kentällä koostuu kuitu- ja energiapuusta. Palstaa + mukana olevia naapuripalstoja siis lannoitettiin. Oikea-aikaisella lannoituksella oikeassa paikassa saadaan puuta järeytymään niin että tukkipuun osuus aikanaan tulevassa hakkuussa kasvaa. Suomen metsistä on 2000-luvulla lannoitettu vuosittain 20000 - 50000 hehtaaria - promille, jopa kaksi kokonaismetsäalasta. Noin kolmannes - neljännes näistä on terveyslannoituksia. Näissä metsälle tarjoillaan jotain kyseisellä metsätyypillä niukkaa hivenainetta, tyypillisesti booria, jonka puutos näkyy esim. monilatvaisina puina.