tiistai 25. heinäkuuta 2017

Ikävä lapsia

Osa lapsityövoimasta oli täysimääräisesti käytettävissä avoimien ovien päivän valmisteluihin.
Heinän teko oli aika kiireistä, mutta ohjelmaa pukkasi viime viikollekin ihan riittävästi. Lauantaiksi olimme ohjelmoineet itsemme mukaan avoimet maatilat Päijät-Hämeessä -tapahtumaan. Lisäksi olimme luottaneet pienokainen numero kakkosen kykyyn läpäistä rippikoulun loppukuulustelut ja saaneet siitä hyvän syyn käskeä (emännän kielikorvalla vieraat käsketään eikä kutsuta) sunnuntaiksi talon täyteen vieraita.


Mainittu pienokainen oli osan viikkoa rippileirillä turvassa kotitöiltä. Kuukauden päivät maailmalla viettänyt isompi pienokainen taas kotiutui vasta juhlien jälkeisenä päivänä eli eilen. Mahdollisuudet lapsityövoiman käyttöön olivat siis tavallista rajoitetummat. Varsinkin kun noin rippikouluikäluokassa esimerkiksi siivousvälineistöön kuuluu rätin ja pölynimurin lisäksi vakiona kännykkä. Vierestä havainnoimalla digitalisointi ei näyttäisi ainakaan lisäävän työsaavutusta.

Sirkkeli roikkuu vaijerin päässä. Pilvinenkin taivas on niin kirkas, että itse työkalu jää pimeäksi kuusten latvojen joukkoon.
Viikonlopun urakoinnista selvittiin tavanomaista suuremmasta aikuispainotteisuudesta huolimatta ja oli kiva nähdä, että kyytöt, niityt ja viljelykasvit kiinnostivat ihmisiä kauempaakin. Seuraavat vastaavat kekkerit, ilman rippijuhlia tosin, pidetään Suomen luonnon päivän merkeissä 26.8. Tervetuloa silloin ne, jotka eivät nyt kerenneet tai joilta nyt jäi säänmukaisten varusteiden puutteessa mm. märkää ruohoa tarjonnut perinnebiotooppikierros tekemättä.
Varsinainen sähkölinja on nyt paremmassa turvassa, mutta tällä aitalinjalla sähkönkulku heikkeni. Jännite on aidoissa aika heikko, kun muutama tällainen pehko johtaa sähköt maihin. Aitalangat näkyvät oikeassa alakulmassa.

Muuten täällä on vietetty helikopteriviikkoja. Ensimmäisessä näytöksessä sähkölinjoille tunkevia puunoksia sirkkelöitiin helikopterivoimin. Linja kulkee kyyttöjen laiduntaman niityn ja perinnebiotoopin poikki, joten sekä kaksi- että nelijakaisilla oli tilaisuus seurata helikopterointia aitiopaikoilta. Oksia putoili aitalangoille sähkönkulkua heikentävä määrä, joten lehmillä olisi ollut vaivaton tilaisuus aitionsa laajentamiseen. Jättivät onneksi käyttämättä. Olimme nimittäin lähdössä etelään lihanhaku- ja rekokeikalle homman ollessa vielä kesken. Selvittiin kuitenkin ilta ilman naapureiden raportteja nautojen arveluttavasta sijainnista.
Helikopteri tankkaamassa lisää lannoitetta. Muutama vuosi sitten sirottelimme uteliaisuuttamme lannoitusalalle etukäteen vateja, vaikkei pilotin kartanlukutaitoa epäiltykään. Kävimme sitten katsomassa, miten oli osumia kertynyt. Joka vadissa oli akeita niin kuin pitikin.

