torstai 25. toukokuuta 2017

Poltetun maan taktiikkaa

Osa kulotettavasta alasta ennen oepratiota. Kohteelle oli jo aikaisemmin viety omat ja vähän naapurinkin kasteluputket ja sadettimet. Tarkkaan katsomalla putkilinja näkyy tien laidassa. Värikäs rivistö oikeassa reunassa on erilaista vesiastiaa.
"Havuja...", sanoin europarlamentaarikko. Hakkuutähdettä oli paikoin erittäin
runsaasti.  Männyn siementen olisi tästä aika työ löytää maahan asti.
Tässä on poltto juuri aloitettu. Vasemmassa reunassa vesilinjaa. Putkia tuotiin paikalle kaikkiaan 900 metriä. Paikalle mentiin jo pari päivää etukäteen asentamaan linja paikalleen sekä kastelemaan reunat. Vettä saatiin läheisestä järvestä. Polttoalueen reunoista oli hakkuutähteet puitu keskemmälle, jotta palon leviämisriski olisi mahdollisimman pieni. Aika keskellä taaempana erottuu juuri ja juuri sadettajan vesisuihku.
liekkejä
Tässä on palokujana hyödynnetty ajouraa.
Isännällä ei ole lapsuudessa tullut vesi- ja tulitikkuleikkikiintiö täyteen. Viimeksi kuluneen viikon aikan puutetta kurottiin umpeen oikein urakalla. Etämetsäpalstallamme kulotettiin nelisen hehtaaria hiljattain hakattua aluetta.  Raatajat rahanalaiset-aikakauteen verrattuna ei polteta koko metsää pelloksi, vaan hakkuutähteet käräytetään pois uuden metsän tieltä. Emäntä ei tästä matkan päässä olleesta lystistä päässyt osalliseksi, vaan toimenkuvaan kuului kolme ällää: lapset, lehmät ja lämpökeskus. Kaikki kolme ovat edelleen tallessa ja ehjinä (sairastunut lapsikin on jo parantunut), joten kotirintamallakin on homma hanskassa.

Tähänkin on kaivettu palokuja. Paikka oli sen verran märkä, että samalla
vaivalla saatiin vallihauta. Onneksi ilman krokotiilejä.
Kulottaminen- tai yhtä lailla metsäpalo - muuttaa ympäristön sopivaksi tietyn tyyppisille, pyrofiileille, eliöille. Nämä ovat vuosikymmenten kuluessa harvinaistuneet, kun metsäpalot ovat vähentyneet ja sammutus tehostunut. 

Työmaalla oli tarjolla runsaasti ulkoilua, mutta raitis ilma oli ajoittain kortilla.
Metsänhoidollisessa tarkoituksessa tehdyt kulotuksen ovat nekin vähentyneet. Kulottaminen on kallista, koska menetelmä vaatii runsaasti työvoimaa ja työvoima tuppaa nykyään valumaan pois metsäisemmiltä seuduilta. Ajankohtaakaan ei voi laittaa kalenteriin valmiiksi. Sää ratkaisee. Biodiversiteetin lisäksi kulottamisen vaivannäköön kannusti se, että talossa on kulotusalalle 1960-luvulla perustettuja männiköitä, jotka ovat hyviä. Merkittävä syy taisi olla myös se, että onpahan nyt tullut kokeiltua tätäkin.

Tältä näytti jälkikäteen. Eri puolille aluetta oli sopiviin
risuihin ja oksiin kiinnitetty kuitunauhan pätkiä tuuliviireiksi.
Tuulen suunta on oleellinen tekijä työjärjestyksen kannalta.
Palo pysyi niin matalana, että viirit eivät edes kärventyneet,
kuten kuvasta näkyy.
Tekstin pituus suhteessa kuvien lukumäärään taitaa tällä kertaa olla 7 päivää -tasolla. Kuvissa ei kuitenkaan esiinny tunnettuja tai tuntemattomia julkkiksia. Isäntä kyllä tunnistettiin seudulla liikkuvaksi pyromaaniksi hänen käydessään syömässä paikallisella huoltoasemalla. Savunhajuisilla nokisilla vaatteilla lienee varmistanut lajintunnistuksen.

