sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Sonneja ja hamppua

Sonniseurue odotteli hallissa. Takaoven virkaa toimittava vaneriluukku ei ole sonnin kestävä, mutta onneksi talossa on siirreltävää barrikadikalustoa. Esteen purku vaati sitten emännä nousemista barrikadeille.
Viikolla on edistetty pakastimen täyttymistä ja seurailtu hampun puintivalmiutta. Kyyttöpakastimissa oli loppukesästä pinta laskenut ja uutta piti saada täytteeksi.

Korvamerkkitarkistus kertoi, että vuorossa seuraava sonni ei ollut huolehtinut korvakoruistaan. Tilattiin lisäkappaleita, jotta kaveri huolittaisiin teurastamolle. En uskaltanut tilata kyytiä ennen kuin merkit olivat tulleet. Ja ne eivät tietenkään tulleet normaaliajassa. Pakastimessa pinta jatkoi laskuaan. Odotettiin ja odotettiin ja tulivathan ne lopulta. Lasku ei vielä ole tullut. Kyyti päästiin tilaamaan. Nouto järjestyi seuraavaksi viikoksi lammassesongista huolimatta.

Puimurin erästä hihnaa piti kiristää. Ohjeet ovat kuitenkin aitoa suomea toisn kuin useissa maatalousbyrokraattisissa julkaisuissa. 
Sonni ohjattiin halliin parin seurustelevan upseerin kanssa. Homma sujui hienosti. Loppujen sonnien piti vaihtaa laidunta. Se ei sujunut hienosti. Vauhdilla oikeaan suuntaan juossut kuuden sonnin seurue päätyi hyvästä alusta huolimatta läpäisemään kujanteen juuri heikoimmaksi tiedetystä kohdasta. Baana oli auki Kärkölän tielle asti. Onneksi oli salaojakaivanto edes hidasteena. Emäntä ja isäntä olivat jahdissa jalkahenkilöinä. Stetsonin sijasta lippalakkia käyttävä ukki taas oli moderni cowboy, joka hevosen sijasta kurvaili sonneja kokoon reilu 50 vuotta vanhalla traktorilla. Melko moderni ainakin. Homma hoitui. Kärkölän tielle ei päätynyt liikennesäännötöntä porukkaa ja esikoululaistakin ehdittiin ajoissa hakemaan. Sonnihölkässä hyvin alkuverrytellyt emäntähän polkaisee koululle alta aika yksikön.

Tämä on puimurin vasemmasta kyljestä. Yläpuolella olevan ohjeen kohta löytyy toiselta puolelta.
Vielä tuli kuitenkin mutkia pakastimen täyttymiselle. Iltapäivällä ilmoitettiin teurasauton joutuneen telakalle. Haku siirtyi. Onneksi vain parilla päivällä, mutta tietenkin sellaiseen ajankohtaan, että talonväen kotonaoloprosentti oli aika alhainen. Lastaus kuitenkin sujui, kun tomeralla teinitytöllä oli mummo henkisenä tukena. 

Kisapaino kohdallaan. Tähänkin väliin mahtuu kiskomaan tukosta irti.
Tänään päästiin lopulta puimaan hamppua. Sää on muuttumassa kosteammaksi, joten päätettiin kokeilla luonaako, vaikka ihan vihertää. Yleensä hamppu on puitu paljon ruskeampana, mutta kasvinjalostajan suositus taitaa olla hieman aikaisempi. Onnistuihan se alkuhankaluuksien jälkeen. Hamppu nimittäin ajoittain muistuttaa olevansa kuitukasvi ja sitä sitten kiskotaan irti milloin mistäkin kohtaa puimuria. Nyt käytössä olevaa puimuria ei vielä hampulla ollut testattukaan. Kokemattomuudestaan huolimatta tämä tämän vuosituhannen kone näyttäisi selviävän. Edellisissä hampun puinneissa käytetyllä Claysonilla, maatalouskokemusta on lähes yhtä pitkältä ajalta kuin talonväellä.
kyyttösonni
Tietenkin toimitusta seurasi myös puimavalvojien iskuryhmä.


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Salaa

Näitä tikkuja erilaisilla numerosarjoilla on pitkin peltoa. Taustalla santakasan testaaja toimessaan.
Muutama vuosi sitten kaadettiin talouskeskuksen tuntumasta kahden peltolohkon välistä synkkää metsää. Tilalle tuli pari hehtaaria enemmän peltoa ja pari kappaletta vähemmän varjoisia pellonreunoja sekä lupa odotella tasalaatuisempaa satoa.

