sunnuntai 28. elokuuta 2016

Myrskyn jälkeen

Laho koivu päätti uransa lehtipuuna. Katkennut latvus ulottui aidan päälle tien molemmin puolin. Tilannetta tarkkailtiin jo edellisenä iltana, mutta arvioitiin oksiston tuuraavan aitaa sen verran, että toimenpiteet siirtyivät tälle päivälle. Torso jää laitumelle muistomerkiksi kelottumaan.
Kiitokset osallistumisesta kaikille Huljalan Tupalassa Suomen luonnon päivä - avoimet ovet luomutilalla -tapahtumassa vierailleille.

Tänään tehtiin sitten niitä hommia, jotka ovat hieman siirtyneet avoimien ovien päivän valmistelujen, koulun alun, tms. syiden ja tekosyiden varjolla. Lisäksi siivoiltiin eilisen syyspuhurin jälkiä.

Tärkein odottanut homma oli sonnien siirtäminen lehmien laumoista jatkamaan poikien kesäleiriä. Samalla poikien leirialue vaihdettiin talon vierestä pari sataa metriä etelään hamppupellon taakse. Kalervo rouvineen (16 kpl) oli viettänyt suvensa pääasiassa puronvarren perinnebiotoopissa. Kaveri houkuteltiin hallin viereiseltä laitumelta heinäpaalilla. Pavlovin sonni kävelee halliin ruokintapöydän viereen, kun kourakuormaajan ääni kuuluu sieltä. Tai jotain sinne päin. Hallista oli tarkoitus kävellä sonnien laitumen tuntumaan ja päästää sonnit suuren johtajan perässä kulkemaan toiselle laitumelle. Suunnitelma ei toteutunut, sillä hallista juostiin laidunta kohti. Pellolla odotellut laumakin oli hyvin lähtövalmiina. Ongelma oli vain se, että Kalervon perään tähyiltiin hamppupelloln ja pötköpaalin yli sen sijaan, että olisi kierretty siitä, mistä aita oli auki. Hetken näytti hieman epävarmalta, mutta löytyi se suunta kumminkin. Sitten mentiin. Sonnit edellä isännän ja emännän hölkätessä perässä. Hölkätessä jännitettiin kurvaavatko pojat tieltä laitumelle vai edetäänkö lankojen läpi metsätielle. Tämä jännityslaji vaihtui onneksi versioon, jossa toivotaan, että järjestystä selvittävät kaverit pysyvät aitojen sisäpuolella. Eli huomasivat siis kääntyä.

Seuraavaksi haettiin valtatien toiselta puolelta Laiha-Lohtu. Valtatie ylitetään moottoroidusti kärryn kyydissä. Vaikein kohta on saada laitumella kirmaava kaveri osumaan kärryn portille ja vielä kiipeämään "laskusilta" ylös. Onnistui yllättävän nopeasti. Laitumen reunassa on aidattuna pieni metsäpöheikkö juuri tätä tarkoitusta varten. Eläimet ja kärry pöheikköön ja sen jälkeen veräjät perässä kiinni. Operointiala on jo sen verran pienempi, että myös onnistumismahdollisuuksia on. Sonni saattoi kuitenkin olla helpompi tapaus kuin viime keväiset vasikat, joiden tienylitysvuoro on vasta tulossa.
Saha soi. Koivu pitäisi saada pois aitalankojen päältä. Onnistuu helpommin pätkittäin. Laitumen toisella laidalla oli langalla pari pienempää puuta. Isäntä kielsi kuvaamasta, koska hän ei ollut asiallisesti varustautunut.

Isännän päätä turvaamaan tarkoitettu kypärä turvasi verstaan hyllyä.
Laihan-Lohdun saapuminen aloitti melkoisen ratajuoksun sonnilaitumella, mutta toistaiksi ilmoituksia naapurien pihoihin päätyneistä sonneista ei ole tullut. Lienee kunto onneksi loppunut.