Savua riitti vielä pari kolme päivää jälkikäteenkin. Tässä kastellaan
kipinöiden lentämisen varalta. Savuavien kantojen lukumäärä väheni
aina puoleen edellisestä aamusta. Maa kantojen ympärillä oli kuuma pitkään,
joten rosvopaistille olisi ollut oivat edellytykset. Talkooväelle tarjottiin
kuitenkin kyyttökeittoa. Tuuli suosi, mutta täydellisyydestä jäi uupumaan
jälkisammutuksen hoitava kunnon saderopaus sunnuntai-illalta. Nyt paikalla
päivystettiin keskiviikkoon asti.
Tässä olisi nyt ympäristöä pyrofiileille. Soveltuvat ötökät kuulemma haistavat
savun jo kaukaa ja suuntaavat Eldoradoonsa.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Sonnista härkä

Kohta nelikuinen Oho kulkee jo ammattilasityylillä turpa maassa.
Laidunkauden alkua vielä odotellaan. Viime vuosina on tähän aikaan katonalustilat jo jätetty. Aurinkoisissa paikoissa syötävää jonkun verran jo on, mutta esim.  puronvarsi on varjoisempi ja viileämpi, jolloin pötsin täytettä kertyy hiukan hitaammin.

Oksa ja Olari heräämössä. Sonnin sijasta myyntiin tulee aikanaan härän lihaa. Kyytöt tulevat sukukypsiksi hyvin nuorina ja jo nelikuinen vasikka saattaa tiinehtyä/tiineyttää. Siksi sonni- ja lehmävasikalliset emot on jouduttu pitämään laidunkaudella eri laumoissa. Tästä taas on omat ongelmansa kyyttöpopulaation pienuuden tähden, koska tällöin kaikkia emoja ei saada sukujensa puolesta sopivan sonnin kaveriksi. Emojen on myös annettu imettää vasikoitaan pitkään, n. 9 kuukauden ikään. Imeväiset mammanpojat saattavat tällöin syksyllä hypätä saman lauman pieniä lehmiä/hiehoja, jolloin on saatu isästään epäselviä vasikoita kesällä "väärään aikaan".
Alkuviikosta operoitiin vasikoiden kanssa. Sonnivasikat kastroitiin. Tähän on ryhdytty siksi, että kyytöt saattavat tiinehtyä hyvin nuorena ja teiniäitiys ei ole lehmän uralle tai terveydellekään eduksi.

Ensimmäinen homma oli saada oikeat kaverit emoineen sisälle. Emo on vähemmän huolissaan, kun näkee vasikkansa. Ulkona syntyneitä vasikoita ei katonalustila juuri tunnu kiinnostavan. Isommat eläimet käyvät sentään sisällä juomassa, mutta vasikoilla ei ainakaan viileään aikaan tunnu olevan tähän tarvetta. Viileää tässä kerkesikin piisaamaan ihan riittävästi. Pienokaisilta on ilmeisesti pykälät lukematta siitä kohtaa, missä sanotaan, että vasikoilla tulee olla jatkuvasti vettä saatavilla. Maito tuntuu näin alkuvaiheessa vasun tiellä pitävän.

Laumalle järjestettiin hallin kautta kulku rakennuksen toisella puolella olevaan männikköön. Ajatuksena oli, että männikköön säntäävät emot jossain vaiheessa huutelevat vasikat peräänsä, jolloin viimeinenkin raitisilma-addikti kulkee hallin kautta. Juoni onnistui. Tosin etukuormaaja-kaivuri-yhdistelmä käytiin ajamassa jossain vaiheessa aidaksi rajoittamaan alkuperäiselle laitumelle paluuta.

Operoimassa kävivät Helsingin yliopiston Saaren klinikan eläinlääkäriopiskelijat opettajansa johdolla. Isännän ja emännän opintojen aloittamisesta on jo yli kaksikymmentä vuotta, joten opiskelijoitten tapaaminen on oikein kivaa ja opettavaista. Eläinlääketiedettä opiskellaan nykyään samoilla kulmilla kuin maataloustieteitä emännän ja isännän ollessa nousevaa nuorisoa. Vanhojahan ei tietysti olla vieläkään.
Samaan aikaan vasikkahommien kanssa osui tattarin lastaus. Tattari menee gluteenittomiin tuotteisiin. Lava täytyy siksi puhaltaa paineilmalla puhtaaksi mahdollisista viljan jyvistä, ennen kuin päästään lastaamaan. Kaikki - vasikat ja lavat -  täytyi vielä saada valmiiksi ennen Helsinkiin suuntautuvalle reko-myynti keikalle lähtöä. Eväätkin kerettiin tekemään, joten ei mennyt edes tiukille.