Lohkon toimenkuvaan on tähän mennessä kuulunut kasvaa ruohoa ja varrota salaojitusta. Jälkimmäinen osio alkaa kohta olla suoritettujen pinossa.
Viime viikolla sonnit siirrettiin toiselle lohkolle ja tilalle asenneltiin tarkkaan määriteltyihin paikkoihin ojan paikkaa merkitseviä keppejä. Karjanrkoitukseen päädyttiin, koska epäilys siitä, että sonnipojat eivät malta antaa keppien olla paikallaan oli melkoinen. Pellon päätyyn on myös ilmestynyt kasa hiekkaa; ostotavaraa sillä omissa nurkissa oleva santa ei seulottunakaan ollut karkeudeltaan oikeanlaista. Testiryhmäksi kasan päälle kiivennyt nuoriso-osasto huomautti heikoista hiekkalinnaominaisuuksista.

Aidan purkutarvikkeet ja pari kivennäissäkkiä. Kuljetuskapasiteetti ja nopeus ylittävät kottikärryt. Kivennäisten vienti onnistuu toki polkupyörälläkin. Peräkauhan oikeassa laidassa"vyhdinpuut" aitalangan kerimiseen. Emännän tehtäväksi jäi ajoittain kelaamisvuorojen oikeudenmukainen jakaminen.
Vanhoja avo-ojia korvaavia putken pätkiä on laitettu maan alle omin (kone)voimin. Isäntä on jostain syystä ollut aika kurainen viime päivinä. Ojan laidalta piti kaivuutyömaan tieltä purkaa pätkä aitaa; kerätä langat pois ja sen jälkeen nostella tolpat irti. Kierrätystalous toimii potenssissa. Aitalanka kiertää ensin laidunta, sen jälkeen se kiertyy vyyhdille ja valmistautuu kiertämään tulevina vuosina jotakin toista laidunlohkoa - jo ennen tuohikuuta.

Salaojitus on sesonkityö - tehtävä maan ollessa sula. Routa ja jäätyminen ovat kyllä viime vuosina antaneet odottaa itseään. Tämän syksyn ensimmäinen hallakin on toistaiseksi pitänyt muutaman kilometrin turvaetäisyyttä. Eilen ehtoosti näytti jo aika uhkaavalta. Kahdeksan maissa lämpötila oli laskenut kuuteen ja taivas oli kirkas. Tähän tuli tietysti kiinnitettyä huomiota vasta siinä vaiheessa, kun oli saunatakki päällä kipittänyt pihan poikki saunaan. Kurpitsoista tuli huoli. Vaihtoehdot olivat a) ottaa kurpitsoiden paleltumisriski, b) kipittää pihan poikki hakemaan pluskuuteen sopiva vaatetus ja peittää kurpitsat ja c) mennä paljain jaloin saunatakissa peittämään kurpitsat. Valituksi tuli viimeinen. Ei ollut jalkahiestä ongelmaa kasteisessa pluskuusiruohossa. Eikä sitten tullut sitä hallaakaan.





Korkeusmerkkejä ja hiekkaa ja kuraa ja putkenpätkiä ja koneita ja työnjohtoa.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Liian pientä paperiksi

maanparannus
Madoilla urakka edessä. Kuitua on pellon pinnassa alkuun runsaanlaisesti.
Osa siitä katoaa näkyvistä, kun maanalaisen armeija operoidessaan
kiskoo pöperöä maansisään.
kaivinkone
Viihdepläjäys meneillään. Levitysurakoitsija tuli eilen ja tänään piti jatkaa.
Nuorimmainen aloitti aamun kysymällä, onko kaivinkone jo töissä.
Katsomaan pitäisi päästä. Ympäripyörivällä koneella kuormaus käy siististi.
Ympäristö ei mene kuraiseksi, koska kuormauskoneen ei tarvitse
juurikaan siirtyä toisin kuin jos työ tehtäisiin etukuormaajalla tms.
Pellon reunoja ovat meillä viime vuosina koristaneet - tai rumentaneet, makuasia - valkoiset röykkiöt. Väri ei ole ollut vuodenajasta riippuvainen, joten laskettelukeskusta ei päästä perustamaan. Luisto on kehnonlainen. Nuoriso-osasto (sen nuorin kolmannes) on tosin kokeillut alamäkipolkutraktoreilu-nimistä urheilulajia. Polkutraktori raahataan kahteen poikaan röykkiön päälle ja sitten yksi poika istuu rattiin ja tulee alas. Alustan pehmeydestä johtuen alaspääsyyn tarvitaan painovoiman lisäksi jalkavoimaa. Urheilusta käyvät siten sekä ala- että ylämäkiosuudet.