Sonnien siirron jälkeen korjattiin sitten eilisten tuulien aidoille kaatamien puiden sijaintia vähemmän haitalliseksi. Niitä epäiltiin syyksi sähköpaimenen alhaisiin paimennuslukemiin. Aitalangat vapautettiin, mutta lukema ei noussut. Vielä piti siis kurkata, mitä pojat olivat aitalangoille tehneet. Syylliseksi paljastui Kalervo, joka oli ilmeisesti saanut tarpeekseen pikkupoikien leikeistä ja rimaa vähintäänkin hipoen loikannut viereiselle lohkolle.

maanantai 22. elokuuta 2016

Paikoillamme muttei vielä valmiina

Vehnän korsia tähkineen odottamassa esille
pääsyä. Tämän nipun peltoonjääneillä
kollegoilla on tulevaisuudessa
uravaihtoehtoina mm. elämä mannaryyninä
tai rusinapullana. Viljelijän pankkitilin
kannalta heikompi vaihtoehto on
esim. päätyminen broilerin mahaan.
Nämä korret on nyppästy naapurin pellosta.
Lupakin tuli kysyttyä
etukäteen.
Paikoillamme täällä Huljalassa on oltu kohta kolmesataa vuotta. Valmiina ollaan moneenkin asiaan, mutta juuri nyt on Suomen luonnon päivä 27.8. erityisen valmistautumisen kohteena. Tervetuloa siis tuolloin klo 12-15. Tarjolla kierroksia perinnebiotoopissa, kyyttölehmiä - myös lastenvaunuetäisyydellä, näyttely viljelykasveista ja niistä saatavista tuotteista sekä puffetti.

Luonnonpäivä on jo ovella. Kasviksia ripustettu onpi pitkin nurkkia. Riimit hiukan ontuvat, mutta eilen valmistelin näytekasveja. Keräily on kuitenkin vielä kesken. Lakastuvat mallit poimitaan vasta loppuviikosta.

Pihoja on hiukan siivoiltu ja järjestelty. Laumanjohtaja Aunus seurueineen siirrettiin eilen parturoimaan takapihan ruohoja. Parturointiin yhdistyy automaattisesti alueen liukumiinoitus. Miinakarttoja ei tehdä, kuten puolustusvoimien jalkaväkimiinoista silloin, kun niitä valikoimiin kuului. Miinaan astuminen on aika helposti vältettävissä eteensä katselemalla ja toisekseen seuraukset eivät ole kovin vakavat. Yleensä selviää vedellä.

kermaviilipurkkien kierrätys
Tässä on sitten kierrätetty kermaviilipurkkeja kertomaan, mitä
mistäkin kasvista saa.

Puffetti - tai nykytermein pop up -kahvila - etenee sekin vakaasti. Henkilökunnan ja uunien niukkuuden vuoksi emme pysty leipomaan kaikkea tuoreena käytettäväksi, vaan hyödynnämme pakastin-nimistä nykyteknologiaa. Siellä odottelevat jo härkäpapumuffinssit ja kyyttöpasteijat.

Esitetään tässä vielä kohtaus elokuvasta Ruohonleikkuu ilman teollisia apuvälineitä. Toinen kohtaus samasta tänään ensiaamunsa saaneesta filmistä on nähtävissä  Huljalan Tupala -fb-sivulta.

video

maanantai 15. elokuuta 2016

Hillosokeri ja raivaussaha

Näillä ei makeilla. Ainakaan tämän kesän säillä ja kasvupaikalla.
Ei se tietysti hapankirsikan toimenkuvaan kuulukaan. Makeat
kirsikkalajikkeet suosivat hiukan leudompia maailmankolkkia.
Sokerin kanssa keitettynä kuitenkin vallan mainiota.
Ikäänkuin lomaa pidetty. Siis ainakin oltu pois kotoa. Lomakuljetukseen oli pakattuna raivaussahoja, hillosokeria ja alle puolitoistametristä lapsityövoimaa. Viime mainittu tosin huolehti tällä kertaa siitä, että aikuistyövoima pysyi vajaakäytössä. Tai lähinnä metsätalousmielessä vajaakäytössä. Matkalle suunniteltu kasvatustyö vain jakaantui puuntaimien ja ihmistaimien kesken. Jälkimmäinen on vähintään yhtä tärkeää. Lisäetuna sahanpärryyttäjä tunsi sahan kahvoissa nauttivansa hiljaisuudesta, kun oli ensin ollut muutaman tunnin suljettuna samaan autoon em. seurueen kanssa.

Olemme siis sekä lähi- että etämetsänomistajia. Käyttämässämme tukikohdassa on marjapensaita ja hedelmäpuita vailla vakituista poimijaa. Etämetsätöihin on siis tähän aikaan vuodesta yhdistettävissä marjanpoimintaa. Oli soveltuvaa työvoimaakin mukana. Työmotivaatiossa saattoi olla pientä kohentamisen varaa. Matkasokereiden ympärille saatiin kuitenkin poimittua laimennosta sen verran, että talvella makean elämän toivossa kannattaa suunnata kellariin. "Kirsikkahillo" lukee purkin päällä.
Hyvin jo vihertää.