lauantai 13. toukokuuta 2017

Eriä ja erätaukoja

Mullan alta esiin kaivettu papu. Viikossa on itua pukannut
vasta puolisen senttiä.  Lämpöä kun tulisi, niin
saataisiin jotain maan pinnallekin näkymään.
Jos nyt lumikerros ei satu peittämään.
Hiihtokausi jäi vähän lyhyeksi, mutta kompensaatioksi on sitten saatu valkoisia pilven tuotteita useampana päivänä näin toukokuun puolella. Yhtenä jos toisenakin vuonna tähän aikaan on yleensä ollut oraita katseltavaksi, mutta vuodet ovat kai pikkuserkkuja tai jotain - naapureita vaikka.

Härkäpavut kylvettiin viime viikonloppuna ja nyt pelto hennosti vihertää - valitettavasti. Näkyvät viherrykset ovat n.k. oheiskasveja, jotka myös rikkaruohoina tunnetaan. Isäntä ilmoittautui juuri kotiutuneeksi ensimmäiseltä rikkaäestyskierrokselta. Papu vasta pukkailee idun alkua katseilta suojattuna mullan alla.


Keltaista kukkaloistoa odotellessa. Räntää on tiputellut päivänä
jos toisenakin, mutta sieltä ne vain vihreät nuput pilkistävät
rypsipellossa. Tässä lehtiä on vähän käännelty sivuun kukinnon
ympäriltä.
Kylvöjen osalta meneillään on erätauko. Tauokoverryttelynä punaisella Valtralla - ja isännällä siinä ohessa - on ollut naapurien lietteitten levityksiä. Nykyään pitäisi kai lannanlevityksen sijasta puhua kiertotalouden harjoittamisesta. Se osa turpien tai kärsien eteen tarjoilluista pellon tuotteista, joka ei kierrä pöytiimme, kiertää tarpeeseen takaisin pellolle. Hukkaputki alkaa sitten itse kunkin pöntön pohjalta ja päätyy vesilaitoksen puhdistusprosesseihin. Kemiallisesti saostettu fosfori ei enää kasveja vahvista.

Tauon jälkeen toisessa erässä pelikaverina on tattari. Sen optimaalinen kylvöajankohta on selkeästi ja yksiselitteisesti määriteltävissä: viimeisen hallan jälkeen. Hankalampi määriteltävä on sen viimeisen hallan ajankohta. Tämän kevään tähänastiset näytöt viittaavat pitkähköön erätaukoon. Tattarin taimi on erittäin arka hallalle ja siementä on siksi lajiteltu sen verran, että tarvittaessa osan alasta voi kylvää toiseen kertaan. Kun nyt päästäisiin siihen ensimmäiseenkin kertaan ensin.   

Oikeastaan olisi pitänyt puhua toisesta ja kolmannesta erästä. Kauden kasveista rypsi kylvettiin jo viime suvena. Kasvustot näyttäisivät selvinneen hiihtokaudesta, joten niiden suhteen on nyt toimenkuvana odotella kukintaa ja lämpimiä tyyniä kelejä pölyttäjille. Rypsin lisäksi kasvussa - aika hitaassa, kun tuo lämpötilojen nousu on niin maltillista - ovat tietysti nurmet. Niitä täydennyskylvettiin aamupakkasien vallitessa jo hyvissä ajoin. Kai sekin on tämän kisan eräksi laskettavissa.
Helvetin rotko
Puro. Täällä sentään on sulaa.
Lehmiä ei vielä puronvarsi niittyyn
voi päästää, koska syötävää on
kasvanut vasta hyvin niukasti.

Perinnebiotoopin koivikko vihertymistään odottelemassa. Sitä odottavat taustalla siintävät lehmätkin. Useimpina keväinä laitumelle on päässyt näihin aikoihin toukokuun toisella viikolla.