Kasat ovat puukuitua. Pöperön pidempikuituiset kollegat jäävät paperitehtaassa muodostuvan paperin alustana olevan viiran päälle ja päätyvät sitten kuka minnekin: nobel-kirjallisuuden painoalustaksi tai vessapaperiksi tai joksikin siltä väliltä. Tämä lyhytkuituisin osa puumassasta menee viiran läpi eikä kelpaa paperiksi. Se on liian märkää poltettavaksi. Kuidusta kompostoidaan esim. broilerin lannan kanssa eri tarkoituksiin sopivia lannoitteita, mutta osa tavarasta käytetään sellaisenaan maanparannukseen.  Hoidettava tai ehkäistävä sairaus on alhainen humuspitoisuus, tuskin kuitenkaan viralliselta nimeltään hypohumemia.

Puuperäinen aines tarjoaa erilaisille ravinneioneille sopivia kiinnittymispintoja. Hiilipitoisen massan hajoaminen taas pidättää ravinteita niin, että ne pysyvät maaperässä sateisempinakin jaksoina ja ovat tulevina vuosina kasvien käytössä. Kohta kuidun levityksen jälkeen on hajoitustyön vuoksi esim. typestä on pulaa. Jopa juolavehnä kituu. Härkäpavun viljely sentään onnistuu, sillä se pystyy keräämään typpensä ilmasta.

video
Levitettävät kuitumäärät ovat sen verran isoja, että omalla kalustolla työhön ei ole mieltä ruveta. Tärkein työ on maksaa urakoitsijan lasku. Talonväen tehtäviin itse levityspäivänä kuului pitää levityslohko vapaana sorkkaeläimistä. Sekä sonneja että lehmiä siirreltiin työmaan alta seuraaville lohkoille. Veräjätkin tuli ilmeisesti suljettua, koska karjalaumoja ei ole pihaan ilmaantunut.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kasvimaakirjeenvaihtajalta

Maksikesäkurpitsat ahdistettun purkkiin. Purkkeja piisaa, kun muistaa syödä
silliä muulloinkin kuin aprillipäivänä. Kuraveden voi jättää pois
vuodenajasta riippumatta.
Mitä tehdään 4,5 kilon kesäkurpitsalla? Leväperäisesti vartioidut zucchinot olivat päässeet yllättämään. Tavoitekoko oli siis ylittynyt joillakin sadoilla prosenteilla. Kolmikiloiset "ruippanat" tungettiin etikan ja sipulin kanssa purkkiin. Makseimmassa mallissa kuori oli kuitenkin epäilyttävän paksu (ja veitsi tylsä). Ratkaisuksi lohkotun kurpitsan eteen, tai tarkkaan ottaen taakse, valjastettiin parivaljakko (keski-ikä 5 vuotta, keskikengännumero 30 ja risat), joka siirsi jättiläisen laitumelle ja sen jälkeen riemuiten seurasi siivujen katoamista parempiin turpiin. Erityisen riemuissaan olisi varmaan ollut isäntä, jos hänelle olisi kerrottu. Hänellä on emäntää pienempi kurpitsamaha. Tai se vika voi olla kyllä suussakin eikä mahassa.