Toisessa helikopterinäytöksessä kannustimme erään metsäpalstan tukkipuujoukkuetta. Ottelua on jäljellä vielä vuosikymmeniä. Kilpaileva joukkue kentällä koostuu kuitu- ja energiapuusta. Palstaa + mukana olevia naapuripalstoja siis lannoitettiin. Oikea-aikaisella lannoituksella oikeassa paikassa saadaan puuta järeytymään niin että tukkipuun osuus aikanaan tulevassa hakkuussa kasvaa. Suomen metsistä on 2000-luvulla lannoitettu vuosittain 20000 - 50000 hehtaaria - promille, jopa kaksi kokonaismetsäalasta. Noin kolmannes - neljännes näistä on terveyslannoituksia. Näissä metsälle tarjoillaan jotain kyseisellä metsätyypillä niukkaa hivenainetta, tyypillisesti booria, jonka puutos näkyy esim. monilatvaisina puina. 

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Suorat mutkiksi

Tässä lumen sulamisen aikaisessa kuvassa vanha uoma erottuu hyvin.
Oikaistu puro virtaa taaempana, edessä vanhoja mutkia, joihin vielä
ajoittain kertyy vettä.
Perinnebiotoopin purolle on suunniteltu muodonmuutosta. Niityn halki virtaava puro oli aikoinaan malliltaan vähän kuin Po-joki Isä Camillon kylän liepeillä - mutkikas. Kahdeksankymmentäluvun alkupuolella suunniteltiin kohteen metsitystä, minkä vuoksi purolle kaivettiin oma oikotie - suora uoma niityn poikki kulkevan sähkölinjan vierelle. Metsitys kuitenkin jäi ja laidunnus jatkui.

Vanha konsti oli varmatoiminen. Inventointikohdat oli tarkoitus merkitä
gps-laitteella, joka ei sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta
suostunut yhteistyöhön. Inventointilinja merkittiin siksi vasemmalla
näkyvällä narulla, jonka alta kasvit määrävälein selvitettiin.
Kohteeseen palataan tulvimisten jälkeen.
Ihmettelevätkö kasvintutkijat kasvissyöjiä vai päinvastoin?
Suoralla kaahatessaan vesi virtasi nopeammin ja uoma alkoi syvetä. Nykyinen uoma onkin selvästi vanhojen mutkien pohjaa alempana. Mutkien aikoinaan vallitessa vesi tulvi matalien uomien ulkopuolelle. Veden seistessä yläjuoksulta virran mukana tulleita ravinteita ehti painua tulva-alueilla kohti pohjaa. Tulvaniitty sai lannoituksensa ja  jaksoi kasvattaa lehmille syötävää. Mommilanjärvi alajuoksulla jäi vähemmälle. Periaate oli siis käytännössä sama, joka aikoinaan piti faaraoiden Egyptin mahtavana vehnän tuottajana. Niili (keskivirtaama n. 2830 m3/s) piti väen vatsan riittävän täytenä pyramidien rakentamiseen. Kumianojan (keskivirtaama n. 2830 rkl/s) tehoilla luodaan vähän vaatimattomampia rakennelmia. Pyramidin kohdalla rakennuslupakin tyssäisi todennäköisesti viimeistään nykyisiin ilmanvaihtonormeihin.


Nyt suunnitteilla on puron ennallistaminen mutkaiseksi - takaisin vanhoihin uomiinsa. Patoamista ja eroosiosuojausta ja paluu tulvaniityksi. - Ilman pyrdamideja. - Hankkeesta on laadittu viralliset suunnitelmat ja osana projektia on nyt inventoitu niityn kasveja. Kasviston seuraamista on tarkoitus jatkaa niin, että nähdään, miten tulviminen vaikuttaa lajistoon. Mielenkiintoista.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Peltoja pakettiin