torstai 4. toukokuuta 2017

Kylvöille konehen mieli

Tämän hetkinen traktoribongaus keittiön ikkunasta tuotti näin laihan tuloksen. Viime päivinä olisi usein saanut kolme pistettä kerralla + työkoneet päälle.
Toukokuuta on mennyt jo monta päivää, mutta kylvökoneet/äkeet/aurat/lietevaunut vartoavat vielä nurkissa. Itävyyskokeet on tehty ja koneita trimmataan kauden avajaisiin. Edellisvuosikymmenen lämpiminä keväinä alkoi pitää huhtikuun kylvöjä itsestäänselvyytenä. Nyt on pari kolme vuotta taas muistettu paremmin paikallisen leveyspiirin numero. Säät alkoivat lämmetä oikeastaan vasta tällä viikolla. Valmiina lämpöä vastaanottamaan ovat olleet syysrypsi ja nurmet. Syysviljatkin tietysti siellä, missä niitä on. Talvehtivien kasvien osalta kasvukauden alku ei mene hukkaan.
Lähikuvarypsissä on toistaiseksi vain näitä lantunlehti-imitaatioita. Muutaman viikon päästä pitäisi pellon kellertää oikein urakalla. Syysrypsi kukkii jo kevätkesällä. Laajemmin viljeltyjen kevätlajikkeiden kukinta-aika taas on vasta heinäkuussa.

Rypsit näyttävät toistaiseksi toiveita herättäviltä. Lopullisempia talvehtimislausuntoja kirjoitellaan kuitenkin vasta äitienpäivän jälkeen. Vuosi sitten rypsipelloille pääsi ensin antamaan sekä hyviä että huonoja arvosanoja. Toukokuun edetessä kiitettävät kuitenkin sulivat tai ehkä pikemminkin jäätyivät tai vain kuivuivat kasaan, minkä jälkeen pääosalle rypsialasta otettiin käyttöön viljelysuunnitelma B. Vain yksi rypsilohko jätettiin puitavaksi, mutta senkin sato oli huonon talvehtimisen seurauksena heikko. Tavaraa kertyi niin vähän, että se edelleen odottelee myymättömänä siilossa tämän vuoden rypsejä kaveriksi. Ei kannattanut laittaa isoa autoa hakemaan pientä satsia. Toivottavasti seuraan on loppukesästä tungosta.

Tämän kevään kylvösuunnitelmissa on härkäpapua ja tattaria. Pavut kylvetään ensin, heti kun vain aiotut lohkot kuivuvat riittävästi. Tattarit saavat odotella viimeisen hallan jälkeistä aikaa. Nyt kun vielä tietäisi, koska se on.
Yleisnäkymä syysrypsipellosta talon takaa. Valkoiset räippeet ovat maatuvia edellissyksyn lehtiä, joiden voimalla juuri kasvoi talvehtimisen kestäväksi.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Metsän poika tahtoi olla

Tahtoi, mutta tuli toisiin aatoksiin. Syömiset ovat metsässä vielä aika vähissä. Muki-nimistä sonnia siirrettiin viime viikolla karsinasta toiseen. Kaveri saatiin muista eroon, mutta se säntäsi hallin päätyyn sillä aikaa, kun porttia suljettiin. Isäntä meni opastamaan sitä kohti toista karsinaa, mutta opastettava puski liukuovea auki sen verran, että välistä pääsi luikahtamaan ulos. Uranuurtaja - Muki oli ensimmäinen, joka livisti tällä tekniikalla. Yleensä sonnit siirtyvät karsinasta toiseen ilman mitään livistysaikomuksia. Matkalla poiketaan lähinnä pöllyttämään turvekasaa. Muki oli kumminkin toista maata. Se on lisännyt talonväen liikuntaa ennenkin. Eräässä viime syksyn laitumen vaihdossakin 85 % ylimääräisestä hölkkäajasta oli Muki-peräistä. Itse asiassa kaverin nimi oli jäänyt mieleen jo vasikkana. Nimen mieleen jääminen ei jostain syystä useinkaan ole myönteinen asia eläinten kohdalla.
Homma hanskassa. Ovelat ja nopeat reunoilla. Väliaikainen metsänpoika
maastoutuu keskelle. Tämä aidalla istuja -selfie lähetettiin
ilahduttamaan viikonlopuksi metsäretkelle lähtenyttä isäntää.

Muki otti suunnan kohti metsää ensin hetken pellola pyörittyään. Lunta ei enää ollut jäljittämiseen. Päätettiin siis odotella pojalta sikamaisia käyttäytymismalleja. Routa ajaa tunnetusti porsaan kotiin. Sonnille toivottiin aamupakkasen riittävän. Riittihän se. Seuraavana aamuna oli lehmien laitumella ylimääräinen ruskea hahmo. Oli myös kiimassa oleva hieho, joten nyt lienee optio ylimääräiseen vasikkaan ensi tammikuussa.