keltainen kurpitsa
Rouge Vif d'Etampes. ranskalainen lajike 1800-luvun
alkupuolelta. Maistamatta vielä, mutta nätti ainakin
on päältä päin. "Pöytäliina"valintaan ei ole kysytty
neuvoa ranskalaiselta tyylikonsultilta, mutta
toivottavasti ranskalaissukuinen kurpitsa luottaa
omaan tyylikkyyteensä.
Kasvisruoka jyrää. Omena ja sokeri ovat syrjäyttäneet sillit.
Vaihtelua kurpitsan säilömiseen sai keittämällä omenahilloa. Lopputulos oli aika samannäköinen. Purkkeja hyllyllä. Hultovarmuustavoite on, että makeasta - kurptisojen kohdalla ehkä hapanimelästä - elämästä ei tarvitse luopua, vaikka jonain vuonna ei kellariin tulisi kannettua yhtään purkkia. Itse kurpitsoille, kun vielä saisi hyvän säilytyspaikan. Monen kurpitsalajikkeen maku on omimmillaan vasta muutaman viikon varastoinnin jälkeen ja parhaat säilyvät oikeissa oloissa jopa kuukausia. Ne oikeat olot vain sattuvat olemaan viileä ja kuiva. Kellarissa suhteellinen kosteus on 96 %, joten kuukausien säilymisestä ei tarvitse haaveilla. Lisäksi säilyminen edellyttää hiiren kestävää laatikkoa. Tai suurempaa kissakantaa. Viime syksynä kellarin lattialta tuli siivottua leviteltyjä kurpitsan sisuksia.
  
Isäntä vietti viikolla muutaman päivän etämetsätöissä. Mummo ja ukki mukana. Mikäli Murphyn laki olisi täysimääräisesti voimassa sonnit, tai edes lehmät, olisivat karanneet jonain aamupäivänä lapsityövoiman pääjoukkojen ollessa koulussa. Päivisin kotona oleva osa pukee saappaat yleensä vääriin jalkoihin. Kaikeksi onneksi Suomen laki kumminkin vallitsi.

Mahdollisuuksia kyllä oli. Erään peltotiemme, josta ei siis pääse muualle kuin pellolle, poikki menee aitalanka. Langan kohdalla on maassa keppi poikittain varoittamassa langasta. Ei ollut riittänyt, vaan aitaa päin oli nelipyöräisellä menty. Komeat jarrutusjäljet ulottuivat aidalle asti. Olisiko ollut tilanteeseen sopimaton tilannenopeus? Toinen lanka oli nostettu takaisin, mutta niin ettei sähkö kulje, toinen taas oli jätetty maahan. Jännite saattoi siis olla aidoissa ajoittain vähissä. Onneksi lehmät eivät huomanneet. Aidan korjaaminen on tietysti vähän hankala, jos ei satu olemaan pihtejä tai edes ehjiä kumihanskoja taskussa. Olisi mielestäni kuitenkin kauhean ystävällistä käydä talossa kertomassa, mikäli aita ei tullut törmäilyn jälkeen kuntoon. Jos ei heti ensimmäisestä paikasta tärppää, siellä osataan jo sanoa, kenen aidasta on kysymys.


sunnuntai 28. elokuuta 2016

Myrskyn jälkeen

Laho koivu päätti uransa lehtipuuna. Katkennut latvus ulottui aidan päälle tien molemmin puolin. Tilannetta tarkkailtiin jo edellisenä iltana, mutta arvioitiin oksiston tuuraavan aitaa sen verran, että toimenpiteet siirtyivät tälle päivälle. Torso jää laitumelle muistomerkiksi kelottumaan.
Kiitokset osallistumisesta kaikille Huljalan Tupalassa Suomen luonnon päivä - avoimet ovet luomutilalla -tapahtumassa vierailleille.

Tänään tehtiin sitten niitä hommia, jotka ovat hieman siirtyneet avoimien ovien päivän valmistelujen, koulun alun, tms. syiden ja tekosyiden varjolla. Lisäksi siivoiltiin eilisen syyspuhurin jälkiä.

Tärkein odottanut homma oli sonnien siirtäminen lehmien laumoista jatkamaan poikien kesäleiriä. Samalla poikien leirialue vaihdettiin talon vierestä pari sataa metriä etelään hamppupellon taakse. Kalervo rouvineen (16 kpl) oli viettänyt suvensa pääasiassa puronvarren perinnebiotoopissa. Kaveri houkuteltiin hallin viereiseltä laitumelta heinäpaalilla. Pavlovin sonni kävelee halliin ruokintapöydän viereen, kun kourakuormaajan ääni kuuluu sieltä. Tai jotain sinne päin. Hallista oli tarkoitus kävellä sonnien laitumen tuntumaan ja päästää sonnit suuren johtajan perässä kulkemaan toiselle laitumelle. Suunnitelma ei toteutunut, sillä hallista juostiin laidunta kohti. Pellolla odotellut laumakin oli hyvin lähtövalmiina. Ongelma oli vain se, että Kalervon perään tähyiltiin hamppupelloln ja pötköpaalin yli sen sijaan, että olisi kierretty siitä, mistä aita oli auki. Hetken näytti hieman epävarmalta, mutta löytyi se suunta kumminkin. Sitten mentiin. Sonnit edellä isännän ja emännän hölkätessä perässä. Hölkätessä jännitettiin kurvaavatko pojat tieltä laitumelle vai edetäänkö lankojen läpi metsätielle. Tämä jännityslaji vaihtui onneksi versioon, jossa toivotaan, että järjestystä selvittävät kaverit pysyvät aitojen sisäpuolella. Eli huomasivat siis kääntyä.