Kuvausryhmä (keski-ikä viisi vuotta) lähetettiin kuvaamaan poissaolon
aikana varttuneita rypsin taimia. Ei tyydytty pelkästään räpsäisemään,
vaan laadittiin taiteellinen asetelma.
Muutaman päivän poissaolon aikana vastakylvetyt rypsit kasvoivat ja lehmät olivat pysyneet aidan vähemmän vihreällä puolella säästäen mummon, ukin ja yli puolitoistametriset ylimääräiseltä hölkältä. Sähköpaimenella oli ollut homma hanskassa eikä satunnainen hirvi hölkännyt lankojen läpi. Aitojen ulkopuolella oli vain 0,57 sonnia ja sekin pakastimessa (Luomutuotteiden alhaisen jalostusasteen valvonta vaatii pitämään päivittäin kirjaa pakasteessa olevien luomulihapakettien lukumäärästä). Nämä desimaalit hiukan pienenivät torstaina Lahden reko-jaossa, joka sekin hoitui eläkeläis-lapsityövoimalla. Toimenkuvaan oli määritelty autonkuljetus, päässälasku ja hymyily. Sopiva työnjako ilmeisesti löytyi ja liha- ja papupaketit päätyivät oikeisiin osoitteisiin.



torstai 4. elokuuta 2016

Syyskylvöillä

Villieläinten ruokintaa. Kynnön jälkeen oli madonnokkijoilla oivat apajat. Tähän kylvettiin eilisten jatkoksi vielä lisää syysrypsiä. Ajoitus meni nappiin. Sade alkoi melkein samantien työn valmistuttua. Sen jälkeen saattoikin siirtyä traktorin kopista ulkotöihin.
Rikkaäkeen siemensäiliö traktorin suunnalta kuvattuna. Keskellä
olevasta ikkunaruudusta näkee, koska säiliö alkaa tyhjetä. Nyt
on rypsiä vielä yli ikkunan puolenvälin.
Rypsioperaatioita riittää, mutta nyt on vanhat puitu ja uudet maassa. Juolannostimella useampaan kertaan pöllytellyt päätettävät nurmet kynnettiin. Tämän jälkeen luonnon kiertokulkuun osallistuivat lokit, sillä kyntäminen kattaa gourmet-menun matojen ystäville. Kärkkyjiä parveili kyntötraktorin ympärillä ja pörinän lakattua ruuasta ja ruokarauhasta nauttijoita oli pelto valkoisenaan. Maakin tarvitsisi osansa tästä herkusta, mutta eivät kai ne kaikkia syö.

Kynnökselle lähdettiin sitten töyssyttelemään rikkaäkeellä kylvösäiliö täytettynä. Täkäläisillä maalajeilla pääsee tässä kohdassa oikaisemaan. Talvi tasoittaa kynnökset niin, että puimurikuski ei ensi vuonna tiedä ajelevansa kynnöksellä. Paitsi että tietää, kun on itse aurankurjessa ollut. Tai siis itse kääntänyt traktorin rattia ja nostolaitteen nappulaa. Ornitologinen sanasto on kyntötyömaalta poistunut ja työ keventynyt. Jäykemmillä maalajeilla alusta jäisi pelkällä kynnöllä turhan möykkyiseksi.

Isännän puhelin on ruvennut hiljattain kertomaan päivän aikana otetun askelmäärän. Erään traktorissaistumispäivän päätteeksi aparaatti tiedotti 15000 askeleesta. Päivää oli vietetty päisteestä päisteeseen reitillä juolannostinta kiskomassa, nopeus viisi kilometriä tunnissa. Kynnettäessä ja kylvettäessä ajetaan hiukan lujempaa, joten kone saattaa helpommin huomata tämän dopingin suorituksessa. Piti eilen kysyä, mitä kone kertoi. Emännän luuri ei askelista tiedä, mutta kertoilee kyllä muuten luulojaan huoltajansa liikkeistä ja liikkumistavoista. Välillä tosin aparaatti jää hieman epätietoiseksi. Eiliseksi siirtymismetodiksi oli esitetty apostolinkyyti/auto. Tämä hybridi oli kuitenkin käytännössä kolmevitonen, reilu viisikymmenvuotias pieni punainen traktori. Sattuuhan sitä, etteivät uusi ja vanha tekniikka eivät aina keskustele keskenään.