Suunnitelma oli selvä. Suljetaan ovi perästä, kun Muki tulee lehmien kanssa sisälle juomaan. Toteutus ei ollut yhtä selvä. Muki kuuluu sarjaan erittäin epäluuloiset, ja sehän livisti hallista ulos joka kerta, kun takaovea yritettiin mennä sulkemaan. Päässä pyöri suunnitelmia oven kauko-ohjauksesta (=naru ja trissa tms.). Oven lähestymistä yritettiin useista ilmansuunnista, mutta kaveri oli aina valmiina.

Seuraavana aamuna emäntä kuitenkin onnistui yllättämään lähestymällä hiehojen aidan viertä kuivurin suunnalta. Tuuli lieni suosiollinen. Nyt piti enää erotella Muki perimmäiseen karsinaan yksinään ja saada portti pitävästi kiinni ennen kuin se yrittää takaisin. Emäntä soitti lapsityövoimaa kaveriksi. Homma otettiin varman päälle ja kanniskeltiin apuaitoja tiivistämään ruokintapöydän puoli. Aita olkapäällä ikävöi jostain syystä 80-luvun olkatoppausmuotia. Ei niitä toppauksia kyllä haalareissa tainnut olla. Olisi kumminkin pehmentänyt mukavasti. Aidan paino pelkkien käsien varassa tuntui kuitenkin turhan paljolta, joten olkapää otettiin avuksi kannattelemaan. Aikamme sonnia jallitettuamme poika lopulta oli perimmäisessä karsinassa lisäaitojen ympäröimänä. Lapsityövoiman kanssa tunsimme ilmeistä onnistumisen riemua.
Vasikoitten laskeminen on paljon hauskempaa kuin karanneiden sonnien
pyydystäminen.

Päivemmällä kävin hallissa katsomassa. Käytävällä näkyi ruskea hahmo. Kerkesin jo ajattelemaan, mikä Houdini tämä Muki on, kun se on siitä varmistetusta karsinasta päässyt ulos ja ennen kaikkea miten ihmeessä se narrataan sinne takaisin. Toinen katsahdus kuitenkin pienensi ongelmaa. Muki oli siellä missä pitikin ja käytävällä tepasteli sonnien puolelta livahtanut Mäyrä. Sonnien ruokintapöydältä oli yhdestä kohtaa  alalankku irronnut niin, että poistumiskynnys oli madaltunut. Kaveri oli jostain syytä tullut tätä kautta. Lieneekö keskustellut vastapäisen Mukin kanssa turhan innokkaasti. Mäyrä oli kuitenkin normaali sonni ja se hölkötteli nolon näköisenä takaisin kavereiden joukkoon, kun portti avattiin.



keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Miten vasikka muuttuu merkilliseksi?

Vasemmalta: Oho, Oppi, Oksa, Kaarna, takana Lelu. Kuvaa suurentaessa näkee vielä Ohkasen pään pilkistävän pahnoista Kaarnan takana. Oho on pari kuukautta Oppia ja Oksaa järeämpi.
Lelun Oppi-poika.
Viime päivien urheilusuoritukset vaativat nopeaa reagointia ja sähäkkää liikkeelle lähtöä. Perheen palloilijoiden luulisi olevan tästä lajista innoissaan, mutta jostain syystä he eivät kuitenkaan ole näihin haroituksiin tunkeneet. Kysymys on siis korvamerkkien kiinnittämisestä vasikoille.

Tavallisesti homma toimii niin, että isäntä hoitaa varsinaisen urheilupuolen ja emäntä vastaa valmentajan ja toimitsijan tehtävistä. Toimittaa siis oikeat, oikeilla nimillä varustetut korvamerkit ja kiinnityspihdit paikan päälle sekä valvoo, että oikean ja vasemman korvan merkit menevät oikeaan ja vasempaan, eivätkä vasempaan ja oikeaan korvaan. Silläkin on väliä.

Eilen tosin emäntäkin osui hallille sellaiseen aikaan, että pelkkään toimitsijan rooliin ei voinut jättäytyä. Sää oli kuitenkin niin viileä, että hiki ei urheillessa tullut. Muutama toistaiseksi vielä merkitön pienokainen oli varttunut sen verran (=lukuisia päiviä), että uskaltautui tulemaan sisätiloihin. Emäntä ehti sulkemaan oven ulkopuolelta niin, että kaksi tytteliä jäi emoineen sisäpuolelle. Karsinan rajoittamissa tiloissa vasikan kiinniotto onnistuu muutenkin kuin päiväunilta yllättämällä. Ulkona yllätys on lähes ainoa tapa. Sen verran ketteriä kavereita ovat. Päiväunien lisäksi temppu saattaa onnistua traktorin kopista paalia viedessä. Sisätiloissa haastetta tuo vasikan näppärä koko. Halutessaan se loikkii useimmista aidan raoista. Emäntä ottikin homman varman päälle ja hälytti ukin työmaalle varmistamaan aidan tiiviyttä. Jääsken ja Lempaalan tyttäret Olhava ja Onega saivat korvamerkkinsä sekä nimensä kirjoihin ja kansiin sekä tietysti hallinnon rekistereihin.