Seuraavaksi haettiin valtatien toiselta puolelta Laiha-Lohtu. Valtatie ylitetään moottoroidusti kärryn kyydissä. Vaikein kohta on saada laitumella kirmaava kaveri osumaan kärryn portille ja vielä kiipeämään "laskusilta" ylös. Onnistui yllättävän nopeasti. Laitumen reunassa on aidattuna pieni metsäpöheikkö juuri tätä tarkoitusta varten. Eläimet ja kärry pöheikköön ja sen jälkeen veräjät perässä kiinni. Operointiala on jo sen verran pienempi, että myös onnistumismahdollisuuksia on. Sonni saattoi kuitenkin olla helpompi tapaus kuin viime keväiset vasikat, joiden tienylitysvuoro on vasta tulossa.
Saha soi. Koivu pitäisi saada pois aitalankojen päältä. Onnistuu helpommin pätkittäin. Laitumen toisella laidalla oli langalla pari pienempää puuta. Isäntä kielsi kuvaamasta, koska hän ei ollut asiallisesti varustautunut.

Isännän päätä turvaamaan tarkoitettu kypärä turvasi verstaan hyllyä.
Laihan-Lohdun saapuminen aloitti melkoisen ratajuoksun sonnilaitumella, mutta toistaiksi ilmoituksia naapurien pihoihin päätyneistä sonneista ei ole tullut. Lienee kunto onneksi loppunut.

Sonnien siirron jälkeen korjattiin sitten eilisten tuulien aidoille kaatamien puiden sijaintia vähemmän haitalliseksi. Niitä epäiltiin syyksi sähköpaimenen alhaisiin paimennuslukemiin. Aitalangat vapautettiin, mutta lukema ei noussut. Vielä piti siis kurkata, mitä pojat olivat aitalangoille tehneet. Syylliseksi paljastui Kalervo, joka oli ilmeisesti saanut tarpeekseen pikkupoikien leikeistä ja rimaa vähintäänkin hipoen loikannut viereiselle lohkolle.

maanantai 22. elokuuta 2016

Paikoillamme muttei vielä valmiina

Vehnän korsia tähkineen odottamassa esille
pääsyä. Tämän nipun peltoonjääneillä
kollegoilla on tulevaisuudessa
uravaihtoehtoina mm. elämä mannaryyninä
tai rusinapullana. Viljelijän pankkitilin
kannalta heikompi vaihtoehto on
esim. päätyminen broilerin mahaan.
Nämä korret on nyppästy naapurin pellosta.
Lupakin tuli kysyttyä
etukäteen.
Paikoillamme täällä Huljalassa on oltu kohta kolmesataa vuotta. Valmiina ollaan moneenkin asiaan, mutta juuri nyt on Suomen luonnon päivä 27.8. erityisen valmistautumisen kohteena. Tervetuloa siis tuolloin klo 12-15. Tarjolla kierroksia perinnebiotoopissa, kyyttölehmiä - myös lastenvaunuetäisyydellä, näyttely viljelykasveista ja niistä saatavista tuotteista sekä puffetti.

Luonnonpäivä on jo ovella. Kasviksia ripustettu onpi pitkin nurkkia. Riimit hiukan ontuvat, mutta eilen valmistelin näytekasveja. Keräily on kuitenkin vielä kesken. Lakastuvat mallit poimitaan vasta loppuviikosta.