etuniittokone
Ruoho katkeaa. Näkymä traktorin nokan yli. Traktori ja niittokoneet oli lainattu naapurista, isäntä ratin takana oli oma. Yksi kone ujeltaa traktorin edellä etunostolaitteissa, toinen taas kulkee perässä sivulla. Kun takana kulkee niittokone molemmilla sivuilla, puhutaan perhosniittokoneesta. Tämä malli on siis hiukan siipirikko.
Viikon sana on ollut ruohon paketointi. Poikki, lyttyyn ja rullalle sekä rullat pitkulaiseen pakettiin. Vähän sekoittamista väliin. Poikki&lyttyyn -vaiheen hoitaa niittokoneen nykyisin yleisessä käytössä oleva muoto, niittomurskain. Niittäminen tarkoittaa korren katkaisua, mutta murskaava kone myös hieraisee heiniä hiukan lyttyyn, jolloin ne kuivuvat nopeammin. Sääriski pienenee ja veden kuljetus vähenee.

Paali laskettu juuri käärittäväksi. Hapatetaan herkkuja ruohottomalle vuodenajalle. Aurinko paistoi työmaalla erittäin kirkkaasti, joten kuvassa on valitettavan pimeitä paikkoja. Eläviä kuvia samasta aiheesta tältä (Kokkaillaan talveksi) ja viime (Tubetusta) kesältä.
Rehunteon lisäksi on järjestelty lehmiä sen verran, että yksi työpari on lähetetty maisemanhoitoon Länsi-Hollolaan sekä työtripla Pohjois-Kärkölään. Karjavaunussa tietenkin. Samaa karjavaunua käytettiin myös valtatien ylittämiseen ihan kotinurkissa, sillä luotto kyyttöjen liikennekäyttäytymiseen ei ole edellisestä vuodesta kohentunut. Jopa rämäpääksi luokiteltavaan viisivuotiaaseen on talonväen luotto korkeammalla. Kaveri lasketaan maantieliikenteeseen vain huomiovarusteissa aikuisen valvonnassa.

Samaan aikaan vastapäätä. Katsovathan ihmisetkin kokkiohjelmia. Tässä yleisö keskittyneesti seuraa, kun heille valmistetaan ensi talven eväitä. Jääkaapillakaan ei tarvitse välillä kipaista. Sen kun pyöräyttää pötsistä seuraavan märepalan ja antaa leukojen käydä.
Ylimääräistä liikuntaa on saatu yhden hiehojahdin verran. Naapuri soitti peltotiellä liikkuvasta keskikokoisesta sonnista. Lähempi tarkastelu kertoi, että kyseessä oli Niirala-niminen hieho, joka liikuskeli sonnilaitumen vierellä. Virheellinen sukupuolen määritys johtui ilmeisesti tästä sijainnista. 

Hiehot olivat päättäneet kokeilla härkäpapudieettiä, sillä loput neitokaiset tavattiin papupellosta. Hiehojen aidasta oli ilmeisesti puuttunut kolmen tolppavälin verran sähköä. Tästä välistä oli siirrtytty rypsimaan kautta papuilemaan.

Emäntä aukoi lankoja, jolloin paputytöt saatiin näppärästi lähemmäs yksinäistä hortoilijaa. Siirron näppärä luonnistuminen vain oli saanut emännän unohtamaan kohdealueella olevan aitalangattoman kohdan, jolloin lauma jäi pyörimään pienen tiealueen sijasta väljemmälle laidunlohkolle. Tästä unohduksesta satelikin työmaalla olleelta jälkikasvulta runsaasti kehuja. Tältä laidunlohkoltakin olisi vielä palattu kohtalaisen sujuvasti, mutta juuri kun seurue oli kokoontunut aidan viereen turpa oikeaan suuntaa jyrisi ukkonen hajaantumiskäskyn. Ja taas hölkättiin turvasaappaissa.
Kaikkeen ei nykyteknologia pysty. Aidanalus jää niittokoneen ulottumattomiin, mutta lehmän turpa haistaa kyllä, missä on vihreämpää ja ulottuukin aika pitkälle. Lehmät päästettiin rehulohkolle tähteitten keruuseen kohta, kun paalit olivat pääseet makkaraansa. Takana häämöttää naapurin rapsi.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Seisoskelua kesäsateessa