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Rypsin myöhemmät vaiheet

Syysrypsi oli jonkinmoinen biodiversiteettikeidas. Ei tällä liikaa öljypulloja täytellä. Edellisvuotinen näytti ihan toiselta. Sekä pellolla että kannattavuuslaskelmassa.
Puimurin kuljettajalle on tietysti terveellistä välillä katkaista istuminen ja sen
jälkeen katkaista kietoutuneet saunakukat, matarat, savikat jne.
Valitettavasti tämän vuoden kasvusto ei luonut edellytyksiä
puuduttavalle istumatyölle.
Keväällä tuli raportoitua rypsien talvehtimisesta. Näytti osin hyvältä ja osin huonolta. Nuolaiseminen oli tälläkin kertaa suositeltavaa vasta tipahtamisen jälkeen. Vielä toukokuussa hyvältä näyttäneellä lohkolla kasvupisteet ilmeisesti ottivat nokkiinsa loppukuun kylmistä öistä. Päästiin toteamaan ettei tästä mitään tule. Valmiiksi heikosta lohkosta parhaat -  tai siis vähiten huonot - palat jätettiin paremman puutteessa, vaikka niidenkään suhteen ei kovin kummoisia odotuksia voitu asettaa. Harmillisesti ei oltu ainoita, vaan syysöljykasvit ottivat talvelta turpiinsa suurimmassa osassa maata.

Rypsin luomuviljelyyn soveltuva ominaisuus on nopea pensominen keväällä. Rivivälit peittyvät ja rikkakasvit jäävät toiseksi. Talven harventamassa kasvustosta riittävän peittävää kasvustoa ei syntynyt, joten saunakukka&kumpp. käytti tilaisuutta hyväkseen. Lietekuskin ylevänä tavoitteena lienee viime kesänä rypsipellolle ajellessa ollut terveellisten rasvahappojen saaminen markkinoille, mutta näin jälkikäteen voi todeta ruokkineensa saunakukkia.
Mansikkamaalle on saatu henkilökuntaa. Kuusi jalkaa, siivet ja kapea vyötärö. Ampiaiset ovat syöneet osan mansikoista läpinäkyviksi.

Puimuri päästettiin irti torstaina. Ihan joka kohtaa ei valitettavasti kannattanut edes puida. Seuraavat erät ovat tänä vuonna tattaria ja härkäpapua vastaan. Tämän hetkisten havaintojen perusteella odotettavissa on onneksi parempaa. Tässä vaiheessa on tietysti hyvä muistaa ohjeet nuolaisun ajoittamisesta.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Ulkoistettu sonnijahti

Joskus heinäkuu on ollut kesäkuukausista vaivattomin. Nyt ei kuitenkaan taukoa tunnu tulevan ollenkaan. Heinähommat menivät pitkäksi ja viimeinen viitisentoista hehtaaria kuivateltiin kuluvan viikon aluksi. Heinää pitäisi nyt riittää ylivuotiseksikin, joten sen puolesta ensi suven sateet kestetään.
Mansikkatyömaalla oli muutakin kuin mansikan tuoksua.

Heinäkuun työllistäjä on myös syysrypsi. Tulevien rypsipeltojen rikkakasveja kuritetaan muokkaamalla ja kasvuvoima siirtyy maan alle lietevaunulla. Rikkaruohoruisku ja apulanta liikkuisivat pienemmällä kalustolla ja vähemmällä työllä, mutta molemmista on luomutarkastajalla huomauttamista. Hevosvoimat siis jylläävät.

Viikon ohjelmassa myös rengasremonttia.
Eilen aamupäivällä emäntä pyydysti mansikoita. Turvallinen työmaa: sorkkaeläimiltä suojasi sähköaita ja räkäteiltä verkko. Isäntä puolestaan ulkoilutti lietevaunua pitkin kyliä. Mansikanpoiminta keskeytyi isännän puheluun. Olemme vallan mainioissa puheväleissä, mutta näin kiiruumpaan aikaan sitä ei ilman modernia viestintätekniikkaa ehkä aina huomaisi. Ikävästä ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan isäntä kertoi naapurin raportoineen ylimääräisestä nautaeläimestä pihassansa. Naapurin piha on sonnien laitumen vieressä.

Emäntä oli siihen asti ollut päivän ohjelman suhteen edellä aikataulusta. En silti voi kehua tämäntyyppistä korjausliikettä kaivanneeni. Sisään hakemaan kenkiä ja lapsityövoimaa. Mansikan noukkiminen käy vallan mainiosti avojaloin, mutta sonnijahdissa jalkineet ovat paikallaan. Ei muuten, mutta jos sonni - tai pienempikin nautaeläin - haluaa laskea koipensa samaan kohtaan jahtaajan kanssa. Sama sijainti aiheuttaa ongelmaa lähinnä niissä tapauksissa, joissa sonni saa idean jalansijasta jälkimmäisenä. "Viisi alimmaista on minun." -tilanne on oleellisesti miellyttävämpi turvakenkä jalassa. Viivytys osoittautui kuitenkin työnkäytöllisesti tehokkaaksi. Laitumen toiselle laidalle ehtiessä naapuri oli saanut sonnin - vain yksi oli lipetissä - takaisin aitaan ja aidankin korjattua. Ei jäänyt muuta tehtävää kuin kiittää naapuria, laskea että poitsujen lukumäärä täsmää ja kyyditä perässä avuksi taapertanut pienoiscowboy pyörän tarakassa takaisin kotiin. Into sonnien perässä laukkaamiseen oli kääntäen verrannollinen käytettävissä olevan henkilökunnan jalkojen pituuteen.


sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Kenraaliharjoitus

piilotteleva vasikka
Vasikan etsintähän ei ollut mikään ongelma, koska paikalle odotettiin lisää väkeä. Nuoriso-osasto ehti laatia etsintäkuulutuksenkin, minkä jälkeen mummo kohta vasikan löysi. Henkselit siis ilmoituksen päälle.
Luonnonpäivän vastaanottoon (=avoimien ovien päivä Huljalan Tupalassa) valmistaudutaan tulevan kuun 27. päivä. Eilen oli avoimien ovien tilaisuus reko-asiakkaille. Varovaisesti mainostettu tilaisuus jäi aika pienimuotoiseksi, mutta tulipahan harjoiteltua kylttien ja puffettikalusteitten sijoittelua. Perinnebiotooppi ja kyytöt onneksi osaavat roolinsa harjoittelemattakin. Auringosta en ole ihan varma.

Pari lehmälaumaa haettiin pihan tuntumaan lastenvaunukelpoisiin olosuhteisiin. Toisesta laumasta yksi lehmä poiki vaalivauvan tai siis yleisövasikan sopivasti edellisenä päivänä. Talonväki ei tästä varsinaisesti riemastunut. Litu oli viime kesän laumassa, jossa ei ollut sonnia. Loppukeväästä olimme kuitenkin todenneet, että onpa huippuhedelmällinen yksilö, koska on ihan selvästi kantava. 

Reko-päivän aamuna pihalta kuuluvasta mölinästä tiesi heti, että yksiöinen vasu ei ole kotona, vaan on livistänyt alalangan ali emon tavoittamattomiin. Kylttien sijoittelu ja puffetin rakentelu keskeytyi vasikan etsintään. Sitä ei nimittäin näkynyt missään. Piilossa oleilu on pränikältä vasikalta aivan oikeaoppista käytöstä. Lymyillään pedoilta suojassa ja emo käy tarjoilemassa maitoa sopivin välein. Aitauksen ulkopuolella olevaan piilopaikkaan emo ei kuitenkaan pääse, joten paremman puutteessa huudellaan sitten kakaraa kotiin. Vasikka löytyi lopulta. Litukin oli kävellyt veräjän läpi ja lähtenyt hakemaan. Matkaa aitaukseen oli alle kymmenen metriä, mutta nokkospöheiköstä sitä ei nähnyt, jollei osunut ihan kohdalle.

Jokaiselle jotain. Jos lehmän lähellä pärskityttää voi tutustua talon viljelykasveihin. Suomen luonnon päivää varten haetaan esille naapurienkin kasvit.
Iltapäivällä katoamistemppu toistui ja emäntä lähti illan suussa vasikkaa etsimään. Etsintäapulainen jarrutti menoa noin kahdellakymmenen kilon takanojalla, joten kierrettiin enemmän matkaa kuin hankalia paikkoja. Etsintäapulainen ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan ole mammanpoika. Litu puolestaan näytti siltä, että ryhtyy taas itse toimeen, jos ei talonväki saa aikaiseksi. Yksi Litu, joka kävelee vasikkansa luo aidan läpi ei varsinaisesti ole ongelma. Samasta aidan reiästä yön aikana pihalle ilmestynyt muu lauma sen sijaan vähentää pyhäaamun rauhaa jo merkittävästi. Etsintäapulaisten oli kuitenkin siirryttävä tutkistelemaan Höyhensaarten mahdollisisa piilopaikkoja, joten etsintävuoro siirtyi ukille. Hän aloitti kurkkaamalla niiden rompekasojen taakse, johon emäntä lisäpainojen kera oli jättänyt menemättä. Heti tärppäsi. Näytösmänniköistä siirryttiin takaisin isommalle laitumelle, jossa nyt toistaiseksi on ollut tilaa samalla puolella aitaa. Ja muutaman päivän päästä vasikka itsekin tulee emon tykö, kun nälkä yllättää.