Vasikkarodeon lisäksi on valmistauduttu kävään kylvöihin. Lajittelija on klonksuttanut ja rapistanut ja nyt on kylvökelpoista tattaria säkitettynä. Tänään on vuorossa ollut härkäpapu. Yöpakkaset ovat toistaiseksi olleet sitä mallia, että kylvämistä ei ole vielä tarvinnut ajatella. Päällimmäinen lämpötiloihin liittyvä ajatus on ollut ihmettely siitä, että tuli vietyä huopatossut jo kesäsäilöön. Olisivat mahdottoman mukavat aamulla pyöräillessä.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Terve metsä, terve vuori

Sukellus supan pohjalle ja kuormaa päälle. Ylöskin päästiin. Hakkuukone oli
samaan aikaan nelisenkymmentämetriä korkeammalla ja välimatkaa oli
suorinta reittiä ehkä sata metriä. Emännän lapsuusmaisemissakin vähän
vastaavan korkeuseron havaitsi, kun katseli pitäjän toiselle laidalle kohti
valtion viljavaraston kattoa.
Otsikon pitäisi viitata jutun sisältöön. Odotettavissa on siis metsäpatologiaa ja topografisia havaintoja. Jos joku lisäksi päätteli, että Aleksis Kiven riimit ovat emännän makuun tai että emännän topografinen silmä on aikanaan kalibroitunut alavilla mailla, niin eipähän tämä joku erehtynyt.

maannousema
Metsäpatologinen osuus. Nuolilla merkittynä melkein valmiita puuputkia.
Keskeltä vain laho mössö pois ja siinä on putken pätkä valmiina.
Tuotekehitys on hieman vaiheessa. Toistaiseksi kannattavin osoite
tuppaa olemaan oma hakekattila.
Suppaisen harjun kupeessa korkeuseroja tulee helposti useita kymmeniä metrejä ja emännälle se käy jo pienestä vuoristosta. Isäntä paikallisena alkuasukkaana varmaan tyytyisi tervehtimään vuoren sijasta harjua. Metsän ruhtinas sen sijaan ei ole näyttäytynyt kummallekaan.

Vuorista metsän terveyteen tällä harvennustyömaalla. Täällä päin kuusikoissa on aika yleisesti tyvilahoa. Tunnetaan myös  maannousemasienenä. Puu alkaa lahota sisältä päin tyvestä alkaen. Pankkitililtä katsoen tyvi on kuusen - tai minkä hyvänsä puun - arvokkain osa. Tai oli, ennen kuin laho iski. Siksi sienen leviämistä yritetään hillitä.

Kylmään aikaan leviäminen on vähäisempää. Lämpimään aikaan - ja nytkin lämpötilojen takatalvisuudesta huolimatta - hakkuukone ruiskuttaa kantoon harmaaorvakkaliuosta. Harmaaorvakka on sieni, joka kilpailee maannouseman kanssa, mutta ei tärvele puuta. Harmaaorvakan itiöiden vallatessa kannon pään jää tyvilahon itiöille niukemmin tilaa lisääntyä. Tämä on sitä maineikasta biologista torjuntaa. Valtatyhjiöllä on taipumus täyttyä ja nyt ei toivotuille itiöille ei jää tyhjiötä vallattavaksi.
Vielä niitä honkia humisee tuolla Suomen salomailla.. Reippaita poikiakin on, mutta tukkijoet ovat harvemmassa. Metsässä voi huvitella, vaikka katselemalla ylöspäin. Latvuksen vihreä osa käy kovin lyhkäiseksi, jos puut kasvavat tiheässä. Harvennuksella estetään vihreän osan lyhentyminen, kun valoa pääsee enemmän alemmaskin. Aluskasvillisuuskin virkistyy valosta. Lehmiäkään ei hyödytä laiduntaa tiheässä, synkässä metsässä, koska siellä ei ole niille juurikaan syötävää.