Rohkein vai uteliain? Musta poika etualalla on Nukku-Matti. Toisena etulinjassa oli Oleksi. Laiha-Lohtu viimeisenä oikealla.
Jako kahteen. Ei vuohiin ja lampaisiin, vaan niihin lehmiin, joilta toivotaan vasikkaa ensi keväänä ja niihin, jotka ovat sillä saralla osuutensa tehneet. Jälkimmäisestä porukasta erotellaan vielä maisemanhoitopartioita lähiseuduille, kunhan kyseiset maisemat saavat viritettyä aidat ympärilleen. Maiseman haltijatkin saattavat joutua ruuvaamaan pari eristäjää ja vaihtamaan tolppia.

Lehmät otettiin halliin jaoteltaviksi. Melkein kaikki tulivatkin. Vasikoista suurin osa taas jäi ulos. Tämä ei oikeastaaan haitannut, sillä näin vasikoiden lajittelu ulkoistui vasikoille itselleen. Laumat olivat aluksi jäämässä viereisille laitumille. Alimmainen lanka nostetttiin yhdestä tolppavälistä ylös niin, että vasikat pääsisivät omatoimisesti vaihtamaan mamman puolelle, jos mamma oli aidan takana. Aivan tuoreilla vasikoilla näin ei voisi tehdä, sillä niissä tapauksissa puolta vaihtaa emo. Tästä vaihtajasta aita yleensä kärsii.

Lehmien joukkoon piti vielä siirtää porukan yhteinen kesäheila Laiha-Lohtu-sonni. Tämän piti olla teoriassa helppo homma. Laihis kun on sen verran hötkyilemätön kaveri. Vaikeuksia ei tullutkaan, mutta aikaa meni. Ajatus oli päästää Laiha-Lohtu ulos sonnilaitumelta metsälaidunta lähinnä olevasta veräjästä ja sen jälkeen avata metsälaitumen portti ja opastaa poika metsään. Pojat olivat kuitenkin asettautuneet juoma-astian luona olevan portin liepeille. Suunnitelma muutettiin niin, että avataan portti siitä ja kaveri saa hölkätä tietä pitkin. Aitalangat käännettiin sivuun, minkä jälkeen seurue tietysti marssi avonaisen portin ohi sille ensimmäiselle veräjälle. Avattiin langat sieltä ja odoteltiin, että pojat tai edes kaivattu Laiha-Lohtu tulisivat vihreämmälle puolelle. Langan avaaminen ilmeisesti poisti vihreyseron, vaikka aidan toisella puolella tunnetusti on vihreämpää.
Aika pelottava, vai mitä.

Pitkään meni niin, että puuttuvia lankoja vain katseltiin. Laitumella on syötävää vielä niin runsaasti, että porukka ilmeisesti otti höpöpuheena esityksen lohkon vaihdosta. Uteliaisuuskisan ylivoimainen voittaja oli Nukku-Matti, joka siirtyi toista metriä laitumen ulkopuolelle muiden pysytellessä tiukasti aikaisemmalla alueella. Tässä vaiheessa - hyvän aikaa sateessa seistyämme suunnittelimme jatkossa korvaavamme aitojen teon tarjoamalla pojille kartan, johon laitumet on merkitty. Mikä työn säästö.

Pojat vain kököttivät ihmettelemässä. Korvasimme osan itsestämme aitalangan pätkällä ja siirryimme muutaman kymmenen metriä kauemmas. Epäilys oli, että monilukuisuutemme herätti epäilyksiä ja siksi pojat katsoivat varmemmaksi pysytellä aidan sisäpuolella. Erityisen arveluttava oli todennäköisesti emäntä sadevaatteissaan. Muut olivat vain märkiä. Keino tepsi ja porukka alkoi pikkuhiljaa valua avatusta portista, Laiha-Lohtu tietysti viimeisenä. Tässä vaiheessa Nukku-Matti oli käynyt jo neljä viisi kertaa alueen toisella laidalla moikkaamassa pitkästyneeltä näyttävää lapsityövoiman edustajaa. Edustaja ei tästä näyttänyt erityisesti virkistyvän, muttei myöskään räplännyt kännykkää.