Pihoja on hiukan siivoiltu ja järjestelty. Laumanjohtaja Aunus seurueineen siirrettiin eilen parturoimaan takapihan ruohoja. Parturointiin yhdistyy automaattisesti alueen liukumiinoitus. Miinakarttoja ei tehdä, kuten puolustusvoimien jalkaväkimiinoista silloin, kun niitä valikoimiin kuului. Miinaan astuminen on aika helposti vältettävissä eteensä katselemalla ja toisekseen seuraukset eivät ole kovin vakavat. Yleensä selviää vedellä.

kermaviilipurkkien kierrätys
Tässä on sitten kierrätetty kermaviilipurkkeja kertomaan, mitä
mistäkin kasvista saa.

Puffetti - tai nykytermein pop up -kahvila - etenee sekin vakaasti. Henkilökunnan ja uunien niukkuuden vuoksi emme pysty leipomaan kaikkea tuoreena käytettäväksi, vaan hyödynnämme pakastin-nimistä nykyteknologiaa. Siellä odottelevat jo härkäpapumuffinssit ja kyyttöpasteijat.

Esitetään tässä vielä kohtaus elokuvasta Ruohonleikkuu ilman teollisia apuvälineitä. Toinen kohtaus samasta tänään ensiaamunsa saaneesta filmistä on nähtävissä  Huljalan Tupala -fb-sivulta.

video

maanantai 15. elokuuta 2016

Hillosokeri ja raivaussaha

Näillä ei makeilla. Ainakaan tämän kesän säillä ja kasvupaikalla.
Ei se tietysti hapankirsikan toimenkuvaan kuulukaan. Makeat
kirsikkalajikkeet suosivat hiukan leudompia maailmankolkkia.
Sokerin kanssa keitettynä kuitenkin vallan mainiota.
Ikäänkuin lomaa pidetty. Siis ainakin oltu pois kotoa. Lomakuljetukseen oli pakattuna raivaussahoja, hillosokeria ja alle puolitoistametristä lapsityövoimaa. Viime mainittu tosin huolehti tällä kertaa siitä, että aikuistyövoima pysyi vajaakäytössä. Tai lähinnä metsätalousmielessä vajaakäytössä. Matkalle suunniteltu kasvatustyö vain jakaantui puuntaimien ja ihmistaimien kesken. Jälkimmäinen on vähintään yhtä tärkeää. Lisäetuna sahanpärryyttäjä tunsi sahan kahvoissa nauttivansa hiljaisuudesta, kun oli ensin ollut muutaman tunnin suljettuna samaan autoon em. seurueen kanssa.

Olemme siis sekä lähi- että etämetsänomistajia. Käyttämässämme tukikohdassa on marjapensaita ja hedelmäpuita vailla vakituista poimijaa. Etämetsätöihin on siis tähän aikaan vuodesta yhdistettävissä marjanpoimintaa. Oli soveltuvaa työvoimaakin mukana. Työmotivaatiossa saattoi olla pientä kohentamisen varaa. Matkasokereiden ympärille saatiin kuitenkin poimittua laimennosta sen verran, että talvella makean elämän toivossa kannattaa suunnata kellariin. "Kirsikkahillo" lukee purkin päällä.
Hyvin jo vihertää.


Kuvausryhmä (keski-ikä viisi vuotta) lähetettiin kuvaamaan poissaolon
aikana varttuneita rypsin taimia. Ei tyydytty pelkästään räpsäisemään,
vaan laadittiin taiteellinen asetelma.
Muutaman päivän poissaolon aikana vastakylvetyt rypsit kasvoivat ja lehmät olivat pysyneet aidan vähemmän vihreällä puolella säästäen mummon, ukin ja yli puolitoistametriset ylimääräiseltä hölkältä. Sähköpaimenella oli ollut homma hanskassa eikä satunnainen hirvi hölkännyt lankojen läpi. Aitojen ulkopuolella oli vain 0,57 sonnia ja sekin pakastimessa (Luomutuotteiden alhaisen jalostusasteen valvonta vaatii pitämään päivittäin kirjaa pakasteessa olevien luomulihapakettien lukumäärästä). Nämä desimaalit hiukan pienenivät torstaina Lahden reko-jaossa, joka sekin hoitui eläkeläis-lapsityövoimalla. Toimenkuvaan oli määritelty autonkuljetus, päässälasku ja hymyily. Sopiva työnjako ilmeisesti löytyi ja liha- ja papupaketit päätyivät oikeisiin osoitteisiin.