Sitten vain muut pojat takaisin sinne, mistä olivat tulleet, minkä jälkeen päästiin osoittamaan Laihikselle avattua metsälaitumen veräjää. Ei muuten heti huomannut.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Uusi poika

Pojat puitten alla. Uusi "pikkuveli" (toinen vas.)ensimmäistä aamua uudessa kodissa. Oleksi lepäili ylärinteessä puitten alla isompien kanssa. Kuvausta varten kuitenkin noustiin jaloittelemaan.
Kevättalviset puhemiesoperaatiot ovat askelta lähempänä tavoiteltua lopputulosta. Silloin odoteltiin syntyväksi vasikkaa, jonka sukupuoli ei vielä ollut tiedossa. Toivottu potra poika syntyi ja nyt olisi seuraavalle suvelle kyyttömammoille potentiaalinen sulhasnuorukainen. Oleksiksi nimetty pikkupoika jätti syntymätilansa maitopoikavaiheen päätyttyä ja liittyi pyhänä Tupalan muonavahvuuteen.

Taloon tultiin illan suussa. Kärry ajeltiin laitumen keskelle ja poika päästettiin irti. Lauma isoveljiä kiiruhti oitis tutustumaan tulokkaaseen ja porukalla lähdettiin juoksemaan pitkin laidunta. Sähköaita oli kuitenkin navetassa varhaisimman vasikkuutensa viettäneelle nuorukaiselle uusi elementti. Poika painui läpi aidan viereiselle lohkolle. Isommat ja maatalousteknologisesti perehtyneemmät jäivät suosiolla kotilohkolle ihmettelemään moista rämäpäisyyttä. Isäntä ja emäntä taas jäivät ihmettelemään, riittääkö lapsukaiselle viisi hehtaaria, vai jatkuuko matka metsän puolelle. Viereinen lohko oli sähköistetty vain käytössä olevan laitumen vastaiselta rajalta ja osalta laitoja oli aitalanka rullalla odottelemassa rehunkorjuuta. Päätettiin lähteä varmuuden vuoksi korjaamaan aukot ja yhdistämään piuhat. Varusteiksi oli sattunut vain yhdet aitalangan käsittelyyn sopivat pihdit (=eristetyt kahvat + eriste ehjä). Emäntä lähti yhdelle laidalle kerimään auki rullalla ollutta lankaa, isäntä taas pihtien kanssa lohkon toiselle laidalle poistamaan sähköltä hyppymatkaa vaativat pisteet. Siinä sitten muutamaan kertaan huutelimme pellon laidalta toiselle, onko sähköä vai ei, kun rulla piti nostaa maasta ja  liitoksia kohennella auki kerityn langan puolella. Onneksi on molemmilla kantavat äänet, niin vastaus ei häipynyt tuuleen ja emäntä välttyi sähkötälleiltä.

Tämäkin metsäläisseurue tuli tien toiselle puolelle katsastamaan uuden tulokkaan.
Sähköaidan lisäksi uusi tuttavuus Oleksille oli juuristaan maassa kiinni kasvava ruoho. Ruoho on ollut nautojen historiassa mukana paljon aitoja pitempään, sillä tässä kohdassa toimimiseen oli korvien välissä valmiina vankkaa perimätietoa. Kantapään kautta ei tarvinnut kokeilla eikä katsoa muilta mallia. Turpa maahan ja pötsiä täyttämään heti, kun vauhti hidastui. Kohta Oleksi myös hölkkäsi aidan viertä siihen malliin, että sähköaidan syvin olemuskin oli mitä ilmeisimmin tullut ymmärrettyä. Nostimme lohkon laidalla olevan "puiston" kohdalta alalangan vasun selkää korkeammalle niin, että paluu sivistyksen (vanhemmat sonnipojat) pariin kävisi miellyttävästi. Vasikan aivoissa oleva perimätieto nimittäin kertoo - sen lisäksi että ruohoa pitää syödä - sen, että laumaeläimen kuuluu pyrkiä kollegoidensa seuraan. Ja siellä ammattitaitoinen naudan alku aamulla teorian mukaisesti loikoili kavereiden seurassa ihan niin kuin arveltiin. Viiden hehtaarin yksityislaidun; ja pyh sanoi Oleksi.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Neljännestä vaille

Ruokalepo päättymäisillään. Perinnebiotooppi on tarjoillut ensimmäisen kierroksensa tältä keväältä ja eilen lehmät siirrettiin "moderniin metsään". Tässä lepäillään talouskeskuksen nurkilla. Välillä porukka lähtee metsän sonnilaitumen puoleiselle laidalle keskustelemaan sonnien kanssa. Matkaa metsän puolelta sonnien laitumelle on tien yli vain muutama metri, mutta yleensä kuulumisten vaihto kuuluu kyllä paljon kauemmas. Asiastaan innostunutta lasta saa joskus muistuttaa desibelien suhteuttamisesta siihen, että muut keskustelijat ovat samassa huoneessa. Asiastaan innostuneeseen lehmään samanlainen muistutus tehoaa vielä heikommin.
Kylvöjen loppusuora häämöttää. Suurin osa tattarista on maassa. Viimeinen neljännes jätettiin odottamaan puolille päiville luvatun sateen ohimenoa. Nyt on iltapäivä pitkällä ja ilma toistaiseksi pisaraton. Peltoja on pöllytetty juolannostimella, mutta ennen kylvöä ne vielä kynnetään ja äestetään. Huonoin vaihtoehto olisi se, että pellon ehtisi kyntämään ja äestämään ja sitten tulisi sade väliin. Ei muuten kuivu kylvökuntoon ihan äkkiä. Äestä ja kylvökonetta taas liikkuttaa sama paripyörillä koristeltu traktori, joten sateen ehtiminen väärään väliin olisi erinomaisen mahdollista. Suosiolla odotellaan siis seuraavaa poutaa ja toivotaan, ettei syyshalla tule liian aikaisin.

Tässä sitä odotellaan seuraavaa poutaa ja sen jälkeen talvilomaa, joka toivottavasti päättyy jo huhtikuun puolella. Myös taustalla näkyvä puimuri sopisi Murphyn lakien mukaan ulosjätettynä sateentekokoneeksi.
Kylvökoneen laatikossa on tattarinsiementä jäljellä, joten laite ajettiin sateensuojaan jatkoa odottelemaan. Pitääköhän moinen huolellinen varautuminen nyt sitten sateen loitolla? Yksi sadetta kovin odotellut naapurin isäntä vitsaili nimittäin jättäneensä sateen toivossa kylvökoneenkin ulos. Ei ollut sekään tehonnut. Harmaat pilvet olisivat kai tarvinneet vielä sadetanssin suosiollistuakseen.

Toukokuu olikin täällä tavanomaista kuivempi. Vettä tuli vasta aivan kuun lopussa. Kuun alun vähäiset sateet olivat nimittäin lunta, räntää ja rakeita. Lumiukot näyttävät kyllä hauskoilta, mutta niiden töllistelyn keskittäisin mielelläni jonnekin marras-maaliskuu välille.

Kylvöaika on yleensä aika vähävetinen täkäläisen ilmaston humidiudesta huolimatta. Sadetta taas saadaan lumiukkosesongin lisäksi heinäpoutien ja puintien aikaan. Toukokuun niukkasateisuus on lyhyen kasvukauden kaverina yksi kevättöiden kiireen aiheuttaja. Kevätkosteus ehtii haihtua, jos työt viivästyvät, ja silloin itäminen on epätasaista.
Tilauskuva. Herra Viisvee pyysi kuvaamaan rypsiä, kun se on niin nättiä. Nyt pilvisenä päivänä ei sentään häikäise.



perjantai 2. kesäkuuta 2017

Kasvukausi ja villahousut

Härkäpavun taimia ENNEN rikkaäestystä. Kuva on muutaman päivän takaa. Näillä lämpötiloilla taimien koko kuitenkin täsmää edelleen. Ympyröitynä hentoisia savikan taimia.
Taimet rikkaäestyksen JÄLKEEN. Pavun siemen on iso ja kylvetään syvään. Taimi kestää siten melkoista höykyytystä ja hautautumisen multaan. Kyllä tästä taas viherrytään, kunhan lämpöä saadaan.
Eilen tuli katseltua lämpömittaria. Oikein kun hyvällä tahdolla spriipatsasta töllisteli, sen saattoi sanoa olevan lähempänä pluskuutta kuin plusviittä. Kasvukausi määritellään ajaksi, jolloin vuorokauden keskilämpötila ylittää plusviisi. Jopa rikkaruohojen varttuminen on aika vaivaista. Illalla reko-reissulta tultua käytiin varmuuden vuoksi harsottamassa kukkivat mansikat. Pitkäpunttisten villahousujen asema osana reko-pukeutumista ei myöskään ole horjunut. Pilkkihaalarit sen sijaan on  jo pari kertaa jätetty kotiin, joten lämmintä kohti mitä ilmeisimmin mennään.

Viikon traktorin liikutukseen on kuulunut rikkaäestystä. Tattarin kylvö odottelee edelleen sitä viimeistä hallaa. Toivottavasti liuta rikkakasveja ehtii tuupertua tämän odottelun aikana.

Eläinten liikutus pääsi vauhtiin viikonlopun aikana. Puolentoista hehtaarin Riihenpellossa päivystänyt porukka oli jo hyvän aikaa kerääntynyt ripeästi veräjän viereen joka kerta, kun joku sen tietämissä liikkui. Ilmeistä vihjailua maiseman vaihtotarpeesta.

Kamera valmiiksi, kun päivä viimein koitti. Syytä oli olla valmiina, jos kuvaa halusi. Sen verran liukasliikkeisesti rouvat metsään säntäsivät. Ilmeisesti jotain samaa kuin formulakisoissa. Eräs kisaturisti esitteli useita kuvia tyhjästä radasta selostuksella "Schumacher ohitti juuri tämän kohdan." Sonnit puolestaan hölkkäytettiin noin puolen kilometrin päähän. Tällä kertaa kaikki päätyivät moitteettomasti ja ripeästi kohteeseen. Vuoden takaisessa seurueessa oli talon väen työllisyysastetta nostavia sooloilijoita. Emäntä tosin hengästyi tälläkin kertaa lähdettyään laumalle reittioppaaksi. Alkumatkasta riitti kevyt hölkkä lauman edellä, mutta puolessa välissä pojat painelivat oikealta ja vasemmalta (onneksi) ohi ja emäntä pinkoi perässä, minkä turvakengistä irtosi. Ihan suotta, sillä loppumatkasta ei onneksi ilmennyt ylimääräistä opastustarvetta. Ukki ja pari parkkeerattua traktoria olivat riittävät suunnannäyttötehosteet. Hiehoille läänitettiin pihanurkkien parturointi. Toimialuetta ehdittiin jo kertaalleen laajennetaakin.
Hiehojen tonttia laajennettiin jo kertaalleen. Samana iltana isäntä keittiön ikkunasta katseli, että pihaan ilmestyi sillan alta söpö nauta ja heti perään sen kavereita. Ai niin. Puuttui muutama metri aitaa tästä välistä.